Hello yes please, sanoi kauppias turistin nähdessään. Ja niitähän näkyy egyptiläisessä basaarissa tai runsaiden maustekauppojensa vuoksi tuttavallisemmin maustebasaarissa, joka sijaitsee uuden moskeijan vieressä käytännössä suoraan Galatan sillalta eteenpäin kun Beyoglusta saapuu. Basaari rakennettiin moskeijan yhteydessä ja valmistui seinässä olevan kyltin perusteella vuona 1664.
Monet maustekaupoista vaikuttivat liian showmeiningillä pyöriviltä (anoppichiliä ym.), joten itse ostin mausteeni viereisestä korttelista pikkukaupasta, jossa oli valokuvauskielto ja paikallisia asioimassa. Basaarin kulma on yhteydessä kapeaan katuverkostoon, jota reunustavat
kaikenlaiset pikkukaupat. Katuja pitkin pääsee pujottelemaan lähelle
basaareista suurinta, Grand Bazaaria, ja sen kätköistä löytyy myös pieni mutta kenties hienoin moskeija (Rustem Pasha).
Kalastajia Galatan sillalla.
Yksi egyptiläisen basaarin / maustebasaarin sisäänkäynneistä.
Kasa turkish delightejä egyptiläisessä basaarissa.
Maustekasoja egyptiläisessä basaarissa.
Lisää kasoja.
Mäkisen ja ahtaan maaston logistiikkaa: mies ja kärry.
Grand bazaarin historia juontaa juurensa Ottomaanien suorittamaan Konstantinopolin valloitukseen. Kauppapaikan rakentaminen alkoi vuonna 1455 ja laajennusten myötä valmista tuli satojen vuosien päästä. Kaikkitietävä wikipedia kertoo basaarissa olevan yli 3000 kauppaa, 26000 työntekijää ja käsittämättömät yli 91 miljoonaa vierailijaa vuodessa. Väkeä kieltämättä piisasi basaarin sokkeloissa. Etenkin lamppukauppojen edustat olivat näyttäviä. Yleisestä hintatasosta en tiedä, mutta tee oli edullista eräässä kahvilassa. Ympäristön kebabmestat oli kalliita... "yllättäen".
Grand bazaarin sisäänkäynti. Otettu itseasiassa sulkemisaikaan, jolloin toinen ovi on kiinni.
Grand bazaarin käytävillä on paikoitellen ruuhkaa.
Tee oli basaarin sisällä yllättävästi ilahduttavan edullista.
Koristeellista.
Yksi basaarin lamppukaupoista.
Taitavasti vedettyjä johdotuksia basaarin ulkoseinässä.
Basaarin molemmin puolin on isohkot moskeijat. Toisessa tuli käytyä, mutta tämä legenda hyppää kertaluokkaa isompaan, joka sekin on lähistöllä. Vuonna 1558 valmistunut Suleymaniyen moskeija on kaupungin suurin tai toiseksi suurin. Riippuu siitä minkä kielistä wikipediaa lukee. :) Moskeijan ulommalta sisäpihalta on näkymä Beyoglun suuntaan. Parempia näkymiä tarjoavat kuitenkin hieman alempana mäessä olevat kattoterassikahvilat.
Moskeijaan pääsee sisälle rukoushetkien ulkopuolella oikeissa kuteissa, jollaisia saa ovelta käyttöönsä ellei ole jo valmiiksi päällä. Sisäänpääsy on ilmainen kuten muihinkin moskeijoihin. Osassa toivotaan lahjoituksia. Käytin helteestä huolimatta farkkuja, joten en joutunut pukemaan pitkää hametta päälleni. Mielenkiintoisena yksityiskohtana huppari ei kelpaa naisten asustukseksi vaikka se peittää tarvittavat kohdat. enemmän kuin riittävän hyvin Syyksi veikkaan, että se on saatanallisten länsimaisten kehittämä asuste.
Lelukauppa täyttää tienvarren.
Savupiippuja Suleymaniyen moskeijan edustalla. Taustalla kultainen sarvi ja Beyoglu.
Turistien pukemista Suleymaniyen moskeijan ovella.
Naisten osasto on takaseinällä piilossa. Hyvä diili naisille?
Suleymaniyen moskeijan koristeellinen katto.
Galatan torni ja murjottava mies Beyoglun puolella.
Mahmud II:n hautakammio ja Ottomaanityylinen hautausmaa.
Moskeijoista suurin turistikohde on Hagia Sofiaa vastapäätä oleva sininen moskeija. Niiden välissä on hieno puisto eli jonkin verran on jätetty väliä. Hagia Sofiahan oli myös moskeija siihen aikaan kun tämä valmistui vuonna 1616. Moskeijassa on poikkeuksellisesti viisi ja puoli minareettia kun yleensä on neljä. Joidenkin lähteiden mukaan minareetteja on kuusi, mutta yksi niistä oli varmalla näköhavainnolla puolikas ja raksatelineiden ympäröimä.
Suosittuna turistikohteena sisäänpääsyjono oli piiiitkä, mutta eteni hyvää vauhtia. Ennen jonoon asettumista piti kuitenkin testata WC tilat. Kyykkyvessa kauttaaltaan märällä lattialla... ei prkl. Mihin kameralaukun laittaa kyykkiessä jos lattia ei ole vaihtoehto? Istuessa menee sylissä, mutta kyykyssä vaikeampi rasti. Onneksi rivin viimeinen asiointipiste oli invavessa. Yeaaaah! ;)
Sisäänpääsyjonossa meni lopulta päälle puoli tuntia. Siinä odotellessa ehti mietiskellä jalkojen pesun syvintä olemusta. Ensimmäisenä tuli mieleen ettei alamaiset tuo hiekkaa tuulikaappiin ja siitä vielä peremmälle. Vääräuskoiset turistit eivät tietenkään jalkoja pese. Kengät pussiin ja sisälle. Oi sitä sukkamehun tuoksua. Selvästi toinen tarkoitus jalkojen pesulla on ettei matolla pyllistellessä tarvitsisi nuuhkia edessä pyllistävän jalkahikeä ja ettei kollektiivinen alamaisten jalkahiki leijailisi eteen isojen herrojen sieraimiin. Moskeija oli iso ja koristeellinen, mutta tripadvisorin avulla löydetty pieni Rustem Pasha moskeija oli mielestäni sinisempi ja olemattoman ruuhkan takia viihtyisämpi vierailukohde.
Sinisen moskeijan sisäpihalla.
Sinisen moskeijan jalkojenpesupaikka (vain miehille, naisten on jemmattu vessojen viereen)
Kengät pussiin ja sukkamehua haistelemaan.
Sinisen moskeijan ruuhkaa.
Sinisen moskeijan jälkeen päätin imeä lähistöllä olevaa Roomalaista historiaa käymällä muinaisessa maanalaisessa vesivarastossa, Basilica Cisternissä. Jonoa oli runsaasti, ryhmät pääsivät jonon ohi ja hintavahko sisäänpääsy ei sisälly museokorttiin, koska kohde on yksityisomistuksessa. Tämä on tripadvisorissa korkealle rankattu, mutta ei mielestäni rankinginsa arvoinen. Sisällä on mukavan viileää, mutta muustakin syystä kohde jätti kylmäksi. Kyseessä on suuri halli, jossa on runsaasti pilareita veden keskellä.
Paistettua maissia ja kastanjoita(?).
Basilica Cistern - Roomalaisten vesivarasto: kallis ja ruuhkainen.
Pieni Rustem Pasha -moskeija kerää kehuja Tripadvisorissa.
Pieni Rustem Pasha -moskeija oli sisältä hienompi kuin sininen moskeija. Ei ruuhkaa.
Katukauppias ja uusi moskeija (1663).
Alikulkutunneleissa on kauppoja.
TAKSi.
Auringonlasku.
Viimeisessä osassa paatilla Aasian puolelle pyörimään.
