keskiviikko 19. elokuuta 2015

Balkan road trip "lyhyt" versio, Osa I

Vuosittaiseksi perinteeksi näyttää muodostuvan road trip jossain päin maailmaa. Ensin oli vuorossa USA ja nyt hieman eksoottisempana valintana Balkan. Slovenian, Kroatian, Montenegron ja Bosnian kautta kiertänyt reitti toi vuokra-auton mittariin 2365 km. Matkaseuran myötävaikutuksesta aikataulu oli jälleen viritetty, allekirjoittaneen osittain onnistuneista pyristelyistä huolimatta, hyvin tiukaksi. Noin puolet reitistä oli moottoritiellä kruisailua sakkorajoille väännetyn vakionopeussäätimen avustamana ja toisella puoliskolla sai vääntää rattia vuoristoteillä. Balkanilla kun piisaa kukkulaa.

Matka alkoi Ljubljanan lentokentältä. Sinne löytyy OK hintaan lentoja ja auton vuokraus on kohtuu edullista. Joskin sen kanssa saa olla tarkkana: kaikki firmat eivät anna viedä autoa kaikkiin maihin edes lisämaksusta ja pakollisena lisämaksuina tulee ainakin Slovenian tietulli. Tässä tapauksessa auto oli vuokrattu Avantcarilta ja sen sai viedä 50€ lisämaksusta Bosniaan ja Montenegroon. Albania taisi olla kiellettyjen listalla, mutta se ei matkasuunnitelmiin kuulunut muutenkaan. Vuokrapaperien mukana tuli autolle ns. green card, jota rajavartijat syynäsivät Bosnian ja Montenegron rajanylityspaikoilla. Ilman sitä matkanteko olisi pysähtynyt siihen paikkaan.

Lennot oli Ljubljanaan, mutta ensimmäinen kohde oli lentokentältä katsottuna täysin päinvastaisessa suunnassa Bledjärven lähistöllä. Järven rannalla oli liian kallista, joten edullinen sekä hyväksi kehuttu majoitus oli bongattu Spodje Gorjen kylässä. Perille löysi nopeasti pienellä tuurilla, koska kaikki kylän tiet on nimetty kylän mukaan ja vain talon numero vaihtuu. Heren kartat olivat tilanteessa aivan hukassa. Kyseessä on idyllinen pieni kylä Alppien juurella. Tarkoituksena oli olla yötä, mennä aamulla järvelle ja jatkaa siitä sitten matkaa. Majataloa pitävä mummo kuitenkin pudotti todellisen pommin. Slovenian suosituin rotko, Vintgar, on 800 metrin päässä. Hyvin tehdyt kotiläksyt... :)

Spodje Gorje (Slovenia) noin puoli seiskalta aamulla.

Aikaisin aamulla siis rotkolle. Autoja oli parkkipaikalla hyvin vähänlaisesti, mutta pysäköintiavustaja oli tarkkana että auto jätettiin tiiviisti edellisen viereen. Vaikutti turhalta, mutta syy selvisi myöhemmin. Rotkon toiseen päätyyn pääsi kävelemään rauhallisissa tunnelmissa, mutta takaisin päin tullessa väkimäärä oli moninkertaistunut ruuhkaksi saakka ja luonnon rauhasta ollut tietoakaan. Top tip: paikalla oltava ennen kymmentä aamulla.

Vintgarin rotko, Slovenia.

Rotkolla meni suunniteltua kauemmin. Järvellä Bledin kaupungissa piti kuitenkin pyörähtää ennen Skocjanin luolille suuntaamista. Hienot näkymät ja ihan kiva pikkukaupunki vajaan kahden tunnin pyörimisen perusteella. Tässä olisi ollut kiva pysähtyä myös syömään, mutta aikataulu oli armoton ja siitä oltiin jäljessä. Proteiinipatukkaa naamaan ja kuumalle moottoritielle.

Bled, Slovenia.

Skocjanin luolat ovat UNESCOn maailmanperintökohde, jossa kannattaa käydä jos seudulla liikkuu. Sinne ehdittiin klo 15 opastetulle kierrokselle. Perinteiselle reitille, joka on paljon uutta hienompi, ei pääse kuin opastetuissa ryhmissä ja siellä on valokuvauskielto. Uudempi reitti menee kiinni perinteistä aikaisemmin, mutta klo 15 ryhmä oli onneksi viimeinen, jolta ehti myös uudelle reitille. Sen saa kiertää itsekseen. Lisää proteiinipatukkaa naamaan ja virvoitusjuomaa päälle.

Skocjanin luolien uudemman reitin varrelta.

Luonnonpuiston ravintola oli kiertelyn jälkeen jo kiinni ja kello lähenteli kuutta illalla. Ei kun matkaan. Koperissa pääsi vihdoin syömään tien varresta bongatun ostoskeskuksen meksikolaiseen ravintolaan. Aamupalasta olikin jo tovi vierähtänyt. Ostoskeskuksen "hipermarketissa" oli asiallisesti nimetty keksihylly.

Keksihylly Slovenialaisessa "hipermarketissa".

Piranin kaupunki on autoton. Ainakin periaatteessa, mutta turistille myös käytännössä. Auto on jätettävä kaupungin ulkopuolelle parkkihalliin. Hintaa taisi olla 17€ per yö. Valitulta hallilta, jonka viereen Heren navigaattori ohjasi sattumalta, meni väitetysti ilmainen bussi keskustaan, mutta kyltit olivat puutteelliset ja ajatus ei enää kulkenut, joten kävelyksi meni. Reilun kilometrin hikisen taivalluksen jälkeen pääsi hostellin suihkuun. Aiai sitä fiilistä.

Pienen budjetin näköala-aamupalaa kivikossa Piranin niemen kärjessä.

Piranin (Slovenia) kapeilla kaduilla.

Piran kaupungin muurin päältä nähtynä.

Piranista matka jatkui Kroatian puolelle Pulaan. Rajan ylitys sujui helposti. Slovenialaiset katsoivat passin ja parinkymmenen metrin päässä kroatialaisille riitti passin kansien vilauttaminen. Pula oli reissun ensimmäinen telttailukohde. Samalla tuli huomattua, että telttailu oli lapsena paljon kivempaa. Makuualusta oli kuin betonia ja leirintäalueen ravintolasta kuului iskelmää ynnä muuta puoleen yöhön saakka. Kaikenkaikkiaan Pulan kaupunkia mielenkiintoisempaa oli pulahtaa leirintäalueelta vesistöön. Kirkasvetinen ja kivikkoinen pohja, jossa uiskenteli akvaariokaloja! Pulasta tuli pyörähdettyä luonnonsuojelualueella Kap Kamenjakin niemessä. Karmeat tiet, mutta niemen päässä on hienot näkymät ja hauska baari. Parin Pulassa vietetyn yön jälkeen matka vei Splittiin.

Tämä lisko asuu kivitalon rakenteissa.

Pulan (Kroatia) roomalainen areena on aktiivikäytössä.

Kovaäänisesti puussa sirittävä otus, jota tuntuu löytyvän kaikkialta Balkanilta.

Kap Kamenjakin (Kroatia) Safari Bar on omalaatuisin vierailemani baari.

Kroatian moottoriteillä ja osassa tunneleista on tietullit. Kortit ja käteinen käy.

Vuokrattu Corsa Kroatian rannikolla.

Kroatian rannikon näkymiä.

Gospa od Puta moottoritien varrella Krkan kansallispuiston (Kroatia) kohdalla.

Split osoittautui yllättävän viihtyisäksi kaupungiksi. Suurimmaksi osaksi tästä on kiittäminen kaupungin alkupisteenä toiminutta eläväistä palatsia, joka on UNESCOn maailmanperintökohteiden listalla. Split toimii porttina saaristoon, mutta vuokra-autoja ei aina saa viedä lautoille ja vieressä on niin'ikään maailmanperintökohteeksi listattu Trogirin keskiaikainen kaupunki. Siellä itseasiassa tuli käytyä syömässä Pulasta Splittiin ajaessa. Vanha kaupunki vakuutti lyhyen vierailun aikana, joten sinne oli päästävä seuraavana päivänä paremmalla ajalla uudelleen.

Split, Kroatia.
 
Trogir, Kroatia

Iloisen tunnin cocktailit Trogirissa.

Dubrovnik oli seuraava kohde. Sinne pääsee joko moottoritietä tai rantaa pitkin tai sekä että. Käänsin auton Makarskan rivieran kohdalla moottoritieltä vuorijonon puhkoneen tunnelin kautta Brelaan rannalle. Kelpo rantakohde! Uimaan ei vaan kerennyt ja pysäköinti oli joko kaukana tai kallista. Viereinen paikkakunta on muuten nimeltään Baska Voda. Voda on tunnetusti vettä useissa itäeurooppalaisissa kielissä ja Baska on... ... mjoo... huonoa huumoria. Loppumatkan Dubrovnikiin ajoin mutkittelevaa rantatietä pitkin. Matka kulkee kapean Bosnialaisen kaistaleen läpi, mutta rajan yli pääsi muistaakseni hyvin jouhevasti eikä edes passia leimattu.


Brelan (Kroatia) rantaa.

Kroatian rannikkoa pitkin ajamassa.

Vene "leijailee" kirkkaassa vedessä.

Dubrovnik on hyvin säilynyt muinainen kaupunkivaltio, jonka järeillä muureilla ympäröity vanha kaupunki on maailmanperintökohde ja lukuisten kylttien perusteella Game of thrones -sarjasta tunnettu. Tiedän sarjan, mutta yhtään jaksoa en ole nähnyt. Faneille löytyy lukuisia kävelykierroksia ja virallista fanituotekauppaa. Meille muille "vain" järjestelmälliseen kaavaan rakennettu hieno vanha kaupunki. Kaupungin vieressä kohoaa noin neljäsataametrinen kukkula, jonka päälle pääsee gondolihissillä. Hissin jonotus oli hyvin sekava. Sekä lipulliset että liputtomat olivat samassa jonossa. Yksi työntekijä ohjasi jonon ohi kun sattumalta näki ennakkoon kioskista ostetut lippumme ja totesi meidän olevan väärässä jonossa. Toinen palautti jonkin verran taaksepäin kun luuli meidän etuilevan. "Erinomaista" jononhallintaa henkilökunnalta, mutta joka tapauksessa auringonlaskun näkemisen kannalta merkittävä hyppäys jonossa eteenpäin. :D 

Hissin yläpään näköalapaikalta ei näe auringonlaskua(!!) vaan sen näkemiseksi pitää kiertää erinäisten rakennelmien ohi parin sadan metrin päähän kalliolle. Meni juoksemiseksi, mutta näkymä oli sen arvoinen!

Dubrovnikin (Kroatia) vanhan kaupungin satamassa.

Burger tiger!

Auringonlasku Dubrovnikin kukkuloilla.

Osa II jatkaa viikon kuluttua matkan toisen puoliskon parissa. (linkki osaan II)