Blogin perinteinen "ei innosta" -tauko on taas vaihteeksi pidetty. Tämä yleensä liittyy seuraavan eeppisen matkan buukkaamiseen ja niinhän se nytkin. Lentoliput viikoiksi jonnekin kauas on hommattu. :)
Sitä ennen pykälän vähemmän eeppisiin tunnelmiin. Viime kesänä tuli kotimaanmatkailtua. Yksi kohteista oli luonnollisesti Herwood, sillä eeppistä kebua teki mieli. Paras kebu löytyy tunnetusti Hevalista, joten sinne siis. Samalla voisi myös vilkaista wanhoja tuttuja paikkoja, tulihan Herwoodissa asuttua vuositolkulla. Hieno paikka. Jäin paikallisbussista Herwoodin pohjoispäässä, Wäinölän vieressä, josta taivalsin jalkamiehenä eteläpäätyyn, jossa maaginen kebu asuu.
Matkalla piti käydä Ahvenisjärvellä yrittämässä naarata puolikesyä oravaa lähikuvaan hieman erilaisen perspektiivin saamiseksi. Onnistui. Lisäksi piti käydä kuvaamassa Aallonmurtaja. Itse murtajan ja keskusareenan olin nähnyt jo aiemmin samana kesänä kun TTY:llä kävin työasioissa, mutta nyt ehti paremmin koluta paikkoja. Ja se kebu... parhautta! Pitäisi varmaan käydä tänä vuonna uudestaan.
Klassinen kyltti. Paikan hyvyydestä en tiedä. Ei ollut tuossa silloin kun asuin vastapäätä. Tämä ja naapuribaari olivat silloin ambulanssimagneetteja.
Ahvenisjärven orava laajakuvassa. Lisää aiheesta tämän linkin takana.
Muistomerkki.
Aallonmurtaja näyttäisi nykyään olevan viipaloitu kahtia. Aallon jatko-opiskelijana vakuutan syyttömyyttäni.
Mikontalo on oleellinen osa Herwoodia.
Hevalin kebu ranskalaisilla ja tulisella kastikkeella. Parhautta!
Kebun jälkeen keskustaan palloilemaan. Tavoitteena iltapäivän munkkikahvit Pyynikillä, mutta jäin bussista jo Sorsapuiston kohdalla, jotta homma ei olisi liian suoraviivaista. Turistiksi pyörimään ja museokorttikin poltteli taskussa. Kortilla pääsee mm. Vapriikkiin. Siinä matkan varrella tuli mieleen, etten ole tieteen alttarilla sieluni uhranneena koskaan vilkaissut minkälaista blingiä on Tuomiokirkon sisuksissa. Tuli siis käytyä ovella kääntymässä. Hienompi kuin Helsingin vastaava... siis sisältä.
Vapriikissa tuli tsekattua hieno Hurriganes näyttely ja morjenstettua poikia jääkiekkomuseossa. Kun nyt kerran alueella liikuin niin menin samalla kosken toiselle puolen Työväenmuseo Werstaassa käymään. Werstas on ilmainen. Museokortilla olisi saanut opastusta, mutta lähinnä halusin käydä kiertämässä höyrykoneen ennen Pyynikille suuntaamista. Vuonna 1900 Finlaysonin tehdassalien käyttöön otettu masiina on Suomen suurin ja sijaitsee alkuperäisellä paikallaan.
Sorsapuiston lammikko.
Hämärää kyykkimistä.
Ugh!
Tre on kiva.
Siitä viime vuoden heinäkuun mansikkahinnat muistiin.
Tuomiokirkonkadulla.
Treen tuomiokirkko. Oivalsin, että tämä oli eka kerta sen sisällä.
Kohti Vapriikin sisäänkäyntiä.
Hurriganesnäyttely Vapriikissa.
Pojat jääkiekkomuseossa.
Kosken yläjuoksulla.
Finlaysoninkadulla.
Taidetta Finlaysonin sisäpihalla. Werstaan sisäänkäynti on portista oikealle.
Suomen suurin käytössä ollut höyrykone alkuperäisellä käyttöpaikallaan. Asennettu v. 1900.
Vanhat mainokset ovat ihan mahtavia. Kuva Werstaasta.
