Zoo am Meer & Klimahaus

Bremerhaven special: Zoo am Meer ja Klimahaus kuvareportaasi.

Zoo am Meer
Zoo am Meer on meren, tai ehkä oikeammin joen, rannalla sijaitseva moderni, pääasiassa arktisiin- ja merieläimiin erikoistunut pienikokoinen eläintarha. Sen pidemmittä esittelyittä lähdetään kierrokselle hämärtyvään ja sateiseen iltapäivään. Lista eläimistä löytyy täältä. Perinteiseen saksalaiseen tyyliin kaikki on vain saksaksi. Omat käännökseni saattavat olla väärin.

Eläintarhan sääntöjä

Eläintarhan suurimpia tähtiä ovat jääkarhut. Havaintojeni mukaan niitä on kolme, joista yksi (uros?) oli muista eristettynä. Karhuilla oli käytössään eläintarhan suurin aitaus, missä oli uinti ja kiipeilymahdollisuuksia. Yleisö pääsi lähelle, mutta halutessaan karhut pääsivät kauas. Sama koski oikeastaan kaikkia muitakin eläimiä.

Jääkarhu kuivattaa turkkiaan

Humboldtpingviini

Sukellusta (ei aukea isoksi, laadultaan karmea jo pienenä ;) )

Kuvan keskellä uiva ei tunnusta mitään lipuessaan tapahtumapaikalta

Lisää ohjeistusta

Puumia oli kolme. Alue oli monipuolinen, mutta vaikutti jotenkin pieneltä.

Puuma

Jänis järsimässä neulasta

Merikarhuja

Utelias hylje seuraa sateenvarjoa

Lumipöllö

Zoo am Meerin kiertokävelyreitti pyörittää melkoista syheröä ja on monipuolinen vaikka alue on pieni ja eläimiä on oikeastaan melko vähän. Aikaisemmin nähtyjen eläinten pariin palataan reitin varrella eri näkökulmasta. Esim. Hylkeet nähtiin ensin pinnalta ja myöhemmin aukesi mahdollisuus nähdä niitä veden alta. Kuvausharrastuksen puolesta aukesi jälleen uusi ulottuvuus kun jouduin surkeassa valossa pakon edessä kokeilemaan kamerani ISO 1600 herkkyyttä, jotta saisin suljinnopeuden pidettyä edes puolisiedettävänä. Kuvat ovat ainakin pieninä katsottuina ihan ok kohinan puolesta, which is nice, sillä en omaa kunnollista kohinanpoistosoftaa. Toisaalta pystyin optisen etsimen vuoksi käyttäämään kameraani 55-300 mm objektiivin kanssa myös kaukoputkena, joten ei sitä ihan turhaan olisi mukana kantanut vaikka jokainen kuva olisi epäonnistunut. Massiivisen viritelmän käyttö sateenvarjoa samalla pidellen oli hieman hankalaa.

Klimahaus

Klimahaus on isokokoinen ilmastoon keskittynyt näyttely. Aikaa paikkaan tutustumiseen oli vain 1½ tuntia, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut palloilla Bremerhavenin sateisessa illassa, mikä ei hirveästi innostanut. Vierailuvalinta osui Journeyyn eli matkaan maailman ympäri, mikä ei aivan täysin osu ilmastojuttuihin, mutta oli eniten mainostettu näyttely ja sisään mennessä tieto siitä mitä sisällä odottaa oli melko nollassa. Journey kuulosti hyvältä. :)

Sisäänkäynti

Matka alkoi Saksasta ja vei rautatietä pitkin (kiskot lattialla, äänitehosteita ja seinällä maisemakuvia matkan varrelta) Sveitsin vuorille, joiden korkeus oli noin neljä kerrosta. Vuoren rinteillä oli mm. videoita juuston tuotannosta, mahdollisuus kokeilla lehmän (ei aito) lypsämistä ja jäätikön pätkä (oikeaa jäätä). Sveitsistä matka jatkui vuoristohississä istuessa nähdyn videon kautta Sardiniaan. Ensi alkuun aivan ruohonjuuritasolle. Alla oleva tölkki on noin kaksi metriä halkaisijaltaan. Terraariot näyttivät eläimistöä. En muista ennen nähneeni rukoilijasirkkaa livenä.

Tölkki Sardinialaisessa ruohikossa

Fiat 500 Sardinialaisessa autotallissa

Sardianiasta siirryttiin Nigerin autiomaameininkiin. Samalla lämpötila kohosi aavikkolukemiin. Hienoin nähtävyys lieni yksinäinen puu karussa laajassa autiomaassa. Huoneella oli kokoa. Kuten jokaisessa osiossa, myös tässä oli videoita ja erinäisiä konkreettisempia keinoja tutustua paikalliseen elämään. Mainittakoon erikeseen, että aavikon laidalla oli pötköttelypaikkoja ja korkealla katossa screeni jolla pyöri jotain aiheeseen liittyvää.

Hiekkaa Nigerissä

Nigeristä siirryttiin Kameruniin. Viidakkoon juuttunutta Hiluxin raatoa en usko, sillä Top Gearin testeissä (osa I, osa II, osa III) Hilux on todettu tuhoutumattomaksi. Kuumuuden lisäksi nyt mukana oli myös kosteutta.

Hilux Kamerunissa

Kamerunilainen otus

Myös Antarktikalla käytiin. Jäätikkö ei ollut kovin vakuuttava, vaikka toki paljon isompi kuin Sveitsiosiossa, mutta arktista tutkimusasemaa kuvannut viritelmä oli jo selvästi parempi. Kylmyys oli virkistävää aavikon ja viidakon jälkeen.

Jäätikköä Antarktikalla

Kylmyyttä ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kuin läkähdyttävä kuumuus ja kosteus palasivat Samoan merkeissä. Samoaan matkattiin yön läpi pitkää hieman pallon muotoista (lähtö alhaalta, ylös ja lopuksi takaisin alas) käytävää, jota ympäröi tähtitaivas kunnes käytävän lopussa alkoi aurinko nousta. Loppua ei nähnyt alusta, joten kaarevuus oli hyvä idea. Vielä parempi se olisi ollut, jos kaarevuus olisi ollut portaatonta.

Samoan viidakkoa

Samoalainen biitsi, hiekkaa ja fisuja

Takaisin Saksaan päädyttiin Alaskan kautta.

Alaska

Journeyn tekemisessä oli selvästi nähty vaivaa, mutta eihän se aivan sama ollut kuin olisi itse käynyt paikanpäällä. Ilmiö on vähän sama kuin että katsoo kuvia siitä kun joku muu kävi näyttelyssä. ;)

Muihin näyttelyihin ei  valitettavasti ollut aikaa ennen paikan sulkeutumista. Harmi, sillä journeyn perusteella niissä olisi voinut olla paljon nähtävää ja olisivat olleet Klimahausin teemaan paremmin sopivia.

Kaikenkaikkiaan hieno paikka, varsinkin jos pystyy unohtamaan kulissit ja eläytymään. Itse en sitä täysin hallitse vaikka yritystä oli. Joka tapauksessa kannatti käydä vaikka aikaa olisi tarvittu noin kolminkertainen määrä. Mainittakoon vielä, että näyttelyyn ei saa mennä selkäreppujen kanssa. Liittyy luultavasti siihen, että repullaan saattaa kolauttaa huomaamattaan jotain. Tämä kerrottiin hieman ennen sulkemista eli Journeyn loppupuolella erään henkilökunnan jäsenen toimesta. Kassalla ja sisään mennessä ei asiasta mainittu vaikka reppu oli selässä sekä itselläni että kaverilla.