sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Macroilua niitynreunassa 1/2

Animaalien kuvailu jatkuu viikonloppujen ratoksi. Viime viikonloppuna oli harvinaisen tyyni sää pääkaupunkiseudulla, joten pitkästä aikaa kunnon makrokitti mukaan ja pusikkoon sekä lauantaina että sunnuntaina. Tai tässä tapauksessa kevyen liikenteen väylän varteen ja siitä vähitellen eteenpäin... Ötököitä on kaikkialla kunhan pysähtyy hetkeksi tarkkailemaan.

Oma valintani makrokuvaukseen on kasa järjestelmäkamerahistoriaani: Pentaxin 100 mm DFA macro-objektiivi, Nikonin salama ja Sonyn a7ii runko. Objektiivi apertuurin säädön omaavalla adapterilla runkoon kiinni, salama manuaalimoodiin ja homma toimii.

Makroilu on yleensä hyvin manuaalista puuhaa, joten automaattisena pidin vain ISOn eli kennon signaalinvahvistuksen. Senkin vasta toisena päivänä kun valaistus vaihteli auringon paistaessa. Automaattisella se pyöri suurimman osan ajasta 400-800 luokassa. Käytettyä apertuuria en tiedä... adapteri ei kerro ja objektiivin apertuuri vaihtuu vähitellen pienemmäksi lähemmäs tarkentaessa. Suljinnopeus useimmiten jossain 1/200 tai 1/250 kohdilla, joista jälkimmäisestä kuvaan tulee ylös kapea tummahko palkki, joka on helppo leikata lopullisesta kuvasta pois. Flash sync nopeus lienee tuo 1/200.

Tällä kertaa jätin tieteellisillä nimillä kikkailun taakseni. Suomenkieliset nimet yritin silti etsiä kaikille, mutten aivan täysin onnistunut sen vajaan tunnin aikana kun netin ihmemaailmaa selasin.

Kukkakärpänen ahdekaunokissa.

Kauniisti nimetty hirvennenäsaivartaja näyttää nopealla vilkaisulla ihan kimalaiselta.

Jonkinlainen lude voikukan siemenissä kytiksellä.

Isohoikkakirvari päivänkakkarassa.

Krapulakärpänen imuttaa lehteä.

Lukki bongattiin asfaltilta juoksemasta ja suostui pysähtymään kuvaan.

Pieni kuoriainen heinän nokassa.

Piippopaksupää puna-apilassa välipalalla.

Piippopaksupään paksu pää sivuprofiilissa.

Heinäsirkka taiteilee pitkässä ruohikossa.

Heinäsirkka lähikuvassa.

Kotilon U-käännös.

Yksi tälläinen huono lentäjä taitaa edelleen olla törmäyksen jäljiltä jossain päin kameralaukkuani...

 Oranssien kuoriaisten K18 osastoa.

Muutaman millin pituiset perhoset lisääntymispuuhissa.

Kimalainen vaihtamassa kukintoa.

Kohti tuntemattomia seikkailuja!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Glasgow - osa I - Kostea kierros

The Duke!

Glasgow on ulkoisesti hieman karumman puoleinen entinen teollisuuskaupunki, jossa vanhoja rakennuksia on koristeltu valtavan kokoisin seinämaalauksin. Kaupungin rajojen sisällä asuu 600k asukasta ja sen urbaaniksi lasketulla alueella toinen samanmoinen tehden Glasgowsta Skotlannin suurimman kaupungin ja samalla Ison-Britannian kolmanneksi suurimman. Turisteja näkyi merkittävästi vähemmän kuin Edinburghissa ja se on kenties yksi syy miksi nimellisesti englantia puhuvista paikallisista oli paljon vaikeampi ottaa selvää.

Kaupunki on Skotlannin kulttuurin keskus, sillä siellä sijaitsee kaikkitietävän Wikipedian mukaan suurin osa medioista ja kansallisista kulttuuriorganisaatioista kuten esim. kansallisooppera, -baletti sekä -teatteri. Itse olin kuitenkin hieman erilaisen kulttuurin perässä ja top 10 craft beer mestat oli googlattu kaupungissa palloilua virkistämään. Aivan ensimmäisenä luovin kuitenkin sateessa rautatieasemalta syömään ja sitten hotellille keventämään rinkan pois selästäni.

Paremmalla liikennevalojen ohjauksella näitä ei tarvittaisi.

Poliisin kyttäysboksi Buchanan streetillä.

Bussi tulee.

Kaupungin museoista suurin ja mahtavin lienee Kelvingrove Art Gallery and Museum. Jo nimensäkin puolesta siellä on sisällä vähän kaikenlaista. Sisäänpääsy on ilmainen kuten oli Edinburghinkin museoihin. Lahjoituksia tietysti toivotaan ylläpitoa tukemaan. Suuntasin museoon suoraan hotelliltani sillä sateessa ihmettelee mieluummin näyttelyitä kuin taapertaa ulkosalla. Lisäksi museon suunnalla oli useita hyviksi listattuja olutpaikkoja. Ennen baarikierrosta kuitenkin kulttuurin pariin.

Itselleni museon suurin vetonaula oli katosta roikkuva entisöity Spitfire lentokone. Hieno! Suomalaiselle alkoholipoliitikolle olisi varmasti ollut suuren suuri järkytys nähdä viskipullo museon luonnontieteellisellä puolella. Täytetyn metsäkanan vieressä kun oli täysi pullo kuuluisaa metsäkanaviskiä vaikka suloiset lapsukaiset pääsivät kirmaamaan näyttelyssä aivan vapaasti. Järkyttävää... kyllä minä niin mieleni pahoitin :)

Silta Kelvingrove Parkissa.

Ihan joka museon katosta ei roiku entisöityä Spitfireä. Kelvingroven museossa roikkuu.

Kelvingrovesta bongattua: viskipullo skotlannin eläimistä kertovassa näyttelyssä.

Mikroskooppisen pieni klassinen MG avoauto.

Alkoholijuomista pääseekin huonoa aasinsiltaa pitkin baarikierrokselle, jossa ei edes satanut jatkuvasti... ainoastaan pääasiallisesti. Museota vastapäätä on Brewdogin baari, mutta se oli valitettavasti rempassa ja aukesi vasta seuraavana päivänä. Hätä ei kuitenkaan ollut suuri vaan noin puolen kilometrin päästä löytyi The Three Judges, joka oli kenties reissun paras "perinteinen" pub.

Pintti Strathaven Drookit Rabbit golden alea maksoi kolme puntaa ja maistui päivän ensimmäisenä oluena jumalaiselta. Ratebeerin sivuilta napattu kaupallinen kuvaus sopi toiveikkaasti sateiseen kevätpäivään: "A delicious golden ale celebrating the coming of spring and the prospect of less rain. A welcome refreshing citrus tone with hints of lemon and lime."

Maailma tuopin läpi The Three Judgesista.

 Normisivukatu sinisine autoineen.

Hillhead bookclub on miestäni ulkoisesti tyylikäs, sisällä en käynyt.

 Iso varislintu dyykkaamassa sapuskaa.

Sade taukosi hetkeksi Great Western Roadia pubirundilla taapertaessa.

Kierroksen toinen erityisen maininnan arvoinen paikka oli Inn Deep. Katutasosta johti portaat pari kerrosta alemmas kellariin suojaan sateelta ja lätäköistä vedet jaloille roiskivista busseista. Kuivana päivänä joenvarren terassi olisi voinut olla kiva, mutta nyt oli parempi vetäytyä hienojen seinämaalauksien ja pinkkien valojen keskelle. Williamsin (omistaa baarin) Joker IPA jäi mieleen... tai itseasiassa ei jäänyt koska oli niin keskinkertainen. Itse baari oli kuitenkin fiilikseltään sellainen, että menisin uudelleen! Nyt oli kuitenkin aika jatkaa kierrosta.

Seuraavana listalla saman pitkän kadun varressa oli Munro's. Kiva puinen sisustus ja mainio burger hyvän oluen saattamana. En tosin muista mikä se oli, mutta positiivinen mielikuva jäi. :) Kierros päättyi keskustaan monumentaalisen George Squaren kautta The Raveniin jalkapalloa katsomaan. Siinä välissä oli yksi paikka, jossa piti käydä, mutta kävelin niukasti ohi enkä viitsinyt jäädä pyörimään tai etsimään wifiä osoitteen tarkistukseen.

Tyylikkään Inn deepin syvyyksissä oluella.

Royal Conservatoire of Scotland julistaa.

 Oswald tyylikkäissä kuteissa.

Monumentaalista George Squarella.

Seuraavana aamuna suuntasin katedraalille päin The Necropolikseen. Viktoriaanisen ajan hautausmaa, mutta eihän tuolla nimellä varustettua paikkaa voi missata! Kukkulalle on 1831 lähtien haudattu reilut 50k ihmistä sisältäen kaupungin kermaa ja monumentit ovat paikoitellen sen mukaiset. Sieltä on myös jonkinlaiset näkymät kaupungin yli, mutta lähinnä lähiöiden suuntaan. Odotin hieman enemmän, mutta ainakaan ei satanut. Itseasiassa alkoi paistaa juuri kun olin pääsemässä kuolleiden valtakunnasta sillan yli takaisin elävien puolelle. 

Auringon paiste merkkasi hyvää ajoitusta valua rautatieasemalle ja lähteä junalla Lanarkin pikkukaupunkiin maailmanperintökohdejahtiin. En ole vielä varma laitanko sen seuraavaksi vaiko Glasgown toisen puolikkaan. Jännitystä elämään. :D

Livingstone oli skotti ja poseeraa nyt katedraalin edessä.

Glasgown katedraali.

The Necropolis maasta nousevan zombien perspektiivistä.

Linkki seuraavaan:
New Lanark

Linkkejä taaksepäin:
Koko skottireissun yhteenveto / lyhyt versio

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Orava laajakuvassa

Olipa kerran, eli eilen, pilvinen synkähkö aamupäivä Herwoodin metsissä. Tähtäimessä orava jos toinenkin, mutta nahkojen sijasta kerätään kuvia. Ahvenisjärvellä on perinteisesti ollut puolikesyjä oravia ja näytti olevan edelleen. Suurten teleputkien sijasta päätin kokeilla mielenkiintoisempaa perspektiiviä eli mitä oravat tykkäävät 24 mm laajakuvasta? Laitoin Sonyn a7ii:n nokalle adapterilla kiinni täysmanuaalisen Canon FDn 24 mm f2.8 ja kyykkäsin sopivaan paikkaan kun orava oli havaittu. 

Kauaa ei tarvinnut kyykkiä kun utelias orava jo kirmasi pusikosta tutkimaan toinko mukanani herkkuja. En tuonut, mutta äänekkään sarjaa tykittävän laitteen kylläkin. Mwahahah! Alkujärkytyksen jälkeen orava uskaltautui rohkeammin tutkimaan mikä on tuo naamalle tunkeva ja ääntä pitävä härveli. Tarkennuksen olin asettanut noin 30-40 cm päähän, mikä on hyvin pitkälti objektiivin minimitarkennusetäisyys.

Tarkennusetäisyys lasketaan sensorin tasosta, joten tuosta saa ottaa noin 10 cm pois, jolloin etäisyys objektiivista oravan naamaan on reilu parikymmentä senttiä. Tätä ei olisi voinut kuvata paikallisten Espoon Leppävaaran oravien kanssa. Tarkennus hoidettiin koko kameraa liikuttamalla kuten makrohommissa on tapana. Suljinnopeuden olin asettanut 1/400 sekuntiin, jotta jatkuvasti vikkelästi liikkuvan oravan liike pysähtyisi. Objektiivi oli muistaakseni joko täysin auki tai yhden naksun verran suljettuna. Automaagiselle jätetty ISO eli sensorin signaalinvahvistus hyppi korkeimmillaan 3200 arvossa, joka on mielestäni turhan korkealla, mutta valo oli mitä oli. Ainakaan ei tullut teräviä varjoja.

 Matalalla profiililla eteenpäin.

 Wazzup?

Kameran sulkimen ääni vetää tilanteen jännäksi.

(Lintujen?) ruokinta-astialle on hiipimässä tunkeilija.

Omnomnom.

Viimeinen kuva on otettu 90 millisellä Leica Elmarit-R 2.8:lla, koska syödessään oravat eivät päästäneet laajakuvaetäisyydelle. Läheltä sekin on silti otettu. Näin jälkikäteen mietittynä kamera olisi laajakuvissa saanut olla vieläkin alempana, vaikka se lähestulkoon maata viistikin tai paikkaa olisi pitänyt hakea montusta. Ensi kertaan siis, koska Herwoodissa tulee satunnaisesti käytyä työmatkoilla (tää oli lomapäivä).

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Edinburgh - osa III - Linna

Ensimmäinen päivä meni reippailuun ja niinhän se toinenkin oikeastaan alkoi. Viereisen freehousen tavaralähetysten roudaus herätti aamuseiskalta ja hostellin aamiainen alkoi vasta ysiltä. Siinähän ehti käydä nauttimassa aamuauringosta noin 5 km kävelylenkin muodossa. Lenkin huippukohtana The Meadows -puisto, jossa pari kevyenliikenteen väylän reunusta kukki värikkäästi. Kukkivat puut näkyivät edellisenä iltapäivänä Arthur's seatin huipulle saakka, joten tiesin minne mennä. :)

The Meadows puiston Coronation Walk aurinkoisena toukokuisena aamuna.

Aamiaisen jälkeen olikin sitten aika mennä kaupungin suurimpaan turistipaikkaan eli kaupungin yllä kohoavaan linnaan ja juuri siihen aikaan kuin valtaosa turistiryhmistä sinne menee eli aamupäivällä. Linnan omat nettisivut kertovat, että vulkaanista alkuperää olevan kivisen mäen päälle rakennettiin ensimmäinen linnoitus noin vuonna 900 ennen ajanlaskun alkua. Koko kaupungin vanhin pystyssä oleva rakennus on linnan kappeli vuodelta 1130. Kaikkitietävä wikipedia tietää kertoa, että linnaa on piiritetty viimeisen 1100 vuoden aikana 26 kertaa eli enemmän kuin mitään muualla briteissä. Linna kun oli käytännössä avaimet Skotlannin hallintaan. Vuonna 2013 siellä kävi 1,4 miljoonaa turistia eli lähes 4000 per päivä tasaisella vauhdilla. Lienee turvallista olettaa, että kesällä on ruuhkaisempaa kuin talvella.

Linnan perinteisiä nähtävyyksiä on kello 13 tykinlaukaus, joka tömähtää särmän yhden sotilaan shown jälkeen yllättävän kovaa isosta modernista tykistä. Laukausta odotellessa voi ihailla näkymiä linnan muurilta. Etenkin jos on kavunnut ylös kappelin edustalle ja tehnyt sen niin aikaisin, että vielä näkee jotain. Toiselle kohokohdalle eli kruununjalokiville oli pitkä jono linnan sisäpihalla. Huonosti merkattuna kuumana vinkkinä sinne pääsee ilman jonotusta sivuovesta kuninkaallisesta historiasta kertovan näyttelyn kautta. Muita tyylikkäitä paikkoja ovat Great Hall ja Skottien sotamuistomerkki. Lisäksi linnassa on pari kolme museota ja toimiva varuskunta. Viimeiseksi mainittuun ei ole turistilla mitään asiaa.

Linna kohoaa kalliolla Princess Street Gardensin ylle.

Kohtalon kivi sijaitsi alunperin Sconessa.

Claymore on perinteinen skotlantilainen kahden käden miekka.

Mons Meg (1449) pystyi ampumaan 150 kiloisen kuulan kahden mailin päähän.

Näkymää linnasta Scott Monumentin suuntaan.

Linnan jälkeen tuli käytyä syömässä pikaisesti jotain. Olikohan Subwayssa, vaikka pubien hampurilaisia mielelläni postailen. :D Päivän toisena historiallisena kohteena oli Skotlannin kansallismuseo, jonne kävelee linnalta mukavasti alamäkeen. Museon parasta antia oli Skotlannin historiasta kertova näyttely. Viikingeillä on ollut olettamaani suurempi rooli Skotlannin historiassa. Eivät käyneet pelkästään ryöstöretkillä vaan myös asuivat siellä.

Historiasta yliannostuksen saatuani loppupäivä menikin sitten pubin tai parin kautta Forthin sillalle ja takaisin pubiin -meiningillä. Mainittakoon, että vannoutuneena olutmiehenä kokeilin myös viskiä. The Bow Bar on netin listojen mukaan hyvä paikka siihen touhuun ja asiantunteva henkilökunta kaivoi reilun 300 viskin valikoimastaan mulle jotain ei hirveän savuista. Tuli sitten överimakeaa, mutta selvisi uusia puolia viskistä ja tulen jatkossakin pysymään oluissa. :)

Bobbyn patsas vanhassa kaupungissa. Ohikulkijat ovat hinkanneet nenän kiiltäväksi.

Tien päällystystöiden kyltti on mielestäni söpö.

Skotlannin kansallismuseon iso aula tuo kupurakenteellaan mieleen wanhanaikaisen kasvihuoneen.

Dyer's closen kulmalla vanhassa kaupungissa.

Julistusta sivukujalla vanhassa kaupungissa.

Värikästä vanhassa kaupungissa.

Skottilaista bulkkilageria. Yhtä mautonta kuin suomalaiset vastineensa.

Viimeinen Edinburghin päivä alkoi sateisena. Lähdin kävelemään hostellilta Dean Villagen ja Water of Leithin suuntaan. Kartan mukaan Leithin veden rannassa menisi jonkinlainen vihreä reitti ja sieltähän sellainen tosiaan löytyi. Sitä ennen joen ylittävältä sillalta oli hienot näkymät ympäristöön. Itse siltakin oli wanha ja hieno, mutta kunnon näkymiä ei tahtonyt löytää. Eräästä yksityisestä puistosta olisi ehkä nähnyt, mutten viitsinyt lähteä kiipeilemään aidan yli. Puistot eivät usein ole julkista riistaa vaan yksityisessä omistuksessa.

Sade loppui jossain vaiheessa päivää ja vaelluskenkiä tuli kulutettua ympäri kaupunkia ilman selvää määränpäätä palloillessa. Yksi vierailtu kulttuurikohde tuli lisää Skotlannin kansallisgalleriasta, jossa on kirkkaan punaiset seinät ja kuuluisien tyyppien hienoja maalauksia. Skotlantilaisten taiteilijoiden osasto jätti kylmemmäksi. Grassmarketilta löytyvä The Beehive Inn ei muistaakseni ollut millään olutpaikkojen top-10 listoilla, mutta noin 400 vuotta vanhassa pubissa oli ihan ok valkoimat hanassa ja burgerikin maistui ihan jees vaikkei tainnut yltää ulkona olleen kyltin luomaan mielikuvaan. Nälkä siis ajoi sisälle.

Seuraavana aamupäivänä olikin sitten edessä tukikohdan vaihto Skotlannin suurimpaan kaupunkiin: Glasgow odotti tutkimusmatkailijaa. Kaupunkien välillä kulkee vilkkaasti sekä junia että busseja. Päädyin junaan.

Sateinen aamu uudessa kaupungissa.

Panorama Dean Villagen (alhaalla jokilaaksossa) suuntaan wanhalta korkealta sillalta.

Water of Leith Dean Villagen kohdilla.

Pieni kioski yliopistolla.

Iso-Britannia on aidattujen yksityisten puistojen maa. Tämä on yliopiston keskellä.

Jätskikioski Grassmarketin päädyssä vanhassa kaupungissa.

The Beehive Innissä burgerilla.

Seuraavaksi jatkuu Glasgowsta.

Linkki eteenpäin:
Glasgow - osa I - Kostea kierros