Spodnje Gorje.
Balkanin road tripin "lyhyet" koosteet tuli jo käytyä läpi. Tässä ensimmäinen "pitkä" versio. Pitkällä tarkoitan lähinnä että kuvia on enemmän per paikka. Road tripin aluksi Ljubljanan lentokentältä vuokrattu Corsa kaartoi Bledjärven lähistölle. Järven rannalla oli liian kallista, joten majoitus oli bongattu muutaman kilometrin päästä nätistä Spodnje Gorjen kylästä. Tarkoituksena oli mennä aamulla järvelle ja jatkaa sieltä matkaa Skocjanin luolien kautta Piraniin. Majataloa pitänyt mummo kuitenkin muutti suunnitelman kertomalla, että 800 metrin päässä on suosittu rotko: Vintgar.
Sinne siis heti aamulla. Vintgar on 1,6 km pitkä rotko ja se valjastettiin Slovenian ensimmäisenä rotkona turismiin. Tarkoittaen, että rotkon molemmissa päissä on lippuluukku ja rotkoa pitkin kulkee seinämille rakennettu polku, joka aina välillä kulkee siltoja pitkin alla virtaavan kosken yli. Hintaa en muista, mutta ei ollu paha ja on hintansa arvoinen. Noin klo 10 ja 11 välissä paikalle saapui valtavasti väkeä. Parkkipaikalla oli ysin jälkeen tullessa vain pari autoa, mutta lähtiessä kymmeniä ja muutamat bussit. Kantsii mennä aikaisin tai sitten ehkä paljon myöhemmin.
Talo niityllä.
Aikaisen aamun kuumailmapalloilijat ohittamassa Bledin linnaa.
Puu seinäkoristeena.
Vintgarin rotkon kapea osuus alkaa.
Vintgarin rotkon kapeikko.
Vintgarin rotkon kapeikon jälkeen on tyyntä.
Yhteen mutkaan on kasattu kivitorneja.
Vintgarin rotkon 13 metriä korkea vesiputous.
Klo 10 jälkeen on ruuhkaa.
Rotkossa
meni yllättävän pitkään. Siellä oli niin hienoa, ettei tullut
pelkästään käveltyä edes takaisin vaan maisemien ihailuun meni aikaa.
Takaisin tullessa sitten vielä jumitti ruuhkassa. Bledjärven rannalla
Bledin pikkukaupungissa piti silti käydä. Paikan hienoin nähtävyys on
korkean kielekkeen päällä oleva linna, mutta järven rantanäkymien
lisäksi kaupungissa ei ole pahemmin nähtävää. Tässä välissä olisi ollut
kiva ehtiä syömään, mutta Skocjanin luolille piti ehtiä, joten ennen
matkaa ostettua proteiinipatukkaa naamaan ja moottoritielle.
Skocjanin
luolille ehdittiin sopivasti klo 15 kierrokselle, joka on viimeinen
millä ehtii kiertää sekä vanhemman reitin että uudemman reitin.
Vanhemmalle reitille ei pääse kuin opastetuilla kierroksilla ja siellä
on valokuvauskielto kaikkialla paitsi viimeisessä kammiossa. Reitti on
muinaisine tippukivineen todella hieno ja sitä kulkiessa ymmärtää
helposti miksi paikka on UNESCOn maailmanperintökohde. Uudemman reitin
saa kiertää omillaan. Luolaa siitä on muistaakseni vain 800 metriä ja
tippukiviä ei ole. Uusi reitti olisi sellaisenaan varmaan hieno, mutta
vanhemman reitin jälkeen se ei oikein häikäise. Lisäksi oli nälkä ja
karmea hiki. Luolissa oli mukavan viileästi noin 12 astetta, mutta ulkona piisasi 30 astetta hellettä.
Bled.
Bledin kirkkosaari.
Skocjanin luolien vanhemman reitin viimeinen kammio: ulostulo.
Jyrkänteen reunaa kohti uudempaa reittiä.
Vettä tunkee kallion läpi.
Vehreää... ja pitkä pudotus kaiteen takana.
Uudemman reitin luolan alkupää.
Luonnonpuiston ravintola oli jo mennyt kiinni kun sinne kerittiin takaisin noin kuudelta, joten takaisin moottoritielle ja kohti Pirania. Ruokaa löytyi lopulta Koperin kaupungista moottoritien varrella olleesta ostoskeskuksesta. Piraniin ehdittiin lopulta auringonlaskun aikaan ja siitä on hyvä jatkaa seuraavassa osassa.
