keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Durmitorin kansallispuisto - Osa I - Curevac


Eeppinen Balkanin road trip eteni Dubrovnikista Bosnian läpi Montenegroon ja Durmitorin kansallispuistoon. UNESCOn maailmanperintökohteisiin listatussa puistosta löytyy Euroopan syvin kanjoni, tiheää havumetsää, vuoristoa järvineen ja runsaasti merkittyjä polkuja. Tästä huolimatta siellä oli todella vähän ihmisiä vaikka vierailuajankohta oli heinäkuun alkupuolella.

Kansallispuistoon matkaava päätyy todennäköisesti ensimmäisenä Zabljakin kylään, joka on aivan puistossa kiinni ja josta löytyy puiston vierailukeskus (ei muuten tullu vierailtua). Kylässä on vaihtelevan tasoisia majoituspalveluja, ruokapaikkoja, supermarket ja pysäköintikaaos. Camp Ivan Do:ta voin suositella telttailijoille. Pieni, palveluiltaan hyvin yksinkertainen ja siten erittäin edullinen, mutta ennen kaikkea sijainniltaan mainio. Kansallispuiston tunnetuimmalle järvelle on muutamia satoja metrejä ja reittejä lähtee kun vaan kävelee pihan portista ulos. Vaellusreittikartan sai ostettua vitosella kioskista kylän keskustasta.

Zabljakin kylän keskusta.

Lämpöä piisasi.

Ennen leiriytymistä tuli käytyä parinkymmenen mutkittelevan ajokilometrin päässä sijaitsevalla, Tarakanjonin 172 metrin korkeudelta ylittävällä, Durjevican sillalla. 365 metrin pituinen silta on jo itsessään hieno näky, mutta niin on myös sillan päältä aukeavat näkymät. Kanjonin yli pääsee myös kahdella ziplinella ja sillalta järjestetään benjihyppyä. Koskenlasku Tarajoella on suosittua ja näytti sillalta katsottuna kivalta, mutta nyt ei ollut aikaa moiseen. Takaisin puiston ytimeen ja teltta pystyyn Ivan Do:hon. Valoisaa aikaa oli vielä jäljellä ja tavoitteena Curevacin 1625 metrin korkuinen huippu Tarakanjonin reunalla.

Curevacin huipulle pääseminen on helppoa joskaan ei aivan esteetöntä. Autolla pääsee asfaltoituja pikkuteitä pitkin vajaan kilomerin päähän huipusta kunhan on kartan kanssa tarkkana. Opasteita ei tienvarsilla ollut ja yksi kartassa ollut risteys jäi kokonaan huomaamatta vaikka risteävä tie oli merkattu samanlaiseksi kuin se millä ajettiin. Ilmeisesti joku metsittynyt kärrypolku kuitenkin kyseessä. Ekalla yrityksellä perille saakka. Parkkipaikkana toimivan ruohoisen aukion reunalle oli laitettu suurikokoinen kyltti merkkaamaan huipulle johtavan kivisen polun alkua. Polkua ei ole kylttiä enempää merkattu, mutta se kulkee pääosin lähellä harjanteen reunaa, joten hyviä näkymiä on tarjolla nopeasti ja eksymään ei pääse. Nousua matkalla on varsin maltillisesti.

Huipulla yksi serbialainen kolmikko nautti näkymistä viinipullollisen kera. Muita ihmisiä ei reitillä näkynyt ja auringonlaskua pääsi lopulta ihailemaan ilman muita porukoita. Mahdollisesti puiston hulppeimmat näkymät prkleen syvään jokikanjoniin ja ruuhkasta ei tietoakaan. Suosittelen menemään ennen kuin massat löytävät tämän helmen.

Silta yli Tarajoen. Yli pääsee myös kahdella Ziplinella.

Tarajoki sillalta.

Koskenlasku Tarassa on suosittua.

Jugoslavialainen kuljetusauto kuljettaa nykyään turisteja.

Teltta pystyssä Camp Ivan Do:ssa.

Autolla matkalla Curevacin polun alulle.

Curevac vasemmassa yläkulmassa. Polku kulkee jyrkänteen reunalla.

Penkki isolla näköalalla. Edessä satojen metrien pudotus jokilaaksoon.

Retkeily näissä näkymissä on sahdintekijän märkä uni.

Kukka kylpee oranssissa ilta-auringossa.

Curevacin harjanne tulosuuntaan päin.

Auringonlasku huipulla. Korkeuseroa on... laakson talot näkyvät vaaleina pisteinä.

Yötaivas leirissä.

Seuraavana päivänä vuorossa oli noin 20 km pituinen päivävaellus Planinican huipulle ja takaisin. Mahtia! Siitä siis jatkuu viikon päästä.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Dubrovnik - Osa 2/2



Ensimmäinen osa jätti kierrokselle spektaakkelimaisen kaupungin muurin päälle, joten sieltä jatkuu. Muurilta näkee kaikenlaista, mutta mielestäni lopulta mielenkiintoisinta oli parit värittömään vanhaan kaupunkiin "piilotetut" hyväkuntoiset ja alustaltaan kirkkaat kentät pallopeleihin. Katutasossa pyöriessä ei tullut mieleenkään, että sellaisia olisi muurien sisäpuolella.

Auringonlaskuksi piti päästä kaupungin vieressä kohoavalle 400 metriselle mäelle. Ylös pääsee joko kävellen tai maksua vastaan gondolihissillä. Hissi on taatusti yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista, joten oli suorastaan ällistyttävää miten huonosti sen jonotus on hoidettu. Ostimme liput matkan varrelta kioskista, jotta välttäisi mahdollisen lippuluukkujonon, mutta perillä odotti vain yksi jono. Liputtomat ja lipulliset hämmentyneinä samassa jonossa. Kukaan ei tiennyt miten homma toimii. Edes henkilökunta. Yksi tauolta palannut näki lippumme ja ohjasi "toiseen" jonoon, jonka kärjestä toinen henkilökunnan edustaja huuteli palaamaan taaksepäin. Pari metriä taaksepäin ja sekaan vaan. Pari kolme hissillistä väkeä siinä sekaannuksessa pääsi ohittamaan ja siten ehdimme mäen päälle juuri kun aurinko oli painumassa horisontin taakse. Mwahaahah, vaikka ikäväähän se tietysti heille, jotka jäivät taakse.

Hissistä näki auringonlaskua, mutta hissin pääteaseman näköalapaikoilta sitä ei näe. Jalat alle ja juosten pari sataa metriä viereisten rakennelmien ohi kivien, puskien ja muiden auringonlaskua katsomaan tulleiden keskuuteen. Hienon näköistä oli. Kannatti kiirehtiä. :)

Pimeän tultua takaisin alas ja vanhaan kaupunkiin syömään jotain edullista hyvää. Burger tiger oli ihan jees burgerpaikka. Pikaruokaa, mutta maistuvaa ja meni hyvin oluen kanssa. Burgerin ja pienen kiertelyn jälkeen bussilla lepuuttamaan jalkoja päivän pitkästä kävelystä ja vetämään unta palloon seuraavan päivän ajomatkaa varten. Kiva kaupunki. Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta aikataulu oli julma.

Wanhan sekaan jemmattu kenttä I.

Tämä kissa ei piittaa varoituskylteistä.

 Suuri laiva saapuu satamaan.

Näkymä muurin korkeimmasta tornista wanhan kaupungin kattojen yli.

Wanhan sekaan jemmattu kenttä II.

Suuri Onoforion vesilähde on hyvä paikka täyttää juomapullo.

Yksi vanhan kaupungin porteista.

Matkalla ylös.

Aurinko painuu horisontin taakse.

Kaukana alhaalla näkyy Dubrovnikin "uudempia" osia.

Vanha kaupunki jykevien muurien takana.

Vanhan kaupungin mäkisillä kujilla.

Tuolia, fanituotteita ja ties mitä. Jäi käymättä.

Useat sivukujat ovat täynnä ravintoloita.

Henkevä keskustelu?

Keino tämäkin saada lisää tippiä. :)

Durmitorin kansallispuisto seuraavaksi vuorossa toivottavasti tasan viikon päästä... näitä ei ole tehty valmiiksi putkeen vaan joka viikko pitää taistella yksi kasaan. :D

lauantai 17. lokakuuta 2015

Syksyinen kierros Laajalahdella ja Otaniemessä

Aurinkoinen lauantaiaamu ja pakkasta kolme astetta. Kuulostaa kauniilta ulkoilusäältä, joten kamera reppuun ja pyörällä Laajalahdelle, josta jatkoin vielä Otaniemeen. Lisää mielenkiintoa kuvaukseen toi ensimmäistä kertaa "oikeassa" käytössä ollut itseni ikäinen Leica Summicron-r 50 mm f2 objektiivi, jonka kahmaisin Saksan ebaysta jokin aika sitten kun "hyvään" hintaan bongasin parin kuukauden kyttäyksen päätteeksi.

Lähes kaikki alla olevat kuvat ovat tuon optiikan kanssa otettuja. Vain sorsa ja kolme sitä edeltävää ovat wanhalla Canon FD 80-200 mm f4 L zoomilla otettuja. Suunnilleen itseni ikäinen sekin, vaikken tarkkaa valmistusvuotta tiedä. :) Molemmat adaptereilla käytössä Sonyn A7ii kamerassa. Taitaa muuten olla ensimmäinen julkaisu tuon kameran aikakaudelta. Keskiviikkoisin julkaisussa oleva tarina eeppisestä Balkanin road tripistä on Sonyn NEX-6:lla kuvattu. Hyvä kamera sekin.

Kevyenliikenteensilta kohti Helsinkiä.

Huurtunut silta.

Tyyntä.

 Hrrrrrr...

Laajalahden luontopolulla.

Villa Elfvikin lintutornin alemmalla tasanteella katsomassa Otaniemen suuntaan.

Laajalahti lintutornin korkeimmalta tasolta.

 Mies luontopolulla.

Luontopolku kaislikon läpi.

Jäätynyt kaislan lehti.

Sorsa

Veneitä on nostettu ylös Laajalahden venesatamassa.

Lehtiä polulla.

 Saniaiset.

Kääpä.

Lehtiä tarttuu renkaaseen. Minkähän scheissen yli on tullut ajettua.

Otaniemen rantaraitilla.

Aallon päärakennuksen edustalla.

Data.... Picard... Otaniemen kampus.

 Aikovat korvata "metroasema" alikulun poliittisesti korrektimmeilla maalauksilla!?! Nouuuu!

Kupla!

Wanha talli.

Kehä 1 Keilaniemen suuntaan Otaniemen vesitornin sillalta.

Otaniemen tallin hevonen tuli tarkistamaan onko mulla ruokaa jaossa.