Bremerhaven

Lauantai 30.10. Tarkoituksena on tutustua merenrannalla, Weserjoen suulla, sijaitsevan Bremenin sataman, Bremerhavenin, tarjontaan. Matka alkaa jälleen kerran päärautatieasemalta. Perinteen vuoksi laitan siitä kuvan, vaikka rakennus on tylsän ruma ja lisäksi katutason kohdalta rempassa.

Hauptbahnhof (tuolla taustalla)

Kaupungissa ei pitäisi keskustaa lukuunottamatta olla mitään, joten suunta on sinne. (Valtavaa satamaa ei tässä tapauksessa lasketa, koska sinne ei turistia edes päästettäisi pyörimään)

Syksyistä

"Tyylikästä"

Syksyistä toimintaa pohjoisen rannikkokaupungeissa on veneiden nosto talvihuoltoon & -säilytykseen. En kylläkään tiedä tarvitseeko näillä leveysasteilla sitä tehdä. Joka tapauksessa rannalla venesatamassa nostettiin venettä. Penkin alla on Bremeniläistä kansanjuomaa, Beck's:iä, joka lienee yksi Saksan tunnetuimmista olutmerkeistä. Sisältö on bulkkilageria.

Veneennostoa

60-luvulla rakennettu Richtfunkturm ei ole kaunis näky, mutta onneksi se on rakennettu rannalle siten, ettei sitä tarvitse katsella joka paikasta.

Richtfunkturm

Tornin lähistöllä on kaupungin vanha satama, minkä kaukaisin pääty on nykyään museokäytössä. Sataman laidalta löytyy Deutsches Shiffarhts museum, joka on suuri laivoihin, veneisiin ynnä muuhun vesillä liikkumiseen keskittynyt museo. Valokuvaus oli kiellettyä, mutta niin vain siellä yksi jos toinenkin kaivoi kassistaan kameraa. Omani olin jättänyt repun ja takin kanssa säilytyslokeroon. Ihan hyvä niin, vaikka olisin mielelläni näyttänyt oman näkökulmani toisen maailmansodan aikaisesta kahden hengen minisukellusveneestä Seehundista, jollainen löytyy museosta museokäyttöön muokattuna. Tarkoittaen, että toisen kyljen runkoa on poistettu ja korvattu plekseillä, jotta sisälle näkisi. Oli muuten ahdas härveli. Miehistö joutui istumaan paikallaan koko tehtävän keston ajan.

Aaltoileva nurmikko, Seute Deern (purjevene) sekä Columbus-Center

Satama-altaassa oli laiva jos toinenkin, mutta kiinnostavin oli museoksi muutettu toisen maailmansodan aikainen sukellusvene Wilhelm Bauer. Kyseinen venetyyppi ei ehtinyt sodassa kunnolla tositoimiin, mikä lienee hyvä juttu sillä kyseessä oli aikansa selvästi edistynein sukellusvenetyyppi. Näitä liitettiin muutamia liittoutuneiden laivastoihin sodan jälkeen.

U-2540 Wilhelm Bauer

Sisällä on ahdasta. Todella ahdasta. En tiedä mikä oli paatissa palvelleiden keskipituus, mutta veikkaisin olleen itseäni selvästi lyhyempiä. Todella mielenkiintoinen härveli. Tunnelmaa luotiin pyörittämällä kajareissa karismaattisen saksalaisäänen kertomaa legendaa. En ymmärtänyt muuta kuin "Wasserbomb, Wasserbomb... und wieder Wasserbomb." Legenda ehti pyöriä muutaman kerran käynnin aikana ja joka kerta tuo kohta oli suuri kohokohta, joka laittoi hymyilyttämään. Mahtoikohan olla tarkoituksena. Suosittelen käymään.

Kulkuaukko komentopaikalle

Periskoopissa Seute Deern

Sukelluspuku ja sukeltajan uloskäynti peräosassa

Sukellusveneestä takaisin kaupungin pariin. Kaupungin näyttävin rakennus päiväsaikaan on mielestäni aivan rannalla sijaitseva Sail City -torni, joka on ulkonäöltään nimensä mukainen. Itselleni on epäselvää onko katolla tarkoitus olla maston poikkipuu vaiko komentosilta. Mieleeni tulee lähinnä jälkimmäinen. Katto tulee vastaan 80 metrissä ja antennin kanssa korkeutta on 140 metriä. Mainitsemani "päiväsaikaan" saattaa herättää ihmetystä, mutta vastaus selviää tekstin loppupuolella. Sail Cityn vieressä on konferenssikeskus sekä suurikokoinen ja sisältään välimerihenkinen Mediterraneo ostoskeskus.

Atlantic Hotel Sail City

Rantaa pitkin eteenpäin jatkaessa silmiin osuu jotain outoa. Houkutteleeko tuo muka syömään ranskalaisia? Mitäköhän huumeita niissä on seassa.

Öh, WTF!?!?

Eteenpäin jatkettaessa vastaan tulee kaupungin eläintarha Zoo am Meer. Pieni, mutta moderni ja mielenkiintoinen. Siitä lisää seuraavassa bloggauksessa. Näkymä eläintarhan edustalta "taaksepäin" tulosuuntaan on ihan jees.

Sail City, Klimahaus ja hieman Columbus-Centeriä

Eläintarhassa käydessä alkaa sataa... Hienoa... Tarina jatkuu käynnin jälkeen lähistöllä sijaitsevalta vuonna 1854 rakennetulta majakalta. Käsittääkseni kaupungin korkein majakka (niitä on rannalla pari lisää).

Grosse Leuchturm

Takaisin kohti Klimahausia ym.

Alexander von Humboldt (1906)

Ruodoksi yllättävän iloinen

Tähän väliin osui käynti Klimahausissa. Myös siitä lisää seuraavassa bloggauksessa. Klimahausista oli kätevä poistua vanhan satama-altaan yli kohti keskustaa käyttäen pitkää ja leveää putkea

Kävelyputki yli vanhan satama-altaan

Pimeys oli laskeutunut Klimahauskierroksen aikana. Tästä päästään sopivasti aikaisemmin mainitsemaani kaupungin hienoin rakennus teemaani. Yövalaistu Klimahaus vie mielestäni voiton.

Klimahaus

Yllä oleva kuva on otettu 90 asteen käännöksen tehneen kaiteen päältä 8 sekunnin valotuksella. Sail City katkeaa valitettavasti komentosillan yläpuolelta. Putki on pyöreää ja olin tyytyväinen siihen, että kamera pysyi mutkakohdassa sen päällä kun sopivasti asetteli, joten en viitsinyt yrittää mitään liian hienoa saadakseni kaiken kuvaan. Gorillapodia en ottanut mukaan, koska en matkannut yksin ja sen virittämiseen menee matkaseuran kannalta ajateltuna liikaa aikaa. Lisäksi häiriönä oli pokkarinsa kanssa manaillut saksalainen setä, jonka puheesta ei ottanut mitään selvää. Kovasti sillä oli mulle kerrottavaa kameroiden suhteen, mutta puhui huonompaa saksaa kuin minä. Osasi toki enemmän sanoja, mutta ei osannut lausua ainuttakaan.

Keskustan ja luultavasti koko kaupungin korkein kirkko on parissa aikaisemmassa kuvassa taustalla näkynyt 86 metrinen Bürgermeister-Smidt-Gedächtniskirche. Karmea nimi, joten paikalliset kutsuvat ilmestystä Grosse kircheksi eli suureksi kirkoksi. Lopulta aika pienikokoinen.

Grosse kirche

Kirkon edestä kulkevaa kävelykatua pitkin pääsi aukiolle, jonka reunassa halkaistiin vettä.

Vedenhalkaisija

Yllä oleva kuva on mystisen sininen. Vika ei ole kameran valkotasapainossa, joka on äärimmäisen harvoin väärässä, vaan selitys löytyy alta.

Sama aukio toisesta suunnasta

Aukion laidalla sijaitsee ostospaikkojen lisäksi kaupunginteatteri.

Kaupunginteatteri

Yhteenvedon paikka. Kaupunki on pieni ja tunnelmaltaan melkoisen kuollut aivan ydinkeskustaa lukuunottamatta. Satama on valtava, mutta sinne ei turisti päädy. Keskustan turistikohteet ovat hyviä ja tykkäsin rannan rakennuskannasta. Varsinkin Klimahaus pimeällä on näkemisen arvoinen.

Seuraavaksi on luvassa special edition Zoo am Meeristä ja Klimahausista.