Sunnuntai 3.10. Saksojen yhdistymisen 20 vuotispäivä. Sääennuste lupaa hyvää, joten lähden junalla viereisen osavaltion, Sachsen-Anhaltin, pääkaupunkiin Magdeburgiin tutkimaan paikkoja ja juhlallisuuksia. Samalla matkaan entisen DDR:n puolelle, joten odotuksissa on jotain Braunschweigista poikkeavaa. Kenties Herwoodista tuttuja betonielementtitaloja tasa-arvoisille massoille. Kenties jotain mahtipontista muita tasa-arvoisemmille. Kenties molempia. Päärautatieaseman, Hauptbahnhoffin, julkisivu on erinomaisessa kunnossa. Takaa tarina on hieman toinen, mutta ei nyt mennä sinne vaan lähdetään kaupungille.
Hauptbahnhof
Sunnuntaina aamulla on hiljaista.
Ruudukas aukio
Teräksen ja lasin ohi seikkailtuani löydän mahtipontisia rakennuksia sekä puiston.
Taustalla DDR:n parasta antia, vaikka keltainen puu vie huomion
Puiston päädyssä on suuri suihkulähde sekä mukavalta vaikuttava terassi, joka oli iltapäivällä täynnä. Aamulla piisasi tilaa.
Todennäköisesti kaupungin suurin suihkulähde
Kaupungin kenties erikoisin näky on vaaleanpunainen asuntokäytössä oleva rakennus. Pohjakerroksessa oli lähinnä luoviin aloihin liittyviä liikkeitä. Nimessä mainittu vihreys liittynee siihen, että katoilla kasvaa nurtsia ja puita.
The Green Citadel of Magdeburg
Yksi sisäpihoista
Tornin katolle pääsi kahdella eurolla. Itseasiassa kävin siellä vasta mm. katedraalin kierrettyäni, mutta laitetaan silti tähän väliin. Ensimmäisenä näkymää etelään kolmesta kuvasta yhdistettynä panoraamana. Ensimmäinen koskaan tekemäni. Näyttää toimivan ok, joten näitä lienee jatkossa tuleman lisää.
Panorrrama (2154x760)
Elben suunnassa näkyy suurikokoinen luostari ja Elben toisella rannalla oleva maailmanpyörä.
Monastery of Our Lady
Katedraalia kohti kulkiessani kuulen musiikkia, jossain edessä päin soittaa puhallinorkesteri. Saavun suurelle aukiolle lavan takaa. Vieressä hohtaa erittäin valkea julkisivu, melkein sattui silmiin katsoa sitä auringon paisteessa. Kuva ei aivan tee oikeutta näkymälle.
Landtag
3.10. vietettiin tosiaan Saksojen yhdistymisen 20 vuotispäivää. Virallista puhetta kuultiin Landtagin ja Katedraalin välissä olevalla suurella aukiolla. Lava, puheita, bändi, istumapaikkoja, juotavaa ja syötävää. Perussettiä. Mehua sai ilmaiseksi osavaltion piikkiin, joten otin ananasmehua. Maistui. Lämpötila oli ennusteiden mukaan 17 astetta, todellista en tiedä, mutta ei tarvinnut palella. Tuuli esti t-paitailun.
Virallista puhetta Domplatzilla
Katedraalin aukion puolinen torni oli vahvasti remppatelineiden peitossa ja valoa vasten, joten kiersin toiselle puolelle etsimään parempaa kuvakulmaa. Aukion puoleinen matalan osan pitkä seinä oli runsaasti koristeltu, jollain oli rahaa piisannut. Valitettavasti toisella puolella ei ollut samanlaista vaan jonkinlainen sivurakennus vei tilan. Toisaalta on vähän monimuotoisemman näköinen eikä ihan niin geneerinen tummunut ikiwanha kirkko kun kyljessä on väriä. Isoja kirkkoja kun on tässäkin pitäjässä aivan perhanasti.
Magdeburger Dom
Wikipedian mukaan Domin eteläinen torni (kuvassa lähempänä) seisoo pehmeällä maalla ja on painon minimoimiseksi ontto. Pohjoinen torni on rannan ainoalla kalliolla ja sisältää kaiken mitä tuon kokoinen katedraali tarvitsee: portaat, kolme kelloa, jne. Huomion arvoista lienee myös, että eteläisen tornin rakentajat kämmäsivät ja tekivät siitä korkeamman (101m) kuin pohjoisesta tornista (99,3m). Sen vuoksi pohjoisen tornin huipulla on koriste luomassa illuusiota yhtenevästä korkeudesta. Paikka oli remontissa, joten keisari Otto I:n hauta jäi näkemättä.
Katedraalin vieressä on näkyvillä osa muinaista linnoitusta sekä pienoismalli kokonaisuudesta. Kuva otettu Katedraalin, Elben ja sinisen lammikon rajaamalta alueelta.
Magdeburgin linnoituksen pienoismalli
Leveäksi joeksi Elbessä on todella kova virtaus. Lieköhän yläjuoksulla satanut rankasti vai mikä on. Rannan epäjatkuvuuskohta (rappuset) aiheuttaa pyörrettä virtaukseen.
Elben rannalla
Ohitan puheidenpitotorin uudelleen matkallani kaupungin keskustan pohjoispuolelle. Astetta erikoisempi ajoneuvo jäi ekalla vierailulla huomaamatta.
Oikeastaan aika hieno
Päivän luontohetki jossakin rantaa seuraavan muurin päällä. En oikein ymmärrä näiden puskien istuttajaa. Ruman näköinen, kukinto on väriltään vihreä, haisee voimakkaasti ja todella pahalta. Luultavasti sen vuoksi kerää aimo parven öttiäisiä ruokailemaan. Suurin osa kyseisistä öttiäisistä on jokaisessa näkemässäni puskassa ollut ampiaisia. Kuvan perhonen on poikkeustapaus (kuvassa on myös amppari). Jotain lensi tukkaan pensaaseen kurottaessani, mutta ilmeisesti poistui huomatessaan, että kuivasta päänahasta ei liikene syötävää.
Ruokailuhetki
Keskustan Allee-Center on ihan jees kauppakeskus. Suihkulähteeseen on ohjelmoitu pientä vesishowta.
Allee-Center
Vanhan kaupungin torilla (Alter Markt) sijaitsee 1200 luvulla tehdyn patsaan kopio. Alkuperäinen hiekkakivestä tehty on wikipedian mukaan näytillä museossa. Pidän enemmän tästä kultaisesta versiosta. Torilla oli virallisen puhelavan kilpailija: viihdelava. Jonkinlaista countryn ja jodlauksen sekoitusta valkeat stetsonit päässä. Mielenkiintoista, ei välttämättä hyvää, mutta mielenkiintoista.
Alter Markt
Torin päädyssä ratsastajaa vastapäätä on kaupungintalo. Sisällä esiteltiin kaupungin virastoja ym. ja jotain historiallisia esineitä. Kenties kiinnostavin oli kuitenkin ulkopuolella oleva mahtimies. Magdeburger Roland.
Mahtimies
Kaupungintalossa ollut banneri kehotti vierailemaan myös St. Johanniksessa, joten kai sitä sitten piti. Ei ihan perinteinen kirkko, mikäli tuota siinä tarkoituksessa enää edes käytetään, koska yksi seinistä oli modernisoitu laajennuksella sisältämään kahvila ja luultavasti myös muita tiloja. Suuressa salissa oli hyväntekeväisyysjärjestöjen ständejä sun muuta. Päätin poistua paikalta.
St. Johannis
Lähistöllä sijaitseva valkoinen asuntokolossi haastaa Herwoodin Mikontaloa massiivisuudessa. On korkeampi, mutta toisaalta ei yhtä leveä. Yleisesti ottaen keskustan DDR:n aikaiset betonielementteistä kasatut asuinkerrostalot näyttävät hyvin samanlaisilta kuin Suomesta yleisesti löytyvät saman ajan kerrostalot. Mitä nyt täällä on ilmeisesti vedetty julkisivujen saumat piiloon julkisivurempassa hieman useammasta talosta kuin Suomessa keskimäärin. Kaikenkaikkiaan hyvin tutun oloista seutua. Esimerkin vuoksi, lähellä, entisen Länsi-Saksan puolella, sijaitsevasta Braunschweigista ei näitä työläisten betonikuutioita löydy kovin montaa.
Valkea jättiläinen
Turisteja opastavat kyltit kertovat, että lähellä, rannassa asuintalojen takana on jotain nähtävää. Olihan siellä jälleen leveää kivistä kirkkoa ellei jopa kaksikin sekä tietenkin edellä mainittuun linnoitukseen kuuluva rantamuuri, joka kulkee joen vartta. Jotenkin niiiin nähdyn oloista, viakka tämä yrmeä setä voisi olla asiasta eri mieltä.
Yrmeä setä
Päätän lähteä takaisin kohti keskustan shoppailumahdollisuuksia, joista osa oli vielä näkemättä ja kokematta. Poikkeavan päivän johdosta kaupat saivat olla poikkeusluvalla auki, joten lähdin samalla etsimään paria pulloa paikallista tuotantoa kämpille vietäväksi.
Taidetta back-stagen puolelta
Karstadtin tavaratalon ja Alter Marktin välistä
Paikallista tuotantoa löytyi Karstadtin vaatimattoman pieneltä olutosastolta (viiniä ja väkeviä piisasi). Mukaan tarttui neljä pulloa, joten reppu muuttui tässä vaiheessa painavammaksi. Suuntana on vähitellen rautatieasema, joten eipä tuo mitään. Matkalla "oikaisen" aseman edessä olevan ostoskeskuksen läpi. Paikallisen erikoisuuden mainoskuva pääsi valitettavasti tärähtämään kun luulin kennon herkkyyden olevan automaagisella. Oli vahingossa jäänyt ISO 100. Automaagisuus olisi todennäköisesti tarjonnut herkkyydeksi 400, joka olisi nelinkertaistanut suljinnopeuden ja estänyt puolihuolimattoman snap shotin ottamisesta syntyneen tärähdyksen.
Paikallinen erikoisuus
Mutta siis tottakai ostoskeskuksessa kuuluu olla makkarakoju. Ei ihme, että saksalainen keittiö ei ole noussut maailmalla suureen maineeseen.
Lopuksi... juhlapäivän seremonioita oli hankittu turvaamaan ehta supersankari toiselta mantereelta.
Hän suojelee kaupunkia pahiksilta
