Belfast - Osa 2 - Olutta, vankilaa ja olutta

Edellinen osa jäi Titanic Belfastin kulmille ja jatkuu nyt Titanic Studiosin ohi kohti kuivatelakkaa, joka oli valmistuessaan vuonna 1911 Maailman suurin (259 x 39 m). Titanic, joka viimeisteltiin kyseisellä telakalla, mahtui niukasti sisään. Telakalle on museoituna alkuperäinen pumpputalo, jonka edelleen paikoillaan olevilla pumpuilla kuivatelakka kuivattiin, ja alkuperäinen luukku merelle, joka on väitetysti tehty samalla tekniikalla samasta teräksestä kuin Titanicin runko. Päässyt melkoisesti ruostumaan, joten onneksi kyseinen luukku ei ole enää vastuussa meren loitolla pitämisestä.

Näin oli Titanic experiencen osaset koettu ja aika siirtyä eteenpäin... sateenvarjon kanssa sillä taas satoi. Titanic Studiosin kulmilta sai ihan pätevän burgerin ja paikallista olutta ennen kuin lähdin kohti itä-Belfastin seinämuraaleja. Huomasi, että studiolla oli kuvauspäivä kun ohi kulkeva katu oli suljettu kaikelta moottoriliikenteeltä. Kävellen ja pyörällä pääsi läpi. Kenties Game of Thronesin uusia jaksoja kuvaamassa? Tuossa alla olevan kuvan teollisuushallissahan sitä tehdään.

Titanic studios on mm. Game of Thronesin kuvauspaikka.

Pumpputalo aikansa suurimpaan kuivatelakkaan.

Kuivatelakan luukku. Samanlaista niitattua terästä kuin Titanicin rungossa oli.

Seinämuraalien bongailuun voin suositella Newtownards roadia. Siellä niitä on todella paljon ja mukana runsaasti hienoja. Tähän piti rajoittaa, joten poimin seuraavat kaksi ja ensimmäisen osan alussa olleen kuvan. Sadekuuroja osui jälleen kohdalle ja kylmä tuuli puhalsi.

Rivitalokortteli Newtownards roadilla.

Inspiroivaa seinätaidetta Newtownards roadin varrella.

Välillä sade hellitti ja kun omalla kohdalla alkoi myös kuume helpottaa niin janohan näistä kilometrien pituisista taaperruksissa tulee. Aika siis suunnata tuopin äärelle. Bongasin ekana iltana sekä internetin ihmemaailman suosituksista, että ohi kulkien Bittles pubin. Kiilamaisen rakennuksen kapeassa päädyssä sijaitseva pienehkö juomanlaskupaikka oli sisältä viihtyisä ja paljasta seinää ei paljon näkynyt. Hanoja oli hämärien muistikuvien mukaan noin kymmenen. Matkan toinen olut enkä edelleenkään ottanut stouttia. Mieli teki jotain raikkaampaa, joten päädyin arpomalla irlantilaiseen pale aleen. Maistui!

Bigfish ja kellotorni modernin tornitalon vieressä.

Bittles pubin kapea pyöreä pääty.

Ennen saaren tummiin oluisiin kajoamista halusi jotain raikasta.

Toinenkin olisi maistunut, mutta sen aika oli vasta seuraavassa ruokapaikassa. Paikallista ihan OK vehnistä eli kolmas olut eikä vieläkään stoutti...

Bittlesin vieressä on Victoria Squaren ostoskeskus. Keskuksen katolla on kupu, jonne pääsee ilmaiseksi ja josta näkyy ympäristöön. Sikäli kun siellä kauheesti näkemistä on kun tasanne ei ole edes erityisen korkealla. Meh.

Victoria Squaren ostoskeskuksen näköalatasanteelta on melko vaatimattomat näkymät. On sentään ilmainen.

Toisena kokonaisena päivänä tuli ensin käytyä kaupungintalon kierros, josta oli lyhyesti jo ekassa osassa. Sen jälkeen suuntana oli epäsuorasti käveltynä Crumlin roadin museoitu vankila. Mielenkiintoisille sivukaduille piti tietysti kääntyä tutkailemaan. Yleensä jonkinlaisen seinämaalauksen perässä. Isoja seinämaalauksia on ydinkeskustassa vähänlaisesti, mutta pienempiä löytyy.

Van Dammen legendaarisia Coors mainoksia oli kaikkialla. 
Saman sarjan tv-mainokset ovat aivan hulvattomia (youtube linkki).

Parhaita sähkökaappimaalauksia ikinä.

Garfield Barin, tai ainakin entisen sellaisen, ulkoasu on koristeltu.

Katedraalin torni on korvattu valtavalla piikillä.

Seinän kyltti herättää kysymyksiä. Turvakehikko on muinaismuisto levottomammilta ajoilta.

Normia järeämpi poliisiauto.

Vuonna 1845 valmistunut Crumlin Road Gaol on vuodesta 2012 ollut entisöity museovankila. On muuten sama vuosi kuin Titanic paikkalla. Taisivat muutamaa vuotta aiemmin herätä turismin mahdollisuuksiin. Hyvä niin. Vankila suljettiin 1996, joten se ehti 150 vuotisen historiansa aikana nähdä paljon. Vastapäinen oikeustalo myytiin aikoinaan yksityiselle omistajalle, jolla ilmeisesti oli suunnitelmia, muttei lopulta rahaa. Autiotalon katolla kasvaa jo pensasta tai pientä puuta. Rakennukset on yhdistetty tien ali tunnelilla jossa käytiin kierroksen aikana. Vankilakierros oli Belfastin parasta antia. Asiansa osaava opas ja mielenkiintoinen paikka. Vapaasti ei päässyt harhailemaan, kuten ei vankiloissa ole tapana

Vankilasta "vapautumisen" jälkeen lähdin harhailemaan länsi-Belfastin naapurustoihin. Lopullisena tavoitteena saavuttaa rauhan seinä eli peace wall. Kyseinen pitkä pätkä muuria erottaa pari (aikoinaan?) erimielistä naapurustoa toisistaan ja näitä on pohjois-Irlannissa enemmänkin. Suurin osa Belfastissa. Ensimmäiset muurit rakennettiin vuonna 1969 väliaikaisiksi rauhoittajiksi, mutta jätettiin tehonsa vuoksi paikalleen. Yhteensä niitä rakennettiin lopulta 34 kilometriä ja suuri osa niistä taitaa edelleen olla paikallaan. Vähitellen on kuitenkin aloitettu poistaminen, koska maassa on ollut rauhallista jo pidempään.

Muurinpätkä oli selvästi taksikierrosten kohteena. Belfastissa on opastettuja kiertoajeluita tarjoava black cab tours -taksifirma. Kierrokset ovat hyvin suositeltuja netin ihmemaailmassa. Yksin matkaavana jätin väliin. Hostellista olisi luultavasti löytynyt porukkaa jakamaan kyytiä ja maksua, mutta toisaalta pikkasen kipeenä & vapaus voitti. Kaupunkia tutkittiin jalkaisin ja päädyttiin sitä kautta enemmän tai vähemmän kiinnostaville kulmille.

Yksityisomistuksessa ränsistynyt wanha oikeustalo vankilaa vastapäätä.

Museovankila Crumlin Road Gaol.

Kaupunginosan pikkukaduilla oli nopeudentappolappuja.

Peace Wall.

Taksikierrokselle osallistunut jättää omat terveisensä seinään.

Keskustaan takaisin päästyä oli vihdoin ja viimein paikallisen mustan aika. Yardsmanin juomia tuntui olevan hyvin laajalti saatavilla. Parempi kuin Dublinin tunnettu musta? Ainakin sillä hetkellä siinä paikassa. Fiilis ja paikka vaikuttavat arvioihin niin paljon, etten edes yritä pitää kirjaa mausta. Enkä määrästäkään, jottei menisi ns. tikkaamiseksi. Ostaisin uudelleen.

Kuvasarja on hyvä päättää parhaaseen paikkakunnalta löytämääni anniskelupaikkaan. The Woodworkersin valikoima oli ylivertainen ja sijainti lähellä hostellia ei ainakaan vähentänyt arvostusta. :)

Bootleggersin burgeria odotellessa nautittu Yardsmanin stoutti. Erinomainen!

The Woodworkers on erinomainen paikka pysähtyä oluelle jos toisellekin.
Yhteydessä taisi olla myäs ravintola.

Seuraavana aamuna ohjelmassa oli juna kohti kaatosateista Dublinia, jossa vaihto kaupungin toiselle puolelle eri asemalle ja seuraavalla junalla Kilkennyyn. Vaihtoaikaa oli neljä tuntia, joten päätin ratikan sijaan kävellä asemien välin ja pysähtyä samalla syömään. Suorastaan mahtava idea kovassa tuulessa ja kaatosadekuuroissa, mutta tulipahan scoutattua matkan päätepistettä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt katsastaa bussitarjonta Belfastista Kilkennyyn. Olisi todennäköisesti päässyt halvemmalla ja paremmilla vaihdoilla. Irlannin junat on hinnoissaan.

Belfastissa käymistä suosittelen! Ilmoja ei ehkä pitele, mutta mielenkiintoisen historian omaava paikka, joka ei näytä geneeriseltä peruskaupungilta.

Seuraavaksi siis Kilkenny.