Päivä on 23. lokakuuta 2010 ja paikkakunta on Sachsen-Anhaltin suurin kaupunki Halle (Saale). Hallen vaakuna on tyylikäs. Poikkeaa "tavallisesta" vaikken ole vaakunoita juurikaan kyylännyt. Erottuu ehkä juuri sen vuoksi erilaisuudellaan. Olisi sen voinut ehkä edustavammassa paikassa kuvata, mutta tämä osoittautuu lopulta erinomaiseksi valinnaksi.
Viemärin kansi Halle (Saale):ssa
Lähden liikkeelle, jälleen kerran, päärautatieasemalta. Matkasuunnitelma on yksinkertainen: kohteena on kauppatori, minne johtaa pitkä kävelykatu lähes suoraan asemalta. Torille päästyä suunnitelma päättyy ja improvisointi alkaa.
Hauptbahnhof
Matkanteko hidastuu heti alkuunsa. Lohkaisin isovarpaan kynnen osittain pari päivää aikaisemmin, lohjennnut osa ei lähtenyt kokonaan irti ja oli kipeä matkapäivänä. Junasta poistuessani edessäni sählättiin lastenvaunujen kanssa ja siinä samalla kyseinen sählääjä onnistui astumaan kantapäällään nimen omaan ja ainoastaan lohjenneen varpaankynteni päälle. Koko kantapään paine yhden valmiiksi torsahtaneen varpaan päällä... Oi sitä tuskaa. Onneksi kyseessä oli ~50kg aasialainen nainen eikä 150kg entisen DDR:n kuulantyöntömestari. Joka tapauksessa, kynsi taisi survoutua varpaaseen aivan uudella tavalla, koska varvas on edelleen älyttömän kipeä. Lähdin turruttamaan tuskaa taapertamalla suunnitelman mukaisesti, joskin hieman hitaammin.
Ensivaikutelma kaupungista ei ole kovin lupaava. Positiivista sentään, että puolet näkymästä on rempassa.
Näkymä kävelykadun alusta
Vähän matkaa eteenpäin ja vanhan kaupungin kivitalot alkavat hallita näkymää. Mainiota.
Kävelykatu hieman edempää
2x omituista
Torilla on menossa jonkinlainen lauantaimarkkina. Paljon kojuja, joissa myydään käsintehtyä rihkamaa. Myös olutta ja syötävää on tarjolla, mutta maltillisesti, ei festivaalimitoissa. Normilauantaimarkkinat eivät innosta ottamaan yhtä, joten jätän väliin. Valtava ruuhka ja myyntikojut vaikeuttavat kaupungin ykkösnähtävyyden, viiden tornin, kuvaamista merkittävästi. Pelkkä pällistely on onneksi paljon helpompaa kun ei tarvitse pysähtyä ruuhkan keskellä nähdäkseen. Sehän tässä on päätavoite, nähdä paikkoja, tämä blogi on vain sivutuote harrastuksen pohjalta. Näkymä ei ollut juurikaan ihmeellisempi kuin alla olevassa kuvassa.
Torikirkko & Punainen torni
Kauppatori & Rathaus
Mahtimies Punaisen tornin kyljessä
Torikirkon takana olevalla suolatorilla sijaitseva suuri suihkulähde oli kuivana. Todennäköisesti yöpakkasten mahdollisuuden vuoksi. Näin kaupungissa vain yhden päällä olleen suihkulähteen. Muut olivat kuivina. Yhtä suuren suihkulähteen patsasta oli jälkikäteen "korjailtu", luultavasti alkoholin vaikutuksen alaisena.
Patsas & pullo
Parin minuutin päässä, eli todella lähellä kauppatoria, elää DDR:n haamu vahvana.
DDR on edelleen läsnä
Näky on niin karmaiseva, että laitetaan tähän väliin jotain muuta Hallessa kuvattua.
Vaaleanpunainen ruusu
Hallessa toimii runsaasti aktiivisia "taiteilijoita." Tageja on aivan joka puolella, tosin tuoreimmat rempatut julkisivut on yleensä jätetty rauhaan.
Normiseinä
Museotarjonnan erikoisuus:
Beatles Museo
Ainut toimiva suihkulähde, aasikaivo, löytyi vanhalta torilta.
Vanha tori, Aasikaivo ja ruohoa (aasille?)
Vanhan kaupungin kivitalojen välistä saattaa löytyä arkkitehtuurisia yllätyksiä, kuten tämä teatteri.
Teatteri
Vastaan saattaa myös tulla wanhoja kommunisteja.
Kommarimummo
Wikipedian mukaan Hallessa on nähtävää. Väitän, että ei juurikaan ole. Yli 1200 vuotta vanha kaupunki, joka ei tuhoutunut toisessa maailmansodassa, eikä siltikään mitään ihmeellistä nähtävää. Suosittelen, ettette tuhlaa aikaane Halleen mikäli Saksaan matkaatte. Lähellä on parempikin vaihtoehto, mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa. Paikkojen nimet on tässä kirjoituksessa pääsääntöisesti kaivettu suomenkielisestä wikipediasta. Oulu on Hallen ystävyyskaupunki ja todennäköisesti joku oululainen on nakitettu kääntämään wikipediasivua myös suomeksi.
Ennen rautatieasemalle suuntaamista kävin kaupassa, josta tarttui mukaan enemmän tai vähemmän paikallista nestemäistä tuotantoa repun lisäpainoksi, jotta matkan kuntoiluvaikutus saataisiin maksimoitua. Kyseisiä nestemäisiä ei ole täälläpäin rasitettu ylimääräisillä veroilla, joten kassalla on ilo asioida. Noin parin lisäpainoilla tehostetun kilometrin taaperruksen jälkeen päädyin takaisin rautatieasemalle, joka ei ollut sisältä yhtä pimeä kuin alla olevassa kuvassa. Hyvältä näyttävän lopputuloksen myötä en kokeillut korjata valotusta.
Hauptbahnhof sisältä
Loppukevennyksenä vielä muistutus siitä, että aina välillä scheissea sattuu, eli shit happens.
Shit happens
Tällöin mm. lohareilla voi olla hyvinkin hauskaa.
Naurava lohikäärme
