torstai 30. heinäkuuta 2015

Istanbul - Osa III - Sultanahmet / Wanha kaupunki


Suunnilleen jokaisen mäen päällä on moskeija.

Legenda Istanbulissa nähdystä etenee historialliselle maaperälle. vuodesta 633 ennen Jesseä tässä niemenkärjessä sijaitsi Byzantionin kaupunki ja vuonna 330 Jessen jälkeen siitä tuli Rooman valtakunnan uusi pääkaupunki: Konstantinopoli. [wiki]

Aivan niemen kärjessä on vuodesta 1453 sijainnut Ottomaanien rakentama ja laajentama Topkapin palatsi. Palatsi koostuu neljästä sisäpihasta ja lukuisista rakennuksista. Lisäksi ensimmäisen sisäpihan muurien ulkopuolella oleva kookkaanpuoleinen Gülhanen puisto oli osa Topkapin palatsia. Kompleksi on iso! Vuodesta 1924 palatsi on ollut museona. Gülhane park on julkinen puisto ja ensimmäinen sisäpihakin on vapaasti kuljettavissa. Muun muassa Hagia Irene sijaitsee ensimmäisellä sisäpihalla. Iso on piha...

Gülhane parkin yksityiskohtia.

Ajattelin olevani fiksu ja lähdin hostellista sen verran aikaisin, että olisin ennen kello yhdeksän avaamista toisen sisäpihan portilla, jossa museon sisäänkäynti sijaitsee. Siellä oli aivan julmetusti ryhmiä ja itsenäisiä matkailijoita jonossa! Palatsin alue on iso, joten sekaan olisi varmaan mahtunut ihan OK, mutta päätin silti kehittää jotain muuta tekemistä. Olin ostanut automaatista museokortin, joten päätin mennä Hagia Ireneen, koska siellä ei ollut ollenkaan jonoa. Eikä ihme, vuonna 360 valmistunut entinen suurikokoinen kirkko on vain tyhjät kuoret ja sisäpuolen koristelutkin ovat kuluneet pois. Ennen museointia kirkkoa on käytetty muun muassa Ottomaanien asevarastona. Eivät viitsineet muuttaa sitä moskeijaksi, koska hienompi Hagia Sofia on vieressä.

Massat vyörymässä Topkapin palatsiin aamuyhdeksältä (avaamisaika).

Hagia Irene on vain tyhjät kuoret (ei jonoja, mutta ei suositeltava kohde).

Hagia Irenen takana, Topkapin palatsin muurien ulkopuolella, on vuonna 537 valmistunut Hagia Sofia. Kirkkoa on toki remontoitu uusiksi sen jälkeen maanjäristyksien ja tulipalojen vuoksi. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan Hagia Sofia oli maailman suurin katedraali lähes tuhannen vuoden ajan. Sitten Sevillaan valmistui suurempi vuonna 1520. Toisaalta vuonna 1453 eli paljon ennen Sevillan katedraalia, Ottomaanit valtasivat Konstantinopolin ja muuttivat Hagia Sofian moskeijaksi. Nykyään museona toimivassa rakennuksessa on nähtävissä sekä Muhammedismin että Jesseismin vaikutteita.

Valtaosa ryhmistä meni ilmeisesti ensin Topkapiin, joten Hagia Sofiaan pääsi sisälle melko vähällä jonottamisella. Tähänkin kävi museokortti. Valtavat rakennustelineet peittivät suuren osan toisesta seinustasta, mutta samanlainen se taisi olla kuin toinenkin seinusta.

Hagia Sofia vähemmän mairittelevasta, mutta hyvin realistisesta turistibussikulmasta.

Hagia Sofia on osittain rempassa ja 3D-mallinnuslätkiä on seinissä ja pilareissa.

Hagia Sofian katossa näkyy kirkko- ja moskeijahistoria.

Sininen moskeija Hagia Sofian yläkerran ikkunasta kuvattuna.

Hagia Sofian yhteydessä on mahtimiesten hautakammioita. Huomaa turbaanit!

Kenkien kiillotusta.

Ennen Topkapiin yrittämistä päätin käydä lähistöltä löytyvässä arkelogisessa museossa. Sinnekin pääsi museokortilla. Museota remontoitiin maanjäristyksiä paremmin kestäväksi, joten päänäyttelyt tuntuivat osittain olevan väliaikaisesti järjestettyinä. Museon parasta antia oli mielestäni Istanbulin historia. Etenkin kun oli jo ehtinyt käydä useissa esitetyissä paikoissa. Lisäksi siellä oli lähes pakolliselta tuntuva keramiikkanäyttely ja mielenkiintoisempana kohteena lähiseudun hautauskulttuurinäyttely, jossa oli mm. kaikenlaisia sarkofageja.

Arkeologisen museon hienoin rakennus. Sisällä keramiikkaa *haukotus*.

Sarkofagi valkaistulla naamalla.

Korvamerkitty kulkukoira ottaa rennosti helteessä.

Kello oli ehtinyt jo myöhäiseen iltapäivään, joten oli aika siirtyä katsomaan joko Topkapin palatsiin pääsisi sisälle ilman ruuhkia. Pääsihän sinne. Jonoa ei ollut ollenkaan. Museopassilla pääsi sisälle paitsi palatsiin, myös muuten lisämaksulliseen haaremiin. Neitoja siellä ei valitettavasti ollut, kuten ei sulttaania ja eunukkejakaan. Sen sijaan tämä isohko palatsin ydin oli todella koristeellinen ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen.

Muualta palatsista löytyi näyttely, jossa oli esillä Islamin pyhiä reliikkejä kuten Mooseksen puinen sauva, Daavidin miekka, profeetan X paistinpannu, lukuisia purkkeja joissa oli legendan mukaan profeetan partaa. Profeetan jalanjälki oli joillekin todella syvällinen uskonnollinen kokemus. Itseä jäi lähinnä mietityttämään, että josko arabit olisivat kuitenkin koijanneet ottomaaneja näitä reliikkejä islamilaisen ystävyyden merkiksi lähetellessään. Hmmmm...

Topkapin palatsin haaremin ulkokäytävä.

Aika tarkasti määritetty käyttäjäkunta.

Topkapin palatsin Imperial Hall. Oikealla sulttaanin valtaistuin.

Chillaushuone Topkapin palatsin haaremissa.

Haaremin sisäpiha.

Palatsin puutarhan ruusuja.

Peseytymispaikan nokkimisjärjestys

Seuraavassa lisää vanhan kaupungin näkemisiä. Basaarien ja moskeijojen suuntaan mennään.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Istanbul - Osa II - Beyoglu



Toinen osa jatkaa Beyoglun (opin vähitellen kirjoittamaan tuon) näkymien käsittelyä korkealta, rannalta ja pussikaljaportailta. Aloitetaan yllä olevassa kuvassa näkyvältä metroasemalta, joka on rakennettu sillan päälle. Oikeastaan ihan hyvä idea sillä se palvelee kultaisen sarven molempia rantoja ja tarjoaa myös jalankulkusillan vesistön yli.

Beyoglun parhaat näkymät tarjoaa Galatan torni, jonka genovalaiset rakensivat vuonna 1384 osaksi Konstantinopolin puolustuslinnoituksia. Näköalatasanne on ~52 metrin korkeudessa ja itse torni on 35 metriä merenpinnan yläpuolella. Ympäröivät rakennukset ovat matalampia, joten tornista näkee pitkälle joka suuntaan. Mutta mutta... torniin on pitkät jonot ja siellä hoputetaan kiertämään näköalatasannetta ympäri, jotta muut pääsevät sisään. Pääsymaksu on 25 TL eli reilut 8 €. Itse pääsin tunnissa näköalatasanteelle ja ajoitus oli sopiva auringonlaskun näkemiseksi.

Tornin ympäristö, etenkin eräät rappuset ovat suosittu hengailupaikka. Lähistön marketista olutta ja pussikaljalle portaille. Kokeilin toimivaksi konseptiksi. Ihan joka marketista ei uskonnollisista syistä saa alkoholia, mutta siinä lähellä on riittävästi vapaamielisempiä vaihtoehtoja. Pitkän kuuman päivän päätteeksi paikallinen Efes bulkkipilsner maistuu jumalaiselta suoraan tölkistä joukkoon sulautuneena pussikaljaportailla. Huonompaa olutkokemusta tarjosi niin'ikään paikallinen (sama panimo?) Bomonti. Maltainen, mutta täysin mitäänsanomaton kokemus, vaikka nautin tuopista jalkapallon paikallispeliä telkusta seuratessa. Piti sitten siirtyä saksalaisten vehnäoluiden pariin. Baari oli valikoimien perusteella tarkoin valittu expat paikka. Turkkilaiset eivät vielä ymmärrä oluiden päälle.

Halic -metroasemasillan laiturilla.

Uusi moskeija sekä Hagia Sofia metroasemasillalta kuvattuna.

Kuvan miekkonen ei tykkää tälläisestä rantaviivan haaskauksesta.

Ruohonleikkureita... kaupungin ytimessä, jossa vaikea pysäköidä... kenellä on oma piha 10 km säteellä???

Paikallinen kierrätyspalvelu koostuu miehestä ja kärrystä.

Kuorma-auton lastin purkaminen aiheutti liikennejumin.

Viihtyisän oloinen ylämäkipätkä.

Panda ja Galatan torni.

Pussikaljaportaat Galatan tornin juurella.

Suosittu aktiviteetti tornia kiertävällä tasanteella.

Beyoglu. Taustalla Bosborin silta.

Wanha kaupunki panoramassa. 700 px korkeana sen tarjoilin. Saa nähdä miten pieneksi google sen pienentää...

Topkapin palatsi.

Auringonlasku galatan tornista.

Galatan sillan alla on runsaasti ravintoloita.

Bomonti, yksi maailman mitäänsanomattomimmista oluista. Huono.

Seuraavaksi Konstantinopolin ytimeen eli wanhaan kaupunkiin...

torstai 16. heinäkuuta 2015

Istanbul - Osa I - Beyoglu

Istanbul, tuo lähteestä riippuen 12 - 19 miljoonan ihmisen suurkaupunki Euroopan ja Aasian välissä, oli keväisen töistä irtautumisen kohteena. Edullinen, mutta kiva hostellini oli Beyoglussa (tarkistaa menikö oikein... yesh!), joka sijaitsee Wanhan kaupungin pohjoispuolella. Paikka on wikipedian mukaan taiteen ja yöelämän keskus. Näytti olevan myös paikka missä on julmetusti mäkiä, missä taviksia asuu ja jossa rakennusten peruskorjauksiin ei ole riittänyt rahaa. Tämä on maantasalla kunhan lähestyvä maanjäristysten sarja saavuttaa Istanbulin.

Kaupunginosa oli tukikohtana, joten päätin aloittaa kuvasarjani siitä suurimpien turistinähtävyyksien sijaan. Ensimmäisessä osassa on tunnelmia epämääräisiltä sivukaduilta, pääostoskatuna toimivalta Istiklal kävelykadulta sekä perhanan rumalta Taksim aukiolta. Kaduilla oli paljon vapaana eläviä kissoja, joten niitä on siroteltu väliin. Kuka ei tykkäisi kissakuvista? Paikalliset antoivat kissoille ruokaa ja ne näyttivät pääosin olevan hyvässä kunnossa.

Neverland hostellin huone.

Tutkimusmatkailu vaati teetä ja sitä hostellista sai vahvana. Istanbulkart maksaa itsensä takaisin jo kolmella julkisen liikenteen ajokerralla. Erittäin suositeltava hankinta! Saa automaateista.

Vaalimainoksia Bogazkessen Caddesilla.

Kaduilla asuu paljon kissoja, mutta asukkaat pitää niistä huolta.

Beyoglu on mäkinen paikka.

Jossain sivukadulla, jossa tavikset asuu.

Julisteiden (ei kuvassa) mukaan tämä oli Ghettopimpsin aluetta.

Paikallinen iltapäivälehti hehkuttaa Galatasarayn voittoa.

Taxim aukio on todella ruma, joten päätin ottaa melko ajankohtaisen yksityiskohdan kuvaan.

Taximin Gezi Park on nähnyt parempia päiviä? Kuolleita puita ja roskia kaikkialla.

Wanhanajan ratikka kulkee kävelykatuna toimivaa Istiklal Caddesia pitkin.

Turkin suurin kirkko kasvatti joulukuusia? Paavi on käynyt täällä btw. Kenties siunasi kuusiprojektin?

Kissa tutkailee kävelykadun tapahtumia aidan raosta.

Isohko karkkikauppa Istiklal Cd:llä.

Sivukadun kalat olivat olemattomissa jäissä.

Jänö!

Poliisit odottavissa tunnelmissa Istiklal Cd:n laidalla.

Meinasi kuulo mennä näiden tyyppien tuomaripillien kanssa.

Döner kebap! (on parempaa Saksassa, ehkä jopa Suomessakin)

Yksi lukuisista ruokakärryistä.

Ratikka puskee läpi Istiklal Caddesin ihmismassojen.

Tulee jatkumaan...