Dubrovnik - Osa 1/2

Eeppisen Balkanin road tripin puoliväli - Dubrovnik. Kroatiaa oli ajettu vuokratulla Corsalla läpi rannikon pohjoisrajalta melkein eteläkärkeen saakka. Vanhasta kaupungistaan (ja Game of Thronesista) tunnettu reilun 40 tuhannen asukkaan paikkakunta on rakennettu rinteisiin. Tasaista maata on vähänlaisesti.

Majoitus oli löydetty Babin Kukin ja Lapadin kaupunginosien välimaastosta. Kyseisestä niemestä suuri osa on suurten hotellien valtakuntaa, mutta lähempänä keskustaa on ihan normiasutusta, jonka seassa on lukuisia apartmenttyyppisiä majoituksia. Pysäköinti, pyykkikone ja ilmastointi löytyivät kohtuulliseen hintaan. Keskustaan vievän bussin pysäkkikin oli lähistöllä. Kuivausrumpua ei ollut, mutta pyykkinaruja ja teline löytyi. Iso peukku Sincovicin apartmentille! Saapuminen oli sen verran myöhään, että pyykit koneeseen ja aiemmin päivällä matkan varrelta makarskalaisesta supermarketista ostettu punaviinipullo auki. Siinähän se ilta sitten menikin. :)

Kaupunkiin saavutaan kasitietä pohjoisesta hienon sillan yli.

Aamu koitti. Bussilippu kioskista ja bussilla vanhan kaupungin portille. Ennen sisäänkäyntiä on ständeiltä tarjolla monenmoista aktiviteettia. Melonta ja Game of Thrones kävelykierrokset näyttivät olevan kaksi yleisimmin tarjottua. Infopisteestä sai ilmaisen kartan vanhasta kaupungista. Ihan kätevä, mutta ei siellä muutenkaan eksy. Toisin kuin esim. aiemmin matkalla poikettu Trogir, on Dubrovnikin vanha kaupunki hyvin säännölliseen kaavaan rakennettu.

Keskeisillä sivukaduilla on kaikenlaista ravintolaa ja juottolaa on nurkat täynnä. Hintataso näytti varsin kohtuulliselta. Mahtia! Erityistä plussaa kuitenkin ympäri kaupunkia sirotelluille vesipisteille. Hienon näköisiä ja erittäin käytännöllisiä kun lämpöä oli varjossakin yli 30 °C.

Monessa nähtävyydessä poikkeavan kannattaa hankkia Dubrovnik card. Se maksoi itsensä varsin nopeasti takaisin, vaikkei kaikki paikat olleet maanantain johdosta auki ja osaan ei muuten vaan vaivauduttu. Kortissa on yksi heikkous: se ei käy sellaisenaan pääsylippuna vaan aina joutuu menemään lippukassan kautta. Esim. muurille yrittäessä ohjattiin kymmenien metrien päähän täysin eri luukulle jonottamaan vaikka itse sisäänkäynnillä ei ollut mitään jonoa. Muuri on kapeutensa vuoksi yksisuuntainen ja oikeastaan paikkakunnan hienoin nähtävyys. Tuo parin kilometrin lenkki tuli kierrettyä iltapäivän päätteeksi ja hikistä puuhaa oli. En tiedä miten jotkut painoivat sitä ympäri keskipäivän paahteessa. Läkähtymisen iskiessä löytyy muurin varrelta parit "kioskit" ja yksi isompi kahvila. Siihen teki mieli pysähtyä oluelle, kuten useat olivat tehneet, mutta vähitellen piti tavoitella kukkulan päälle pääsemistä jotta sinne ehtisi auringonlaskuksi.

Alla jotain kameran kennolle tarttunutta enemmän tai vähemmän käsiteltynä.

Bussilippu tiesi määränpään!

 Pääkatu Stradun kuvattuna keskeneräisen katsomorakennelman päältä.
Noutaja tuli viiksekkään sedän muodossa. :)

Orlando.

Fransiskaaniluostarin kirkko.

Näyttävän näköinen turistipaatti saapuu vanhan kaupungin satamaan.

 Lisää vanhaa kalustoa satamassa.

Rektorin palatsin sisäaukio.

Rektorin palatsissa on hienot kaiteenpidikkeet.

Keskustan sivukaduilla on ahdasta...

... mutta syrjempänä on tilaa ja normiasuinalueita.

Kissa ottamassa lepoa helteellä.

Urbaani puutarha kadun varrella jossain vanhan kaupungin laidalla.

 Vaaleanpunaista.

 Tikapuut taivaaseen? Tai ainakin ristin kärkeen. :)

Kaupungin muurilta Lovrijenacin linnoituksen suuntaan.

Osa II jatkaa viikon kuluttua muurin kiertämistä ja päätyy viereisen 400 metrisen kukkulan kautta takaisin vanhaan kaupunkiin.