J seikkailee ja valokuvaa: Dublin - Osa 2 - Tarinan kuivempi puolisko

Edellinen osa kulki pääasiassa oluen perässä ympäri Irlannin pääkaupunkia. Tämä osa on kuivempi, muttei kuitenkaan absolutisti.

Keskustan suurimpiin puistoihin lukeutuvan St Stephen's Greenin eli tuttavalisemmin pyhän Stephenin vihreän läpi tuli kuljettua muutamia kertoja, koska se oli jokseenkin rauhallinen keidas lähellä hostelliani. Kuva ei liene aikajanallisesti oikeassa välissä, mutta ei sen väliä. Puiston läpi kuljin kolmantena päivänä kohti Trinity Collegen kampuksen keskellä sijaitsevaa Book of Kells museota.

St Stephen's Green on viihtyisä puisto keskustassa.

Joutsen poseeraa St Stephen's Greenin lammikossa.

Aamupäivän jono The Book of Kells -näyttelyyn ei mahtunut edes kuvaan.

Book of Kells on noin vuonna 800 tehty latinankielinen kuvitettu gospelkirja. Kuulemma Irlannin hienoimpia kansallisaarteita. Vasikannahasta tehtyjä sivuja on painoksessa 340 eli ihan ohuesta teoksesta ei ole kyse. Oli muuten hienon näköinen! Valtavasti vaivaa nähty. Toisaalta tuohon aikaan kirjat olivat arvokkaampia ja mitäs muutakaan munkit tekisivät jos olutta oli jo käymässä ja sopivasti maistettuna. Näyttelyssä on myös monia muita tyyliteltyjä vanhoja kirjoja ja asiaa niiden valmistamisesta. Lisäksi siellä on kuvauskielto, joka päättyy vasta kun kierros päättyy hienoon vanhaan kirjastoon, josta kuva alla.

Tässä vaiheessa voisi todeta seuraavan aikajanasta poikkeamisen. Aamupäivän jono Kellsin kirjalle oli niin hurja, että menin sen sijasta ensin Irlannin kansallismuseon arkeologiseen museoon, joka sijaitsee lähistöllä. Siellä ei ollu jonoa! :)

Näyttelyn ainoa tila, jossa saa valokuvata on kirjasto sitten kun muinaisemmat näyttelyt on ohi.

Irlannin kansallismuseon arkeologisella osastolla oli rauhallista kierrellä heti avautumisen jälkeen. Mielenkiintoisinta antia oli mielestäni viikinkiaikainen näyttely. Olin edellisenä päivänä kaupungintalolla tutustunut Dublinin eli Dubh Linnin alkuaikoihin, jossa piraattitukikohta (niitähän viikingit oli) vähitellen kasvoi kaupungiksi. Tämä oli hyvää jatkoa sille.

Irlannin kansallismuseon arkeologinen museo.

Vilkas kävelykatujen risteys keskustassa.

Alkuiltapäivästä kävin sitten oikeasti Book of Kellsillä. Jono oli paljon lyhyempi.

Mainitsemisen arvoisena asiana The Porterhousella on pub myös Trinity Collegen vieressä. Siellä tuli käytyä kahdesti hyvän sijainnin ja tietty hyvien oluiden vuoksi. Reissun ylevä tavoite oli löytää stouteista eeppisin (tai jotain) ja vaikka oluen maku on loppupeleissä hyvin pitkälti kiinni paikassa ja fiiliksessä, niin kenties se paras lopulta löytyi Porterhousen valikoimista.

Oyster stout hämmentää sillä, että valmistusprosessissa sekaan heitetään tuoreita ostereita. En ikipäivänä koskisi osteriin syömismielessä, mutta olut oli kenties se reissun paras tumma ja toisaalta pidin sitä vain nimenä. Taustan luin myöhemmin. Tasapainoinen ja hivenen makea. En tiedä saako ostereista lisäpisteitä, mutta onhan se omaperäistä maustamista. Alla olevassa kuvassa on joku toinen stout... vaikka samaltahan ne kaikki näyttää. Firma tekee jo nimensä puolesta useita. Ihan jees pale aleakin tekevät. Taisi mennä Dublin lievässä myötälaitaisessa. :D

The Porterhousen tummaa heidän lähellä yliopistoa sijaitsevassa baarissa.

Liffey joki halkoo kaupunkia, joten pitihän niitä jokinäkymiä käydä ihmettelemässä kulkemalla jokea kohti merta ja sitten takaisin. Vaellukseen kului suurin osa jäljellä olleesta päivästä. Liffeystä tulee suurin osa kaupungin juomavedestä, mutta Guinnessin tekoon käytettävä vesi tulee heidän nettisivujensa perusteella läheisestä Wicklown vuoristosta. Siellä sijaitseva kansallispuisto oli myös reissun suunnitelmissa, mutta hankala saavutettavuus pyyhki sen lopulliselta listalta.

Liffeyn ylittäviä siltoja.

Jeanie Johnston Tall Ship ja melojia paimennusveneen kera.

Työväenluokan oikeuksia 1916-2016 juhlistava kerrostalo Liffeyn varrella.

Grand canal square.

Temple Barin alueen koristeltuja taloja.

Liffeyn iltanäkymää.

Kaksikerrosbussit.

Seuraavana päivänä kansallismuseoista tuli käytyä kansallisgalleriassa ja luonnontieteellisessä museossa. Nämä molemmat löytyvät St. Stephen's Greenin ja Trinity Collegen välissä eli samalla alueella kuin edellisenä päivänä.

Kansallisgalleria oli osittain remontissa, mutta maalauksia oli silti reilusti esillä. En väitä ymmärtäväni näistä mitään, mutta tulipahan kierrettyä kun kerran aikaa oli. Eläintieteellinen oli mielenkiintoisempi kokemus. Miten paljon täyttettyjä eläimiä saa ahdettua pieneen tilaan? Vastaus on paljon. Hieman varastoa näyttävämpi kokemus... hieman.

Patrick's Cathedral ohimennen.

Sanaa!

Irlannin kansallismuseon eläintieteellinen osasto.

Museoiden viereisestä puistosta löytyi sattumalta Oscar Wilde memorial. Kävin puiston kulmassa uteliaisuuttani koska siellä oli paljon porukkaa. Lisää sattumia löytyi erään keskustan pankin edustalta kun siellä jaettiin ilmaista jätskiä ja Scoops esiintyi.

Siitä päästäänkin hyvää aasinsiltaa kitaramiehen kautta Temple Barin alueelle ja myös itse Temple Bariin. Tungosta oli valtavasti bändin esiintyessä. Olisi varmaan muutenkin. Paikasta henkii turistien täyttämä fiilis, mutta pitihän sitä yksillä kun monta kertaa olin ohi kulkenut. Tiskillä oli tilaa, mutta esiintymishuone oli niin täynnä että jäi oviaukosta katsomiseksi samalla kun nautti oluen. Klassiseen(?) Temple bariin lienee myös hyvä lopettaa Dublinin legenda.