Kilkenny

Yay! Rinkka hyllyyn ja kaupungille.

Belfastista tultiin junilla Dublinin kautta Kilkennyyn (bussi ois voinu olla parempi ratkaisu). Dublinissa satoi kaatamalla, mutta Kilkennyssä oli onneksi kuivan puolipilvistä.

24000 asukkaan  pikkukaupunki Kilkenny, eli paikallisella kielellä Cill Chainnigh (Canicen kirkko), oli reissun villi kortti. Suunnitteluvaiheessa tuli pyöriteltyä, että Dublinin ja Belfastin lisäksi voisi käydä vielä jossain. Kilkennyhän on jokaisesta irkkupubista tuttu, joten kun se sattui kartalta silmään niin päätös oli tehty. Voisi käydä oluella. :)

Yksinkertaisella nettihaulla olisi toki selvinnyt, ettei Kilkennystä saa Kilkennyä, joka on Diageon (Guinness) omistama ulkomaisilla markkinoilla käytössä oleva tuotemerkki. Olut nimeltä Kilkenny perustuu Smithwick's red aleen, muttei ole aivan identtinen. Itse Smithwick'sin panimo toimi Kilkennyssä vuodesta 1710 vuoteen 2013. Vuonna 1965 Guinness osti panimon eikä siten liene vaikea arvata missä ne oluet nykyään pannaan. Logistisesti haastavassa paikassa Kilkennyn keskustassa on panimosta jäljellä pelkkä historiasta kertova "experience."

Tuli koettua. Todella viihdyttävä kierros. Suosittelen!

Smithwick's experience on turistikierros entisen panimon historiaan.

 Maistelua Smithwick's Experiencen lopussa (oluet pantu Guinnesilla Dublinissa).

Kilkennyn nätti historiallinen keskusta on pieni. Sen kävelee nopeasti ympäri, joten kaupunki oli pintapuolisesti nähty jo ensimmäisenä iltana. Linna oli päivältä jo suljettu ja Canicen tuomiokirkolla pyörähtämisen jätin suosiolla seuraavalle aamulle, vaikka se kohosi suoraan hostellini, MacGabhainns Backpackersin, takana olleella mäellä. Hostelli itsessään oli ihan jees. Ei valittamista. :)

Koko kaupunki oli keltamustiin koristeltu - hurlingfinaali oli tulossa ja Kilkenny olisi pelaamassa. Itse ottelu pelattiin neutraalilla ja isolla stadionilla Dublinissa, joten kaupunki oli kannatusväreissä ihan yleisen fiiliksen nostattamiseksi. Hurling on outo, mutta vauhdikas ja lopulta varsin viihdyttävä laji.

Kilkennyn hurlingjoukkueen värit.

 Valtava hurlingmaskotti katolla.

Paikallinen hurlingjoukkue pelasi seuraavana päivänä loppuottelussa mestaruudesta.

 Tuomiokirkoista suurempi - Saint Mary's Cathedral - kohoaa horisontissa.

 Sivukujalla.

 Auringonlasku pienen kirkon taakse.

On muuten aikoinaan ollut harras paikkakunta. Kaksi tuomiokirkkoa, lukuisia pienempiä ja pari luostariakin. Cill Chainnigh on mainittu kirjallisissa lähteissä jo vuonna 1085. Paikalliset munkit olivat kaikkitietävän wikipedian mukaan olutmiehiä, joten oluelle menin itsekin. Hostellin lähistöllä olin kävellyt aiemmin illalla lupaavasti nimetyn Brewery Cornerin ohi... sinne siis! 

Paikka osoittautui O'Hara'sin eli Carlow Brewing Companyn edustuspubiksi. Carlow on Kilkennyn naapurikaupunki, joten oikeastaan paikallisempia oluita kuin Smithwicksit. Panimo on perustettu vuonna 1996 ja väittää olevansa yksi Irlannin suurimmista craft beerin tekijöistä. Näitä taitaa olla Suomessakin saatavissa. Pitkässä hanarivistössä taisi olla koko panimon tuotanto edustettuna. Otin ensin pintin "janoon" ja siinä miettiessä kasasin neljän oluen maistelumelaan sisällön. Taisi siinä sen jälkeen vielä tulla yksi tuopillinen nautiskeltua... Eeppisen stoutin etsiminen, tai oikeastaan nimeäminen, ei tästä ainakaan helpottunut. Tämäkin oli erinomainen.
 

 O'Hara's maistelusettiä Brewery Cornerissa.

Aamulla pirteästi kaupungin alkulähteen kautta keskustan toiselle puolelle linnaan. Kirkko ei ollut auki, joten sen historialliset tomut jäivät sisältä näkemättä.

Kilkennyn linna rakennettiin 1195 Nore nimisen joen mutkaan hallitsemaan seutua. Linnaa on aikojen saatossa muokattu kulloisiinkin tarpeisiin sopivaksi. Puolustuksellisen merkityksen ja tarpeen vähentyessä kohti mukavampaa asuinkäyttöä. Nykyinen muoto on 1800-luvulta. Linnassa asuttiin vuoteen 1935 saakka, jolloin omistajat myivät linnan tyhjäksi ja muuttivat Lontooseen.

Tyhjänä ränsistyvä linna myytiin 1967 paikalliselle entisöintiä ajavalle yhteisölle nimellisellä 50 punnalla. Tämän jälkeen linna lahjoitettiin valtiolle ja se on sittemmin entisöity turistikohteeksi. Linnan läpi kulkee kiertokävelyreitti ja reitin päätteeksi yhdessä siivessä on kansallisgallerian näyttelytila. Linnan vieressä on suuri julkinen puisto.

 Canicen portaat kaupungin tuomiokirkoista pienemmälle.

Se pienempi tuomiokirkko ja kaupungin alku - Saint Canice's Cathedral

 Kilkennyn linna muutettiin aikojen saatossa linnoituksesta edustusasunnoksi.

 Linnassa on valtavia seinäkankaita, jotka kertovat tarinan.

 Näkymä linnan ikkunasta Nore nimisen joen suuntaan.

 Linnan taidesiivessä on kansallisgallerian näyttelytilaa. Hienot lohikäärmekset kattopuissa.

Linnan läheinen kartano julkisine puistoineen.

Linna nähty. Rinkka selkään hostellilta ja kohti rautatieasemaa, josta suunta Dubliniin.

Valtuuston muistutukset puiston tolpassa.

Kilkennyn linna Norejoen mutkassa.

 Hauska mainos (mutta väärä paikkakunta tuon nauttimiseen).

 Toimeentulokehoitus.

Seuraavaksi Dubliniin.

Kilkenny... kiva historiallinen pikkukaupunki, joka on nopeasti nähty. Dublinista jatkuu...

Belfast - Osa 2 - Olutta, vankilaa ja olutta

Edellinen osa jäi Titanic Belfastin kulmille ja jatkuu nyt Titanic Studiosin ohi kohti kuivatelakkaa, joka oli valmistuessaan vuonna 1911 Maailman suurin (259 x 39 m). Titanic, joka viimeisteltiin kyseisellä telakalla, mahtui niukasti sisään. Telakalle on museoituna alkuperäinen pumpputalo, jonka edelleen paikoillaan olevilla pumpuilla kuivatelakka kuivattiin, ja alkuperäinen luukku merelle, joka on väitetysti tehty samalla tekniikalla samasta teräksestä kuin Titanicin runko. Päässyt melkoisesti ruostumaan, joten onneksi kyseinen luukku ei ole enää vastuussa meren loitolla pitämisestä.

Näin oli Titanic experiencen osaset koettu ja aika siirtyä eteenpäin... sateenvarjon kanssa sillä taas satoi. Titanic Studiosin kulmilta sai ihan pätevän burgerin ja paikallista olutta ennen kuin lähdin kohti itä-Belfastin seinämuraaleja. Huomasi, että studiolla oli kuvauspäivä kun ohi kulkeva katu oli suljettu kaikelta moottoriliikenteeltä. Kävellen ja pyörällä pääsi läpi. Kenties Game of Thronesin uusia jaksoja kuvaamassa? Tuossa alla olevan kuvan teollisuushallissahan sitä tehdään.

Titanic studios on mm. Game of Thronesin kuvauspaikka.

Pumpputalo aikansa suurimpaan kuivatelakkaan.

Kuivatelakan luukku. Samanlaista niitattua terästä kuin Titanicin rungossa oli.

Seinämuraalien bongailuun voin suositella Newtownards roadia. Siellä niitä on todella paljon ja mukana runsaasti hienoja. Tähän piti rajoittaa, joten poimin seuraavat kaksi ja ensimmäisen osan alussa olleen kuvan. Sadekuuroja osui jälleen kohdalle ja kylmä tuuli puhalsi.

Rivitalokortteli Newtownards roadilla.

Inspiroivaa seinätaidetta Newtownards roadin varrella.

Välillä sade hellitti ja kun omalla kohdalla alkoi myös kuume helpottaa niin janohan näistä kilometrien pituisista taaperruksissa tulee. Aika siis suunnata tuopin äärelle. Bongasin ekana iltana sekä internetin ihmemaailman suosituksista, että ohi kulkien Bittles pubin. Kiilamaisen rakennuksen kapeassa päädyssä sijaitseva pienehkö juomanlaskupaikka oli sisältä viihtyisä ja paljasta seinää ei paljon näkynyt. Hanoja oli hämärien muistikuvien mukaan noin kymmenen. Matkan toinen olut enkä edelleenkään ottanut stouttia. Mieli teki jotain raikkaampaa, joten päädyin arpomalla irlantilaiseen pale aleen. Maistui!

Bigfish ja kellotorni modernin tornitalon vieressä.

Bittles pubin kapea pyöreä pääty.

Ennen saaren tummiin oluisiin kajoamista halusi jotain raikasta.

Toinenkin olisi maistunut, mutta sen aika oli vasta seuraavassa ruokapaikassa. Paikallista ihan OK vehnistä eli kolmas olut eikä vieläkään stoutti...

Bittlesin vieressä on Victoria Squaren ostoskeskus. Keskuksen katolla on kupu, jonne pääsee ilmaiseksi ja josta näkyy ympäristöön. Sikäli kun siellä kauheesti näkemistä on kun tasanne ei ole edes erityisen korkealla. Meh.

Victoria Squaren ostoskeskuksen näköalatasanteelta on melko vaatimattomat näkymät. On sentään ilmainen.

Toisena kokonaisena päivänä tuli ensin käytyä kaupungintalon kierros, josta oli lyhyesti jo ekassa osassa. Sen jälkeen suuntana oli epäsuorasti käveltynä Crumlin roadin museoitu vankila. Mielenkiintoisille sivukaduille piti tietysti kääntyä tutkailemaan. Yleensä jonkinlaisen seinämaalauksen perässä. Isoja seinämaalauksia on ydinkeskustassa vähänlaisesti, mutta pienempiä löytyy.

Van Dammen legendaarisia Coors mainoksia oli kaikkialla. 
Saman sarjan tv-mainokset ovat aivan hulvattomia (youtube linkki).

Parhaita sähkökaappimaalauksia ikinä.

Garfield Barin, tai ainakin entisen sellaisen, ulkoasu on koristeltu.

Katedraalin torni on korvattu valtavalla piikillä.

Seinän kyltti herättää kysymyksiä. Turvakehikko on muinaismuisto levottomammilta ajoilta.

Normia järeämpi poliisiauto.

Vuonna 1845 valmistunut Crumlin Road Gaol on vuodesta 2012 ollut entisöity museovankila. On muuten sama vuosi kuin Titanic paikkalla. Taisivat muutamaa vuotta aiemmin herätä turismin mahdollisuuksiin. Hyvä niin. Vankila suljettiin 1996, joten se ehti 150 vuotisen historiansa aikana nähdä paljon. Vastapäinen oikeustalo myytiin aikoinaan yksityiselle omistajalle, jolla ilmeisesti oli suunnitelmia, muttei lopulta rahaa. Autiotalon katolla kasvaa jo pensasta tai pientä puuta. Rakennukset on yhdistetty tien ali tunnelilla jossa käytiin kierroksen aikana. Vankilakierros oli Belfastin parasta antia. Asiansa osaava opas ja mielenkiintoinen paikka. Vapaasti ei päässyt harhailemaan, kuten ei vankiloissa ole tapana

Vankilasta "vapautumisen" jälkeen lähdin harhailemaan länsi-Belfastin naapurustoihin. Lopullisena tavoitteena saavuttaa rauhan seinä eli peace wall. Kyseinen pitkä pätkä muuria erottaa pari (aikoinaan?) erimielistä naapurustoa toisistaan ja näitä on pohjois-Irlannissa enemmänkin. Suurin osa Belfastissa. Ensimmäiset muurit rakennettiin vuonna 1969 väliaikaisiksi rauhoittajiksi, mutta jätettiin tehonsa vuoksi paikalleen. Yhteensä niitä rakennettiin lopulta 34 kilometriä ja suuri osa niistä taitaa edelleen olla paikallaan. Vähitellen on kuitenkin aloitettu poistaminen, koska maassa on ollut rauhallista jo pidempään.

Muurinpätkä oli selvästi taksikierrosten kohteena. Belfastissa on opastettuja kiertoajeluita tarjoava black cab tours -taksifirma. Kierrokset ovat hyvin suositeltuja netin ihmemaailmassa. Yksin matkaavana jätin väliin. Hostellista olisi luultavasti löytynyt porukkaa jakamaan kyytiä ja maksua, mutta toisaalta pikkasen kipeenä & vapaus voitti. Kaupunkia tutkittiin jalkaisin ja päädyttiin sitä kautta enemmän tai vähemmän kiinnostaville kulmille.

Yksityisomistuksessa ränsistynyt wanha oikeustalo vankilaa vastapäätä.

Museovankila Crumlin Road Gaol.

Kaupunginosan pikkukaduilla oli nopeudentappolappuja.

Peace Wall.

Taksikierrokselle osallistunut jättää omat terveisensä seinään.

Keskustaan takaisin päästyä oli vihdoin ja viimein paikallisen mustan aika. Yardsmanin juomia tuntui olevan hyvin laajalti saatavilla. Parempi kuin Dublinin tunnettu musta? Ainakin sillä hetkellä siinä paikassa. Fiilis ja paikka vaikuttavat arvioihin niin paljon, etten edes yritä pitää kirjaa mausta. Enkä määrästäkään, jottei menisi ns. tikkaamiseksi. Ostaisin uudelleen.

Kuvasarja on hyvä päättää parhaaseen paikkakunnalta löytämääni anniskelupaikkaan. The Woodworkersin valikoima oli ylivertainen ja sijainti lähellä hostellia ei ainakaan vähentänyt arvostusta. :)

Bootleggersin burgeria odotellessa nautittu Yardsmanin stoutti. Erinomainen!

The Woodworkers on erinomainen paikka pysähtyä oluelle jos toisellekin.
Yhteydessä taisi olla myäs ravintola.

Seuraavana aamuna ohjelmassa oli juna kohti kaatosateista Dublinia, jossa vaihto kaupungin toiselle puolelle eri asemalle ja seuraavalla junalla Kilkennyyn. Vaihtoaikaa oli neljä tuntia, joten päätin ratikan sijaan kävellä asemien välin ja pysähtyä samalla syömään. Suorastaan mahtava idea kovassa tuulessa ja kaatosadekuuroissa, mutta tulipahan scoutattua matkan päätepistettä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt katsastaa bussitarjonta Belfastista Kilkennyyn. Olisi todennäköisesti päässyt halvemmalla ja paremmilla vaihdoilla. Irlannin junat on hinnoissaan.

Belfastissa käymistä suosittelen! Ilmoja ei ehkä pitele, mutta mielenkiintoisen historian omaava paikka, joka ei näytä geneeriseltä peruskaupungilta.

Seuraavaksi siis Kilkenny.

Belfast - Osa 1 - Titanicin jäljillä

Kesäloman voi viettää monella tavalla. Itselläni on viime aikoina tuntunut olevan tapana etsiä jokin kylmä ja sateinen paikka. Ensin tuli 2016 keväällä piipahdettua Skotlannissa ja saman vuoden syksyllä vielä Irlannissa (mukaanlukien se pohjoinen). Tämä ja tulevat legendat ovat tuolta Irlannin reissulta. Tavoitteena etsiä se stouteista eeppisin... tai jotain.

Lento laskeutui Dublinin kentälle, josta otin oitis maahantuloseremonioista läpi päästyäni bussin kohti pohjoista. Pohjois-Irlannin raja ylittyi huomaamattomasti moottoritietä pitkin ja lopulta oltiin Belfastissa. Vettä satoi ja matkaaja itse huomasi kuumeen nousevan ja päätä jomottavan. Pikaruokaa naamaan, burre perään, rinkka selkään ja taapertamaan kohti hostellia, jonka dormin punkassa tuli otettua pikkupäikkärit. Tai ainakin yritettyä. Parin tunnin kuluttua ylös ja ulos. Ei sinne saakka makaamaan menty. Global Villagea voin hostellina suositella. Toimii, rappukäyttävässä on hienot seinämaalaukset ja kaikkialle pääsee kävellen vaikkei ihan ytimessä olekaan.

Nykybelfastista tulee ensimmäisenä mieleen kaupungin historiasta kertovat tyylikkäät seinämuraalit sekä se ensimatkallaan uponnut paatti. Molempiin oli tarkoitus tutustua. Jälkimmäiseen tosin epäsuorasti. Ja olihan siellä jossain hyvää paikallista stouttiakin etsittävänä. Eka ilta meni keskustassa ympäriinsä palloillessa ja paikkakuntaan tuntumaa hakiessa. Belfastin urbaanin alueen väkiluku on noin 850k eli  Helsinkiä (1232k) pienempi paikkakunta, muttei kuitenkaan kääpiö.

Aivan ytimessä on hienon näköinen kaupungintalo, jossa järjestetään opastettuja kierroksia. Ei muistaakseni maksanut mitään. Kunhan ilmoittautui vahtimestarille osanottajaksi seuraavalle vapaalle kierrokselle. Pytinki on hieno myös sisältä. Kuva ei ole ekalta illalta, koska kierroksia on vain päivisin mutta sopi tähän väliin.

Pinkit paikallisbussit ja kaupungintalo.

Kuningatar pyhän käsikranaatin kanssa kaupungintalon edustalla.

Kaupungintalon virallisin sali.

Titanicin mukanaan viemien nimet hyvin pitkässä listassa.

The Beacon of Hope seisoo sillan päädyssä. Takana lie tulipalon savuja.

Seinämaalaus koristamassa sivukujaa jossain päin keskustaa.

Kehystettyä seinätaidetta sivukujalla.

Hostellin osoite on University streetillä, joten lähistöltä voinee odottaa yliopistoa. Päärakennus on hieno ja historiallinen. Muut rakennukset ihan normaalin näköisiä halvalla tehtyjä toimistotaloja, joita on rakennettu lähistölle tai hankittu käyttöön tarpeen mukaan. Sama peruskaava oli Braunschweigissä (esim. kuumaa vettä tuli naapurilaitoksella tasan yhdestä paikasta per kerros) ja monissa muissa näkemissäni eurooppalaisissa yliopistoissa.

Queens universityn päärakennus.

Palmutalo kasvitieteellisessä yliopiston vieressä.

Kukka kasvitieteellisessä puutarhassa.

Liekehtivä auringonlasku University streetillä lähellä hostellia.

Ensimmäisenä aamuna olo oli edelleen kuumeinen, mutta parempi kuin edellisenä iltana. Suuntana Titanic Belfast, joka on 2012 avattu vierailijakeskus paikalla, jossa laiva aikoinaan rakennettiin. Matkan varrella tuli bongailtua myös seinämuraaleja, koska Donegall Pass -kadun halkomassa naapurustossa niitä on runsaasti.

Seinämaalaus Donegall Passin sivukujalla.

Aamuinen Friendly street.

Samson (106 m korkea) ja Goliath (96 m) nosturit  valtavan (556 m × 93 m) kuivatelakan yllä.

Titanic Belfastin rakennus on todella näyttävä. Laivan keulat neljään suuntaan. Näyttelyyn kuuluu optiona myös pääsy viereen museoituun Nomadic alukseen sekä noin puolen kilometrin päässä olevalle kuivatelakalle, jossa Titanic viimeisteltiin. Nomadic oli suunniteltu toimimaan Titanicin syöttöaluksena Cherbourgin satamassa, koska satamaan saakka ei päässyt isolla laivalla. Pääsi toteuttamaan tehtävänsä yhden kerran, mutta oli tietenkin muussa käytössä lopun käyttöikänsä. Sisustuksen väitetään olevan samaa tasoa kuin Titanicilla. Kalleimmassa luokassa oli ihan tyylikästä.

Varsinainen Titanicnäyttely on pitkä usean kerroksen putki, jossa lähdetään liikkeelle rakennusvaiheesta ja rakentajista ja päädytään hylyn löytymiseen ja kartoittamiseen kauko-ohjattujen sukellusrobottien avulla. Hyvin tehty näyttely, jossa keskityttiin tämän epähumaanin DI:n näkökulmasta ilahduttavan paljon laivanrakennuksen tekniikkaan. Oli muuten ihan julmetusti niittaamista laivan rungossa. Tuohon aikaan ei näitä hitsattu. Seuraavassa julkaisussa on kuva vastaavasta rakenteesta. Tämä osa päättyy seuraaviin kuviin.

Nomadic museoaluksena. Toimi aikoinaan Titanicin syöttöaluksena Cherbourgissa.

Yksityiskohtaa Nomadicin sisältä.

Titanic Belfast

Titanic rakennettiin tuon vasemmanpuoleisen välikön kohdalla.

Lautailua vaijerin perässä.

En muuten aio edelleenkään katsoa Titanic leffaa loppuun saakka. Haukotus...

Seuraava osa jatkaa Titanic Studiosin, se Game of Thrones studio, kulmilta eli naapurista.