Viime syyskuussa tuli tehtyä nopea tuikkaus Meksikoon: työreissu Queretaroon. Alkuun hieman protestoin lähtemistä, koska kokonainen vuorokausi matkustamista,
4 vuorokautta perillä jetlagisena ja jälleen kokonainen vuorokausi
matkustamista on ihan pershiistä. Toisaalta lähteminen mielenkiintoisiin
paikkoihin usein kannattaa ja reissun virallinen ohjelma oli mielenkiintoinen, joten tulihan sinne sitten lopulta mentyä.
Santiago de Quéretaro on yliopisto- ja teollisuuskaupunki vuoristoylängöllä pari sataa kilometriä luoteeseen Mexico citystä. Ei siis aivan rutiköyhä paikka eikä huumesekoilujen alueella eli turvallisuustilanne oli ihan ok. Keskustassa eli Centro Historicossa on UNESCOn maailmanperintökohteita, joka on tietty aina plussaa. Biitsiä ei kannata odottaa.
Sijainti ylängöllä tarkoittaa, että päivisin on kuuma, mutta öisin viilenee. Paikallisten mukaan Meksikon inhimillisimpiä sääoloja, koska ei ole etelän trooppista kosteutta eikä toisaalta pohjoisen läkähdyttävän kuumaa aavikkoa. Tietysti työmatkalla jäi keskipäivän kuumuus lounaita lukuunottamatta kokematta. Lounaat vedettiin hotellilla sisäpihalla mukavassa varjossa.
Grand Fiesta Americana -hotellin värit.
Konferenssi järjestettiin kehätien
hotellissa, joka oli sekä syrjäinen että kallis. Valitsin pienemmän ja yli puolet halvemman
hotellin vapaa ajan kannalta paremmalta sijainnilta Centro Historicosta. Noin kolmen kilometrin matka "työpaikalle"
kustansi muutaman euron suuntaansa taksilla. Kaupungin taksit käyttävät
aluehinnastoa, joten mittareita ei ole. Jokapäiväinen hotellilta toiselle siirtyminen
kustansi aina saman hinnan.
Ainut huijaaminen tuli vastaan siinä, että
lähes jokainen taksikuski oli ojentamassa joko kokonaan tai hinnan osalta tyhjää kuittia, jotta voisin
itse päättää paljonko korvauksia haen. Parit kuitit piti lopulta jopa
täyttää itse, koska yhdenkään taksikuskin kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Länsimaisesti pienen summan tuplaamalla olisi saanut
suurten tilien sijaan vaan kyselyitä, että miten nää kaksi eroaa muista. Luottokorttimaksu ei ollut valikoimissa eikä sitä tullut noilla summilla yritettyäkään.
Voimamaha!
Eräänä päivänä päätin kävellä hotellilta historialliseen keskustaan. Taksin kyydistä oli nähty ihan riittävästi erilaista kaupunkia. Oli aika kokea sitä myös henkilökohtaisemmin. Sitä ennen piti hakea lisäenergiaksi konferenssihotellin viereiseltä ostarilta paikallista erikoisuutta. Torta on täytetty sämpylä. Oman kanaisan yksilöni kohdalla täytteitä ei ollut valtavasti, mutta toisaalta eipä se juuri mitään maksanutkaan pikaruokaisan räikeän keltaisesta "luukusta" ostettuna. Tulisimpaan chilimönjään eivät antaneet koskea, mutta oli siinä vihreässäkin ihan runsaasti potkua. Ei jäänyt kaipaamaan lisää.
Seudun erikoisuus viereisellä ostarilla. Torta! Täytettä ois saanu olla enemmän.
Tulisinta chiliä eivät antaneet ottaa. Potkua oli noissakin.
Vamos! aiaiAI!
Reittini seurasi hyvin pitkälti taksin käyttämää lyhintä
reittiä, jotta en eksyisi väärille sivukaduille vähemmän historiallisen
kaupungin puolella. Pitkä vaalea mies erottuu joukosta ja
järjestelmäkamera saattaisi jopa kiinnostaa jotakuta. Loppujen lopuksi
sai kuitenkin kulkea ihan rauhassa. Päitä kääntäen, mutta rauhassa
kuitenkin.
Vehreä asuinkatu jossain kehätien lähistöllä.
Tipu autokorjaamon seinässä.
Hola!
Yhteydet kunnossa.
Dodgen pukki.
Plazuela Juana de Arco -sivukadun taidetta.
Tavarajunan töötti oli julmetun äänekäs. Raiteilla oli väkeä sillan toisella puolella.
Rautatien ylikulku Centro Historicon suuntaan. Kiersin kuitenkin tien kautta.
Valkoinen kanto ja Hesus... sairaalan edessä. Ihmeparantumista odotellessa?
Vauhdikas patsas liikenneympyrässä.
Pikachumies.
Calle Corregidora -katu Centro Historicon puolella.
Keskustan puut on leikattu tyylikkäästi antamaan suojaa.
Poika Del Sol -tavaratalon edustalla.
Näkymää Jardin Zenea -puiston gazebosta Templo de San Franciscon suuntaan.
Seuraavassa osassa on Centro Historico fokuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti