keskiviikko 30. elokuuta 2017

Santiago de Quéretaro - Osa 3 - Taksit, Antea jne...

Tähän viimeiseen osaan ajattelin ottaa lisää juttua Queretaron takseista. Niitä tuli käytettyä paitsi reissun luonteesta johtuen niin myös siitä ettei paikallisista täyteen ahdetuista minibusseista ottanut mitään selvää. Toisaalta taksilla ajeli pääkaupunkiseudun bussilipun hinnalla, joten miksikäs ei. Tuli siis tehtyä pari ajoa myös omaan laskuun.

Kaikki taksit olivat vaihtelevan ikäisiä kaasulla kulkevia Nissaneita. Lentokentältä pimeään aikaan kaupunkiin tullessa kuski ajoi kaistalta toiselle pujotellen vauhdilla. Toisaalta kyseessä oli uudehko auto, jossa oli jopa turvavyöt. Useissa tapauksissa takana ei ollut turvavöitä. Toisaalta muistan Barcelonasta tapauksen jossa vyön vastakappale jäi vyötä kiinni laittaessa käteen eli voikohan niihinkään luottaa vanhoissa autoissa, joiden tehtävänä on tuottaa rahaa minimaalisella huollolla.

Luu ulkona.

Omaan laskuun tehty ajo oli Antea Lifestyle Center -kauppakeskukselle, joka sijaitsee moottoritien varrella 15 km päässä kaupungin keskustasta.  Hintaa yhteen suuntaan taksilla tuli noin 6 €uroa. Antea on Meksikon suurin kauppakeskus ja Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin. Mennessä alkoi hieman jännittää kun kuski laittoi moottoritielle liittyessä oman vyönsä kiinni. Takapenkiltä ei vyötä löytynyt ja luottamus kuskin kykyihin / auton ajettavuuteen laski heti kun kuski alkoi omaa vyötään hapuilemaan.

Antea on moderni, 2013 avautunut, kaksikerroksinen kauppakeskus, jossa kaupasta toiseen kuljetaan ulkoilmassa. Keskellä olevaa hengailupuistoa lukuunottamatta kulkuväylät ovat katettuja. Pienten liikkeiden lisäksi löytyy myös isompaa tavarataloa. Alkuillasta vartijoita oli suunnilleen yhtä paljon kuin asiakkaita. Tavaratalon edustalla oli vartijoilla haulikkoa ja konepistoolia, mutta muuten oli perinteisemmät ampuma-aseettomat varusteet. Kuvaamista ei varsinaisesti ollut kielletty, tai en ainakaan sitä huomannut, mutta ystävällinen naisvartija soitettiin perääni kun yhden kuvan otin. No foto meni perille... vaikka siellä porukkaa kännykkäkameroiden kanssa heilui runsaasti. Yksi kuva riitti ennen shoppailun aloittamista. Vaikka kumiankkalampi oli ihan hieno ja siitä olisi kuvan voinut. :)

Taksi takaisin kaupunkiin hoitui kauppakeskuksen taksipisteen kautta. Maksu etukäteen ja lapun kanssa taksiin. Sama rahastuksen kannalta turvallinen systeemi kuin lentokentällä.

Antea Mall:ssa ei saa kuvata. No foto tuli ystävällinen vartija kertomaan.

Hetken jopa mietin ostamista.

Loppu tästä postauksesta on erinäisiä iltavaelluksia. Konferenssin päättymistä piti tietenkin juhlistaa oluella. Siihen ei paikallisesti löytynyt erityisen hyviä paikkoja, mutta ainakin hintataso oli edullinen. Pullo keskinkertaista Bohemia -lagerolutta maksoi englantilaista pubia huonosti imitoivassa paikassa 35 pesoa eli noin 1,6 €uroa. Paikka tuskin oli halvimmasta päästä.

Plaza Constitucionin suihkulähde heijastavana pintana.

Märkää vanhassa kaupungissa.

Kupla on yleinen näky kaupungilla.

Avoneuvon korkeudenrajoitin.

Bohemia ei ollut unohtumattoman hyvää, mutta hintaansa ihan ok.

Aamuinen kulkija.

Biblioteca urbana.

Jardin Guerreon aamuinen lakaisija.

Kupla tienvarressa keskustassa.

Jardin Botanico.

Jardin Botanicon keskuspatsas.

Muinainen kitarasankari.

Av 20 de Noviembre keskustan laitamilla.

Mukava kone, kunhan ei istu takana moottoreiden lähellä.

25 tuntia hotellilta lähtön jälkeen olin kotiovella samoilla silmillä kuin lähtiessä. Tähän kun laskee vielä aamupäivän valveilla olon niin helposti 30+ tuntia hereillä. Seuraavana aamuyönä alkoi saikulle viikoksi vienyt ripuli, jonka todennäköisesti nappasin mukaan matkustuspäivänä jostain välistä. Ihanaa.

Meksikoon voisi mennä joskus paremmalla ajalla uudelleen.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Santiago de Quéretaro - Osa 2 - Los Arcos

Tämänkertaisen legendan teema on Los Arcos, joka kääntäjän kautta käymättä tarkoittanee kaaria. Kyseessä on Queretaron monumentaalisin näky eli muinainen vesijohto Acueducto de Querétaro. 1280 metrin pituisessa ja keskimäärin 28,5 metriä korkeassa akveduktissa on 74 kaarta. Se rakennettiin vuosien 1726 ja 1735 välisenä aikana. Rakennelman näköalapaikalta löytyy UNESCOn kyltti muistuttamassa siitä, että tässä on jotain erityistä. Los Arcosin näköalapaikka sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä Centro Historicon ytimestä. Reitti on helppo ja itsessään ihan hienon näköistä seutua.

Kuvasarja alkaa parin korttelin päässä Rio Queretaro hotellista, jonne taksi oli pudottanut työpäivän päätteeksi auringonlaskun lähestyessä. Templo de Santo Domingo on hotellia viidenneksi lähin kirkko. Anteeksi, kuudenneksi lähin ja ei oo kaukana ettei ois seitsemäs. Matkaa siis se 2 - 2,5 korttelia hotellilta. Ihan älytöntä... mutta ei niitä joka kohdassa ole ihan niin tiiviisti.

 Templo de Santo Domingon risti. SPQR mielenkiintoisena yksityiskohtana.

 Samanlaista tarraväkeä kuin muuallakin. :)

 Plaza Constitucionin penkkikuja.

 El Danzante conchero chichimeca... Tanssiva chichimecamies? Kaupungin hienoimpia patsaita!

Centro Historicossa on julkisivut kunnossa. Näkymä poikkeaa merkittävästi edellisen osan kehätien lähellä nähdystä. Muutama yksityiskohta nousee ylitse muiden. Ensinnäkin puiden leikkaus, joka on paitsi tyylikäs myös käytännöllinen, koska ne oikeasti toimivat sadesuojina (testattu). Toiseksi värit. Keskustassa on runsaasti koristeita, valoilla ja ilman, jotka ovat kaikki Meksikon väreissä. Tämä saattoi tosin liittyä Meksikon kansallispäivään, joka on 16.9. Saavuin paikalle 20.9. ja koristeet pysyivät ainakin ne neljä päivää paikoillaan.

Kolmanneksi nostoksi vedän intiaaniperinteen kunnioittamisen erittäin hienojen patsaiden kautta. Reissun työmatkaisen luonteen vuoksi en valitettavasti ehtinyt yhteenkään paikalliseen museoon tutkimaan ymmärtäisinkö sisällöstä mitään.

Illan laskeutuessa alkoi hieman harmittamaan, etten roudannut jalustaa mukaan. Queretaron leveysasteilla aurinko sukeltaa nopeasti sitten kun aika on.

Plaza de Armas

 Plaza de Armasin suihkulähteellä on koiria.

Ratsastajapatsas Apostol Santiago de Mayor.

Templo de la Santa Cruz hieman ennen ristin loisteputkien syttymistä.

Intiaaniperinnettä patsaiden muodossa.

Los Arcos eli Acueducto de Querétaro eli akvedukti eli vesijohto.

Näköalapaikka Acueductolle.

Katukeittiöitä illassa.

Mies julistaa ringille Plaza de Armasilla.

Kävelykatu Calle 16 de Septiembre.

Monumento A la Corregidora on terassien ympäröimä.

Yksi kerrallaan. Toimiva ratkaisu.

Seuraavassa osassa mm. pientä katsausta Meksikon suurimpaan ostoskeskukseen, joka on samalla Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin (Wikipedian mukaan), ja lisää päivittelyä takseista...

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Santiago de Quéretaro - Osa 1 - Töistä keskustaan



Viime syyskuussa tuli tehtyä nopea tuikkaus Meksikoon: työreissu Queretaroon. Alkuun hieman protestoin lähtemistä, koska kokonainen vuorokausi matkustamista, 4 vuorokautta perillä jetlagisena ja jälleen kokonainen vuorokausi matkustamista on ihan pershiistä. Toisaalta lähteminen mielenkiintoisiin paikkoihin usein kannattaa ja reissun virallinen ohjelma oli mielenkiintoinen, joten tulihan sinne sitten lopulta mentyä.

Santiago de Quéretaro on yliopisto- ja teollisuuskaupunki vuoristoylängöllä pari sataa kilometriä luoteeseen Mexico citystä. Ei siis aivan rutiköyhä paikka eikä huumesekoilujen alueella eli turvallisuustilanne oli ihan ok. Keskustassa eli Centro Historicossa on UNESCOn maailmanperintökohteita, joka on tietty aina plussaa. Biitsiä ei kannata odottaa.

Sijainti ylängöllä tarkoittaa, että päivisin on kuuma, mutta öisin viilenee. Paikallisten mukaan Meksikon inhimillisimpiä sääoloja, koska ei ole etelän trooppista kosteutta eikä toisaalta pohjoisen läkähdyttävän kuumaa aavikkoa. Tietysti työmatkalla jäi keskipäivän kuumuus lounaita lukuunottamatta kokematta. Lounaat vedettiin hotellilla sisäpihalla mukavassa varjossa.

Grand Fiesta Americana -hotellin värit.

Konferenssi järjestettiin kehätien hotellissa, joka oli sekä syrjäinen että kallis. Valitsin pienemmän  ja yli puolet halvemman hotellin vapaa ajan kannalta paremmalta sijainnilta Centro Historicosta. Noin kolmen kilometrin matka "työpaikalle" kustansi muutaman euron suuntaansa taksilla. Kaupungin taksit käyttävät aluehinnastoa, joten mittareita ei ole. Jokapäiväinen hotellilta toiselle siirtyminen kustansi aina saman hinnan. 

Ainut huijaaminen tuli vastaan siinä, että lähes jokainen taksikuski oli ojentamassa joko kokonaan tai hinnan osalta tyhjää kuittia, jotta voisin itse päättää paljonko korvauksia haen. Parit kuitit piti lopulta jopa täyttää itse, koska yhdenkään taksikuskin kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Länsimaisesti pienen summan tuplaamalla olisi saanut suurten tilien sijaan vaan kyselyitä, että miten nää kaksi eroaa muista. Luottokorttimaksu ei ollut valikoimissa eikä sitä tullut noilla summilla yritettyäkään.

Voimamaha!

Eräänä päivänä päätin kävellä hotellilta historialliseen keskustaan. Taksin kyydistä oli nähty ihan riittävästi erilaista kaupunkia. Oli aika kokea sitä myös henkilökohtaisemmin. Sitä ennen piti hakea lisäenergiaksi konferenssihotellin viereiseltä ostarilta paikallista erikoisuutta. Torta on täytetty sämpylä. Oman kanaisan yksilöni kohdalla täytteitä ei ollut valtavasti, mutta toisaalta eipä se juuri mitään maksanutkaan pikaruokaisan räikeän keltaisesta "luukusta" ostettuna. Tulisimpaan chilimönjään eivät antaneet koskea, mutta oli siinä vihreässäkin ihan runsaasti potkua. Ei jäänyt kaipaamaan lisää.

Seudun erikoisuus viereisellä ostarilla. Torta! Täytettä ois saanu olla enemmän.
Tulisinta chiliä eivät antaneet ottaa. Potkua oli noissakin.

Vamos! aiaiAI! 

Reittini seurasi hyvin pitkälti taksin käyttämää lyhintä reittiä, jotta en eksyisi väärille sivukaduille vähemmän historiallisen kaupungin puolella. Pitkä vaalea mies erottuu joukosta ja järjestelmäkamera saattaisi jopa kiinnostaa jotakuta. Loppujen lopuksi sai kuitenkin kulkea ihan rauhassa. Päitä kääntäen, mutta rauhassa kuitenkin.

Vehreä asuinkatu jossain kehätien lähistöllä.

Tipu autokorjaamon seinässä.

Hola!

Yhteydet kunnossa.

Dodgen pukki.

Plazuela Juana de Arco -sivukadun taidetta.

Tavarajunan töötti oli julmetun äänekäs. Raiteilla oli väkeä sillan toisella puolella.

Rautatien ylikulku Centro Historicon suuntaan. Kiersin kuitenkin tien kautta.

Valkoinen kanto ja Hesus... sairaalan edessä. Ihmeparantumista odotellessa?

Vauhdikas patsas liikenneympyrässä.

Pikachumies.

 Calle Corregidora -katu Centro Historicon puolella.

 Keskustan puut on leikattu tyylikkäästi antamaan suojaa.

Poika Del Sol -tavaratalon edustalla.

Näkymää Jardin Zenea -puiston gazebosta Templo de San Franciscon suuntaan.

Seuraavassa osassa on Centro Historico fokuksessa.