J seikkailee ja valokuvaa: Edinburgh - osa III

Ensimmäinen päivä meni reippailuun ja niinhän se toinenkin oikeastaan alkoi. Viereisen freehousen tavaralähetysten roudaus herätti aamuseiskalta ja hostellin aamiainen alkoi vasta ysiltä. Siinähän ehti käydä nauttimassa aamuauringosta noin 5 km kävelylenkin muodossa. Lenkin huippukohtana The Meadows -puisto, jossa pari kevyenliikenteen väylän reunusta kukki värikkäästi. Kukkivat puut näkyivät edellisenä iltapäivänä Arthur's seatin huipulle saakka, joten tiesin minne mennä. :)

The Meadows puiston Coronation Walk aurinkoisena toukokuisena aamuna.

Aamiaisen jälkeen olikin sitten aika mennä kaupungin suurimpaan turistipaikkaan eli kaupungin yllä kohoavaan linnaan ja juuri siihen aikaan kuin valtaosa turistiryhmistä sinne menee eli aamupäivällä. Linnan omat nettisivut kertovat, että vulkaanista alkuperää olevan kivisen mäen päälle rakennettiin ensimmäinen linnoitus noin vuonna 900 ennen ajanlaskun alkua. Koko kaupungin vanhin pystyssä oleva rakennus on linnan kappeli vuodelta 1130. Kaikkitietävä wikipedia tietää kertoa, että linnaa on piiritetty viimeisen 1100 vuoden aikana 26 kertaa eli enemmän kuin mitään muualla briteissä. Linna kun oli käytännössä avaimet Skotlannin hallintaan. Vuonna 2013 siellä kävi 1,4 miljoonaa turistia eli lähes 4000 per päivä tasaisella vauhdilla. Lienee turvallista olettaa, että kesällä on ruuhkaisempaa kuin talvella.

Linnan perinteisiä nähtävyyksiä on kello 13 tykinlaukaus, joka tömähtää särmän yhden sotilaan shown jälkeen yllättävän kovaa isosta modernista tykistä. Laukausta odotellessa voi ihailla näkymiä linnan muurilta. Etenkin jos on kavunnut ylös kappelin edustalle ja tehnyt sen niin aikaisin, että vielä näkee jotain. Toiselle kohokohdalle eli kruununjalokiville oli pitkä jono linnan sisäpihalla. Huonosti merkattuna kuumana vinkkinä sinne pääsee ilman jonotusta sivuovesta kuninkaallisesta historiasta kertovan näyttelyn kautta. Muita tyylikkäitä paikkoja ovat Great Hall ja Skottien sotamuistomerkki. Lisäksi linnassa on pari kolme museota ja toimiva varuskunta. Viimeiseksi mainittuun ei ole turistilla mitään asiaa.

Linna kohoaa kalliolla Princess Street Gardensin ylle.

Kohtalon kivi sijaitsi alunperin Sconessa.

Claymore on perinteinen skotlantilainen kahden käden miekka.

Mons Meg (1449) pystyi ampumaan 150 kiloisen kuulan kahden mailin päähän.

Näkymää linnasta Scott Monumentin suuntaan.

Linnan jälkeen tuli käytyä syömässä pikaisesti jotain. Olikohan Subwayssa, vaikka pubien hampurilaisia mielelläni postailen. :D Päivän toisena historiallisena kohteena oli Skotlannin kansallismuseo, jonne kävelee linnalta mukavasti alamäkeen. Museon parasta antia oli Skotlannin historiasta kertova näyttely. Viikingeillä on ollut olettamaani suurempi rooli Skotlannin historiassa. Eivät käyneet pelkästään ryöstöretkillä vaan myös asuivat siellä.

Historiasta yliannostuksen saatuani loppupäivä menikin sitten pubin tai parin kautta Forthin sillalle ja takaisin pubiin -meiningillä. Mainittakoon, että vannoutuneena olutmiehenä kokeilin myös viskiä. The Bow Bar on netin listojen mukaan hyvä paikka siihen touhuun ja asiantunteva henkilökunta kaivoi reilun 300 viskin valikoimastaan mulle jotain ei hirveän savuista. Tuli sitten överimakeaa, mutta selvisi uusia puolia viskistä ja tulen jatkossakin pysymään oluissa. :)

Bobbyn patsas vanhassa kaupungissa. Ohikulkijat ovat hinkanneet nenän kiiltäväksi.

Tien päällystystöiden kyltti on mielestäni söpö.

Skotlannin kansallismuseon iso aula tuo kupurakenteellaan mieleen wanhanaikaisen kasvihuoneen.

Dyer's closen kulmalla vanhassa kaupungissa.

Julistusta sivukujalla vanhassa kaupungissa.

Värikästä vanhassa kaupungissa.

Skottilaista bulkkilageria. Yhtä mautonta kuin suomalaiset vastineensa.

Viimeinen Edinburghin päivä alkoi sateisena. Lähdin kävelemään hostellilta Dean Villagen ja Water of Leithin suuntaan. Kartan mukaan Leithin veden rannassa menisi jonkinlainen vihreä reitti ja sieltähän sellainen tosiaan löytyi. Sitä ennen joen ylittävältä sillalta oli hienot näkymät ympäristöön. Itse siltakin oli wanha ja hieno, mutta kunnon näkymiä ei tahtonyt löytää. Eräästä yksityisestä puistosta olisi ehkä nähnyt, mutten viitsinyt lähteä kiipeilemään aidan yli. Puistot eivät usein ole julkista riistaa vaan yksityisessä omistuksessa.

Sade loppui jossain vaiheessa päivää ja vaelluskenkiä tuli kulutettua ympäri kaupunkia ilman selvää määränpäätä palloillessa. Yksi vierailtu kulttuurikohde tuli lisää Skotlannin kansallisgalleriasta, jossa on kirkkaan punaiset seinät ja kuuluisien tyyppien hienoja maalauksia. Skotlantilaisten taiteilijoiden osasto jätti kylmemmäksi. Grassmarketilta löytyvä The Beehive Inn ei muistaakseni ollut millään olutpaikkojen top-10 listoilla, mutta noin 400 vuotta vanhassa pubissa oli ihan ok valkoimat hanassa ja burgerikin maistui ihan jees vaikkei tainnut yltää ulkona olleen kyltin luomaan mielikuvaan. Nälkä siis ajoi sisälle.

Seuraavana aamupäivänä olikin sitten edessä tukikohdan vaihto Skotlannin suurimpaan kaupunkiin: Glasgow odotti tutkimusmatkailijaa. Kaupunkien välillä kulkee vilkkaasti sekä junia että busseja. Päädyin junaan.