California Wine Country

Eeppinen road trip etenee Renosta Pohjois-Kaliforniaan viinin (ja oluen) hohto silmissä. Wine Countryna käsitetään Napa Valleyn ja Sonoma Countyn viinialueet. Alueella on yli 400 viinitilaa ja markkinointikoneistot turisteja vetämään. Suosittelen lataamaan Napa and Sonoma WineCountry -appin, jolla voi kätevästi tarkistaa matkan aikana tietoa viinitiloista sekä etsiä esimerkiksi viininmaistelutarjouksia, jotka saa appia vilauttamalla. Ohjelma toimii offline tilassa ja osoittautui erittäin hyödylliseksi.

 

Renosta pääsee Napa Valleyn eteläpäätyyn isoja teitä pitkin, mutta ennen viimeistä "vuoristoa" päätin kurvata pienelle 128-tielle. Kartta näytti tien mutkittelevan ajamaan kutsuvasti (kyllä!) ja sieltä oli näkymää järvelle. Lisäksi reitti veisi pohjoisemmaksi Napa Valleyyn, josta voisi sitten ajaa laakson läpi kohti Los Carnerosia, jossa sijaitsi ensimmäiseksi valittu maistelukohde.

Ajamisen kannalta mahtavasti mutkittelevalla tiellä 128 kohti Napa Valleyta

Lake Berryessa tieltä 128 nähtynä

Napa Valleyn tervetulokyltti... ajoimme kuitenkin laakson läpi Los Carnerosiin

Napa Valleyn läpiajo

Napa Valleyn läpiajolla näkyi hulppeita rakennuksia. Alueella on hyvin markkinoitu status ja viineillä selvästi tekee hyvää tiliä. Napassa oli eteläosissa myös hulppeita ruuhkia samalla kun suuntasimme kohti edullisempia apajia Sonoma Countyn puolelle. Carnerosista vilkkaan risteyksen kohdalta löytyvä kuohareista tunnettu Domaine Carneros ei tosin kuulu näihin edullisempiin apajiin. Pihassa tuli pyörähdettyä.

Lähellä sijaitseva paljon maanläheisempi Homewood Winery oli kerännyt kehuja ennen matkaa tehdyissa nettihauissa ja lisäksi sieltä sai ylempänä mainitulla winecountry appilla kaksi maistelua yhden hinnalla ($5). Lisäksi maistelun hinta vähennettiin pullon hinnasta mikäli sellaisen osti. Myönnän olevani viiniamatööri, mutta suuri osa paikan viineistä oli mielestäni erinomaisia. Kuskin roolissa sylkykuppi tuli tutuksi... hyvän juoman tuhlausta! Matkaseura osti lopulta kaksi pulloa. Yhden heti ja toisen seuraavana päivänä.

Homewoodia vastapäätä sijaitsee Carneros Brewing. Olutta ei kuulu sylkeä missään tilanteessa, joten maistelusetti naaman eteen pienimmissä mahdollisissa laseissa. Ensikosketus kalifornialaiseen olueeseen paikanpäällä Kaliforniassa... ja edessä jälkikäteen ajateltuna reissun mitäänsanomattomin setti. Noh, matkaseura ystävällisesti tyhjensi laseista yli puolet ja puutarhassa tovin pyörimisen jälkeen oli valmis rattiin. Plussapisteitä siitä, että kasvattivat puutarhassaan humalaa. Jäi kysymättä mitä lajiketta/lajikkeita.

Domaine Carneros

Los Carnerosin kumpuilevaa viinimaastoa

Homewood Wineryllä oli hyviä viinejä

Rypäleet kypsyvät vielä

Humalakukintoja Carneros Brewingin puutarhassa

Carneros Brewingin maistelusetti ei häikäissyt

Carnerosilta matka jatkui läheiselle Larson Family Winerylle, jonne ehdittiin tovi ennen sulkemisaikaa. Sylkykuppina toimi tyylikäs saapas ja tila oli puitteiltaan muutenkin hienompi kuin Homewood. Tärkein eli viinit eivät kuitenkaan makuumme osuneet. Huonoja eivät olleet, mutta Homewood oli asettanut riman korkealle. Maistelun jälkeen iltapäivä oli ohi ja viinitilat sulkeutuivat lähes kaikkialla. Nyt ehti vihdoin syödä jotain. Sen jälkeen kamat motellille ja kukkuloille ihmettelemään viiniköynnösrivejä auringonlaskun aikaan.

 

Larson Family Winery

Give it the boot, mikäli on huonoa tai tässä tapauksessa ajat autoa

Sonoma Mountain Roadin varrelta bongattuja viiniköynnösrivejä

Sonoma Valleyn viiniköynnöksiä ilta-auringossa

Yöpymispaikaksi olin valinnut edullisen motellin Santa Rosasta, missä sijaitsee muutama panimo ja missä kahdella niistä on keskustassa brew pub. Päivällä olin kuskina, joten illalla piti saada jotain nestemäistä kurkusta alas saakka. 3rd Street Aleworks valikoitui ensimmäiseksi pysähdykseksi. Maistelusetin sai valita listaltaan lähestulkoon missä laajuudessa tahansa. Päädyin tilaamaan olutlistan seitsemän ensimmäistä, koska sen jälkeen vuorossa oli stoutteja ynnä muuta vähemmän kiinnostavaa. Hintaa en muista, mutta jossain viiden dollarin paikkeilla taidettiin liikkua. Halpaa siis. Tiukkaa reittausta en harrastanut, mutta sanoisin setin olleen kovatasoisemman kuin korttelin päässä seuraavana vuorossa olleella Russian River Brewingillä, joka tarjosi 8 tai 16 oluen kiinteää settiä. Päätin ottaa 8 setin, johon kuului muun muassa maailmankuulu Pliny the Elder. Harvinaislaatuisena tapahtumana kyseinen olut sai naamaani mutkalle katkeroillaan. Pääsi yllättämään! :)

 3rd Street Ale Worksin vapaavalintainen flight of seven

Russian River Brewingin puolikas maistelusetti

Seuraava päivä koitti yhtä aurinkoisena kuin edellinen. Santa Rosasta tie vei pohjoiseen Dry Creekiin, koska olin lukenut siellä kasvavatettavan hekumallista zinfandelia. Laakson perällä sijaitsevalla, mielestäni epäilyttävästi nimetyllä Ferrari-Caranolla oli maistelutarjous, joten sinne siis. Valitsin oitis maistelusettiin Dry Creek Zinfandelin, joskaan en päässyt siihen heti käsiksi. Asiantunteva henkilökunta järjesteli valinnat suotuisaan maistelujärjestelyyn. Lopulta tuli zinfandelin vuoro ja se osoittautui ylivoimaisesti parhaaksi koskaan maistamakseni viiniksi. Pullo maksoi noin 30 dollaria... päätin kuitenkin ostaa yhden kotiin tuomisiksi.

Dry Creekkiin zinfandelin perässä

Ferrari-Caranon vierailijakeskus on tässä siivessä

Ferrari-Caranon viinikellari

Dry Creekin Zinfandelia pullossa (omani) ja pensaissa kasvamassa

Päivän päätteeksi olin jälleen valinnut majapaikan kävelymatkan päässä panimoravintolalta. Lagunitas Brewing sijaitsee Petaluman pikkukaupungin pohjoisreunalla eli hyvin pitkälti keskellä ei mitään. Panimokierroksia oli iltapäivällä, mutta se olisi tarkoittanut loppuillan jumittamista paikanpäällä. Olkoonkin, että panimoravintola on erittäin viihtyisä ja sulkemisaika tosin koitti muutenkin jo iltayhdeksältä. Ehdimme paikalle noin kasilta, joten valtavat kanasalaatit eteen sekä maistelusetti molemmille. Sai valita edullisemman, jossa oli vapaavalintaisia perustuotteita taikka hieman kalliimman, johon sai valita erikoisempaa ja enemmän raaka-aineita vaativia juomia. Otin eksoottisen listan ihmeellisyyksiä: DayTime, Undercover Investigation Shut Down, NightTime ja Maximus. Viimeisin lupasi irrottaa hampaista pinnat, muttei kuitenkaan tullut edes lähelle Pliny the Elderin tykitystä. Erikoinen NightTime (Black IPA) pääsi yllättämään ja nousi parhaaksi matkalla maistamakseni olueksi. Sen kunniaksi julkaistakoon tässä myös oluen kaupallinen kuvaus.

"There are two kinds. There is the DayTime kind, which is bright and welcoming and then there is the NightTime kind, which should never be confused with the DayTime. NightTime is dark and deep and may take you to unexpected places, places that the DayTime cannot. But then, the NightTime is not suited for ordinary life and ordinary tasks. In fact, NightTime may be the answer for that sort of thing, meaning that those sorts of things may never get done. Things take time in the NightTime, things slow down and you can puase (you have to, actually) and investigate carefully to find that level of objective detachment that is only possible under the spell of the NightTime. Seek the Day, but fear not the Night."

 

Erinomaisesti kirjoitettu. Lieköhän oluen puhetta vai ihmisten muminaa... veikkaan jälkimmäistä. Seuraavana aamuna matka jatkui San Franciscoon.

DayTime, Undercover Investigation Shut Down, NightTime, Maximus

 Lagunitas Brewingin terassi hetki sulkemisajan jälkeen (sulkevat harmillisen aikaisin)

Loppukevennyssammakko

Reno - Vaellus hopeiselle huipulle

Eeppinen road trip jatkuu aimo siirtymän eteenpäin Yellowstonesta ja Grand Tetonista. Kansallispuistosta Renoon on Salt Lake Cityn kautta ajomatkaa noin 1400 km. Onneksi valittu reitti oli Idaho Fallsista eteenpäin moottoritietä, jossa nopeusrajoitukset vaihtelivat 65 - 80 mph välillä osavaltiosta riippuen. Reilu 800 km pätkä Salt Lake Citystä Renoon meni yllättävän joutuisasti eikä ratissa puutunut vaikka ajoin valtaosan matkasta.

Pientä piristystä jatkuvaan ajoon tosin toi pysähdys Bonneville Salt Flats International Speedwaylla sekä meksikolainen pikaruoka jossain Pohjois-Nevadan lukuisista pikkukaupungeista. Autiomaa ei ole yhtä autio kuin satelliittikuvasta voisi päätellä. Utahista Nevadan puolelle siirtyessä rajan huomasi helpoiten rajaan kiinni rakennetusta kasinokaupungista. Ettei vaan hartaat Utahilaiset sortuisi synnin tielle?

Renon majoitus oli varattu Harrah'sin kasinohotellista. Kasinoiden 4* huoneet olivat keskellä viikkoa edullisia. Joskaan hintaan ei kuulunut wlania ja aamupalakin paljastui vain 8 dollarin lahjakortiksi kasinon starbucksiin sitten kun aamulla aamiaisen perään kävi kysymässä. Mutta hei, starbuckseissa on ilmainen wlan ja hotellit ym. ovat nukkumista varten. Aika suunnata ulos, jotta ehti vaeltaa hopeiselle huipulle auringonlaskua seuraamaan. Matkaa hotellilta huipulle oli mailin verran ja reitti kulki taidekorttelien sekä epämääräisten motellien vierestä.

Huipulle eli Silver Peak -panimon kattoterassille päästyä fiilis ja oluet olivat niin mainioita että yksi vaihtui auringon laskiessa kahdeksi. Maistuvan oluen lisäksi paikasta sai myös erinomaista pizzaa, joten kasinoille palaamiseen piisasi energiaa. Pelikassa oli hävitty jo Las Vegasissa, joten lähinnä tuli pyörittyä ympäriinsä ja nähtyä mm. kun eräs kiipelijä saavutti maailman korkeimman kiipeilyseinän huipun. 50 metrin kiipeämisen on pakko ottaa voimille, joten taputukset suoritukselle. Loppuun samma på foto.

Pohjois-Nevadan autiomaan halki

Harrah'sin kasinohotellin perushuone on keskellä viikkoa edullinen

Lähikauppa keskustassa

Ei näytä nimensä veroiselta

Väritelkkari!

Wanhaa rautaa

Poika hiplaa vanhaa farmaria

Oranssia

Ei mitään lisättävää tähän kommenttiin

Pitäkää fisujen vesi puhtaana

Silver Peak Citra pale ale

Vaellus hotellilta huipulle oli mailin pituinen, ystävällistä kun kiittivät siitä

Maailman suurin pieni kaupunki

Kasinon sisäänvetotarjoukset seinällä

Cal-Nevassa on näemmä beer pongia

Panttilainaamo kasinoiden keskellä

Eldorado hohtaa pinkkinä

Harrah's kasinon pääsisäänkäynti

Väärä kaupunki (Loistava elokuva)

Eeppinen road trip jatkuu kohti Kalifornian pohjoisia viinialueita...

Yellowstone - Osa III - Karhu

Yellowstonen kertomuksen viimeinen osa (linkki ensimmäiseen) jatkuu Mammoth Hot Springsin keskeltä, minne edellinen osa jäi. Hot Springsin alaosat tuli koluttua kävellen ennen siirtymistä huonokuntoiselle yläosan autolla kierrettävälle osalle. Yläosasta löytyi aktiivisempia lähteitä, mutta ennen kaikkea sieltä löytyi jotain mitä ei vielä sopivan etäisyyden päästä oltu nähty: karhu! Edelliset havainnot olivat joko pieniä pisteitä kaukaisuudessa tai yllättäen alle kymmenen metrin päässä jolloin päällimmäinen miete oli vetäytyä suojaan auton taakse.

Tämä kyseinen mustakarhu oli rinteessä hieman alle sadan metrin päässä, mikä on hieman alle puiston minimiturvaetäisyyden (100 m). Alkuun karhu liikkui puiden takana ja katosi näkyvistä. Siinä vaiheessa muutamat katsojat päättivät poistua paikalta, mutta tämä oli todennäköisesti viimeinen mahdollisuus tarkkailla karhua ja saada sellaisesta kuva, joten jäimme seuraamaan tilanteen kehittymistä autoon / auton lähelle. Jonkin ajan kuluttua karhu ilmestyi sieltä missä oli näköpiiristä kadonnut, joten odotus palkittiin ja pääsin parin minuutin ajan seuraamaan karhun puuhia niittymäisessä rinteessä. Mahtia! Päivän toinen tavoite oli saavutettu! Kuva on rakeinen, koska rinne oli varjossa, ilta oli hämärtymässä ja 210 mm objektiivista loppui APS-C kennolla kantama kesken, joten kuvaa on cropattu rankalla kädellä.

Mammoth Hot Springsin kiertelyn jälkeen matka jatkui kohti majapaikkaa, jonne oli 80 km ajoa... pysähtelevää sellaista, koska matkalle osui hienoja maisemia ja pari vapitilaumaa. Nukkumaan päästiin hämärien muistikuvieni mukaan joskus keskiyön jälkeen. Takana oli upea päivä: satoja kilometrejä ajoa mahtavien maisemien keskellä ja rauhallisia pysähdyksiä luonnon ihmeitä silmäillessä.

Mammoth Hot Springs ja Yellowstonen päämaja

Mustakarhu hämärässä rinteessä vajaan 100 metrin päässä

Angel Terrace

Huippu jossain Mammoth Hot Springsin ja Norrisin välillä

Vapitit pää ruohossa, kuten yleensä

Nopeusrajoitusten maksimi

Yöpuulle West Yellowstoneen pitkän päivän päätteeksi

Yellowstonen viimeinen aamu valkeni aurinkoisena. Pitkäksi venyneen illan vuoksi tänä aamuna liikkeelle lähtö venähti jonnekin yhdeksän tietämille. Päivän päätteeksi pitäisi silmäillä päheetä temppeliä satojen kilometrien päässä Salt Lake Cityssä, mutta sitä ennen ehtisi vielä vierailla Yellowstonen West Tumbin geyseralueella ja ajaa Grand Tetonin kansallispuiston halki.

Ennen West Thumbia tuli pysähdyttyä Black Sand Geyser Basinissa, joka oli ensimmäisenä iltana jäänyt välistä sekä Upper Geyser Basinissa, jossa Old Faithfulin purkautuminen tuli nähtyä ensimmäisenä iltana. Valitettavasti osuimme paikalle juuri purkauksen jälkeen, joten uusinta jäi näkemättä. Ihan turha pysähdys ei kuitenkaan ollut, sillä Old Faithful Innissä kannattaa vierailla hienon puuarkkitehtuurin vuoksi ja vierailijakeskuksesta löytyvä Good / Bad idea -kuvakirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Mänty kukoistaa

Black Sand Basinin Cliff Geyser purkautuu

Black Sand Basin - Emerald Pool

West Thumbia lähestyttiin korkealta rinteestä, josta näki Yellowstonejärven laajuuden - se on iso. Taustalla näkyvät lumihuippuiset vuoret lisäsivät tunnelmaa. Itse geyseralue oli nähdyn oloinen vaikka sieltä muutamat hienot kuumat lähteet löytyykin. Järven rannalla kulkevaa boardwalkkia lukuunottamatta kaikki oli jo muilta alueilta tuttua. Liikaa geothermaaleita lyhyeen aikajaksoon... ähky oli iskenyt. Aika siirtyä Grand Teton National Parkkiin, jonne pääsee samalla lipulla kuin Yellowstoneen. Puiston huippunähtävyys on Grand Tetonien vuorijono. Kovin syvällisesti puistoon ei ehtinyt tutustua sillä aika kulki armottomasti eteenpäin.

Tuuli riepottelee tiesulusta varoittavaa merkkiä

Geyser järvessä West Thumb Geyser Basinissa

Black Pool Yellowstone järven West Thumbissa

Melojat järvellä

Matka jatkuu kohti Grand Tetoneja

Yellowstonen lippu käy myös tänne

Veneet järvellä vierailijakeskuksen takana

Grand Tetons

Matka jatkui Jacksonin (kivan tuntuinen pieni kaupunki) ja Idaho Fallsin kautta Salt Lake Cityyn, jossa odotti keskiyöllä päheä temppeli. Kuvat löytyy koko reissun lyhyestä versiosta. Seuraava osa jatkaa Salt Lake Citystä Nevadan halki kohti Renoa.

Yellowstoneen pitää päästä jonain päivänä takaisin!