J seikkailee ja valokuvaa: Dublin - Osa 1

Juna toi Kilkennystä Dubliniin. Pääkohteena olisi Guinness, mutta sitä ennen oli päälle painavia asioita. Hurlingfinaali Kilkennyn ja Tipperaryn välillä oli alkamassa! Rinkka nopeasti The Times hostellille ja henkilökunnalta kovimmat vinkit lähistön pubeista. Parin korttelin päässä sijaitseva The Bleeding Horse oli oiva valinta. Isohko pubi vanhassa rakennuksessa. Paljon telkkareita ja pari vapaata penkkiä jäljellä. Hanojen olutvalikoima koostui suurista merkeistä, ei yllätyksiä, mutta kelpasi mainiosti urheilun seuraamiseeen. Sehän tässä oli pääasia. Ottelua oli pelattu noin 20 minuuttia kun vihdoin pääsin istahtamaan tuoppi kädessäni. Outo mutta vauhdikas laji tuo hurling.

Hurlingfinaali KIK vs. TIP.

Tipperary voitti. Jaksoi harmittaa noin nanosekunnin. Tappiolla iltapäivään etsimään seuraavaa tuoppia. Keskustaa kohti taapertaessa kohdalle osui Eddien rakettia seuraavassa korttelissa mielenkiintoisen näköinen pubi, Against the Grain. Sisälle siis tutkimaan tarkemmin. Osoittautui Irlannin toisella laidalla sijaitsevan Galway Bay Breweryn paikaksi. Pitkässä hanarivissä lieni suurinpiirtein koko tuotanto ja ruokaakin näytti saavan.

Nyt maistui vain olut, joten tilasin pohdinnan jälkeen kolmen oluen maistelusetin. Matkan teemana oli eeppisen stoutin etsiminen (tai jotain) ja sen myötä maistelusettiin päätyi tummista Stormy Port (Irish Porter) ja Buried at Sea (Chocolate Milk Stout). Etsintä ei näiden myötä ainakaan helpottunut. Hostelliin nähden hyvän sijainnin vuoksi kävin paikan päällä vielä tulevinakin päivinä. Siitä voinee päätellä, että juomat maistuivat. Tuolloin tuli testattua myös ruokapuolta. Ihan jees, mutta oluet olivat parempia.

Isosti ketsuppia Eddien seinässä.

Galway Bay Breweryn Against the Grain pubin hanat.

Tiesin, että joen toiselta puolelta löytyisi ravintolakäyttöön muutettu kirkko. Idea kuulosti hyvältä, joten suuntasin seuraavaksi sinne. Pieni sadekuuro osui matkan varrelle. Mary Streetin varrella oleva, osuvasti nimetty The Church. Paikka vaikutti suositulta, elävää musiikkia ja kansantanssia löytyi. Vain hanavalikoima oli geneerisyydellään lievä pettymys. Yhdelle piti silti jäädä.

Mary Streetillä.

Suosittu kirkko - The Church.

Kirkossa asioinnin jälkeen alkoi taivas vetää siniseen, joten krapulan hankkimisen sijaan päätin panostaa kuvailuun. Tietysti myös uutta sadekuuroa osui kohdalle muistuttamaan, että joskus voisi oikeasti lomailla myös aurinkoisissa ja lämpimissä kohteissa. Ha'penny silta vei takaisin joen eteläpuolelle kulttuurin ja yöelämän keskukseen eli Temple Bariin, jonka ytimestä löytyy saman niminen pub. Alue on erittäin suosittu turistien keskuudessa ja miksikäs ei... tulinhan itsekin kaupunkiin lähinnä oluen perässä. Paikalle ehtisi myöhemminkin ja krapulassa ei ole kiva tutkimusmatkailla, joten jatkoin kortteleita mutkittelevaa taaperrusta kohti hostellia.

Ha'penny silta.

Temple barin kaupunginosan ytimessä: The Temple Bar.

Taksi tienvarressa. Jatkoin kävelyä.

Times Hostellin kattohuoneistodormi oli kuuma kokemus.

Seuraava aamu koitti. Aamupalan jälkeen otin suunnan kohti Guinnessia ja jatkoin siitä ohi. Päivän aluksi voisi käydä samalla suunnalla olevalla vankilalla pyörähtämässä. Kilmainham Gaol on museoitu vankila, jonka ensimmäiset osat rakennettiin 1796. Vankilakäyttö lopetettiin 1924 ja museona entisöity vankila avautui vuonna 1971.

Vankilan läpi järjestetään opastettuja kierroksia ja kierroksen alkua odotellessa voi kierrellä niin ikään museoitua Kilmainhamin oikeustaloa, jonka aulasta liput myydään. Opastettu vankilakierros vanhan ja uudemman osa kautta päättyy Irlannin itsenäistymisestä kertovaan museoon, jota voi kiertää itsenäisesti tai poistua paikalta. Pitihän sitä hieman tutkailla.

Museon jälkeen oli sitten vihdoin aika suunnata maistamaan reissun ensimmäinen Guinness. Paikanpäälle luonnollisesti.

Hevoskärryt aamuruuhkassa.

Mhadran jätökset pitäisi siivota.

Kilmainhamin oikeustalosta pääsee maksua vastaan kierrokselle viereiseen vankilaan.

Kilmainham Gaolin vanhempaa puolta.

Kilmainham Gaolin uudempaa puolta.

Bully's Acrella oli hieman erilaisempia liikennemerkkejä. Lampaita ei näkyny...

Yksi palanen Guinnesin massiivisesta kompleksista.

Erään ongelman ratkaisu Guinnesin panimon aidassa.

Hevoskärryt Guinnesin vierailukeskuksen edustalla.

Guinnessin vierailukeskus on mallia "experience" eli siellä kerrotaan kaikenlaista Guinnesista ja oluen valmistuksesta käymättä kuitenkaan itse panimolla. Valtavasta väkimäärästä johtuen suurin osa monikerroksisesta "kokemusputkesta" taivalletaan itsenäisesti. Ainoastaan ohjattuun maisteluun osallistutaan suurissa ryhmissä. Jonotus ei ollut pitkä ja minituoppi tuli nautittua hallitusti nautiskellen. Experiencessä on ihan mielenkiintoisiakin kohtia kuten historiallisia valmistusvälineitä ja värikkään omaperäistä mainontaa.

Kierros päättyy kattobaariin, jossa pääsee nauttimaan kierrokseen kuuluvan tuopillisen kattojen yli horisonttiin siintävien näkymien äärellä. Samalla sieltä pääsee tutkailemaan Guinnessin alueen suuruutta. Tai oikeastihan kierros päättyy pohjakerroksen suureen kauppaan. Sen voi halutessaan myös ohittaa, mutta monien muiden lailla päädyin ostamaan sieltä tuliaisiksi mm. Guinness suklaata... jotka meinasin myöhemmin päivällä unohtaa The Porterhousen Temple Barin pubiin. Kiitokset tarkkaavaiselle henkilökunnalle. Musta kassi mustalla sohvalla ja hieman päissään oleva matkaaja ei selvästikään ole hyvä yhdistelmä. :)

Niin, Guinness itse. Hämärien muistikuvieni mukaan se olisi ollut vetisempää. Tämähän oli jopa hyvää, joten sen eeppisimmän stoutin etsiminen oli edelleen mutkikasta...