On lauantai 9.10. ja matkakohteena Erfurtin lisäksi Weimarin legendaariset sipulimarkkinat. Itseasiassa tiesin markkinoista vasta päivää ennen lähtöä, mutta ei se mitään. Hyvä vaan, että on tapahtumaa niin ei tarvitse pelkkiä rakennuksia ihmetellä. Matka sujui muuten hyvin, mutta jouduin jälleen seisomaan junassa. Tällä kertaa kyseessä, oli saksan rautateiden lippulaiva ICE, välillä Braunschweig Göttingen. Miiiinuspisteitä Deutsche Bahnille jälleen kerran. Göttingenissä kulkuväline vaihtui paikallisjunaan, mistä sain sentään istumapaikan. Kaupunkitaaperrus alkaa jälleen kerran päärautatieasemalta.
Hauptbahnhof
Kohti keskustaa, matkalla ohitan mm. piiitkän viraston.
Osavaltion virastotalo #3
Apteekki,venäläinen hotelli ja puolimarathonin reitin kulma
Sipuleita sipulimarkkinoilla
Päätin olla menemättä aivan ydinkeskustan markkinaruuhkaan, kiertää ensin etelälaidalle ja edetä sieltä sitten tutkimaan markkinoita. Etelälaidalla hakusessa oli mm. neuvostoliiton jäämiä, onhan kaupunki sentään edesmenneen DDR:n puolella. Historialliselta hautausmaalta löytyi erittäin pienikokoinen ortodoksikirkko. Kirkon toisella puolella on UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuva Fürstengruft, johon on haudattu mm. Johann Wolfgang von Goethe. Myös Schillerin jäännösten piti olla siellä, mutta 2008 geenitestin mukaan arkun jäännökset kuuluivat jollekin muulle, joten arkun sisältö tyhjennettiin toiselle hautausmaalle.
Miniatyyriversio ortodoksikirkosta
Matka jatkuu lähistöllä olevaan puistoon, joka on myös osa maailmanperintökohdetta. Puistosta löytyy ensin Shakespeare tallomassa kalloa ja sitten se mitä olin oikeasti etsimässä.
Shakespeare tallomassa jokeria
Neuvostoliittolainen hautuumaa vuodelta 1945
Takaisin kohti keskustaa. Aika mennä markkinoille.
Viihtyisä hotelli, right?
On ilmoja pidelly
Markkinoilla oli sipulien lisäksi myynnissä ties mitä rihkamaa. Hienoimpina mainittakoon erittäin värikkäät ja tuunatut linnunpöntöt sekä alla olevat otukset.
Myynnissä olevia otuksia
Keskustorihulinaa
Rathaus, keskittyminen oleellisessa
Tosiaan, saksalaisilla markkinoilla piisaa olutta ja makkaroita. Jälkimmäisistä en välitä, mutta olutta piti toki kokeilla sopivassa välissä. Sopiva väli löytyi keskustorilta kun tarjolla oli weimarilaista olutta. Testattu Ehringsdorfer Bonifazius Bock on perushyvä bock. 0,4l tuoppi kustansi 2,5€. Tarkempi analyysi jääköön ammattilaisille, keskityin enemmän markkinatunnelmiin enkä kuitenkaan olisi oluen pieniä vivahteita tunnistanut. Keskustorin lava oli saman kokoinen kuin kaikki muutkin lukuisat lavat, joita oli pykätty aukioille. Eli melko pieni. Lavalla vedettiin jonkinlaista saksalaista iskelmää jodlauselemeiten. Keski-ikäiset viiksihemmot tykkäsivät, minä en erityisesti, mutta kesti sitä sentään oluen verran. Olutsysteemi oli hyvä: 2,5€ tuoppipantti olutta ostaessa ja tuopin kanssa sai sitten liikkua ihan missä tykkäsi. Tuopin kanssa liikkujia tuli kaupungilla vastaan melko usein. Päätin kuitenkin juoda omani torilla ja poistuin vasta sitten kohti uusia ihmettelyjä.
Stadtschloss tornin suunnasta
Schlossin pääsisäänkäynti oli esiintymislavan sekä kalja- ja makkarakojujen peittämä. Edustan suuren nurmialueen läpi kirmattiin puolimaratonia. Tuohon maratoniin oli vaikea olla törmäämättä kun reitti tukki keskustan kojuttomia katuja. Onneksi siellä oli runsaasti valvottuja ylityspaikkoja niin jalankulku sujui.
Puolimarathon etenee
Hochschule für Musik
Vaaleansininen Herderkirche on myös osa Weimarin maailmanperintökohdetta.
Herderkirche ja pari puolimaratoonaria
Furunkulus oli hyvä! Ainakin pienenä annoksena
Ruma maailmanpyörä
Valtava kupla hyökkää, yksi ehtii karkuun, toinen ei
Kaikenkaikkiaan hyvät markkinat ja paljon kävijöitä. Maailmanpyörästä en tykännyt, perusvärikäs tivolilaite ei sopinut ympäristöön sitten ollenkaan. Myyntikojut ja pienet lavat olivat ihan jees. Paras näkemäni esiintyjä oli ylivoimaisesti Furunkulus, joka säkkipillien ja rummun avulla veti mainiota settiä. Kiinnostuneet löytänevät esim. youtubesta lisää aiheesta. Alunperin suunniteltu kaupungin ihmettely jäi taka-alalle markkinoiden jalkoihin, mutta ei se mitään. Markkinat on vain kerran vuodessa ja hyvä että osuin sattumalta paikalle silloin kun tapahtumaa piisasi. Alkuperäisiin suunnitelmiin nähden käytin Weimarissa enemmän aikaa kuin piti, mutta se oli hyvin käytettyä!
