Hämeenlinna - osa II - Linna

Edellinen osa jäi Vanajaveden ylittävälle rautatiesillalle kun olin suuntaamassa Aulangon moskiitometsästä rantaa pitkin kohti linnaa. Vettä satoi edelleen ja hetki sillan ylityksen jälkeen sillalle sattui armeijan polkupyörämarssi. Mahtoi olla ihanaa siinä kelissä.

Kansallismuseon opasvihkosen mukaan Hämeen linna rakennettiin 1200-luvulla tukikohdaksi silloisen Ruotsin ja Novgorodin rajalle. Nykyinen päälinna valmistui noin 1520 ja 1770-luvulla linnan ympärille rakennettiin bastionit ja vallihauta. Linnasta tuli vankila 1830-luvulla. Restaurointi aloitettiin 1956 ja vuodesta 1979 se on ollut avoinna yleisölle. Linnaa ei ole restauroitu yhtä pitkälle kuin Turun linnaa, mutta toisaalta vankilaksi muuttaminen aiheutti tuhoja ja rahaakin saattoi olla vähemmän käytettävissä.

Museokortti heilahti ja niin oli pääsylippu hallussa. Otin myös lisämaksullisen tiketin Heavy Metal -näyttelyyn, joka esittelee aseita ja haarniskoja. Näyttely päättyy 23.10.2016 eli sinnehän jopa ehtii vielä vaikka blogini keskiviikkoiset legendat, kuten tämä, ovat usein pari kuukautta myöhässä itse tapahtumahetkestä. Opastettu kierros linnaan lähti juuri ennen kuin sain lippuni, joten siihen oli helppo liittyä ensimmäisessä pysähdyspaikassa. Linnan historiasta sai enemmän irti kierroksella kuin joitakin opastelappuja lukemalla. Heavy Metal oli hyvä lisäys linnakierrokseen. Todella hyväkuntoisia haarniskoja hienosti esillepantuna.

Silta yli Vanajaveden. Armeijan pyörämarssi etenee sateisissa tunnelmissa.

 Veneparkki Vanajaveden rannalla.

 Museo Militarian tyylikäs tiilirakennus.

 Museo Militarian kalustoa linnan edustalla.

 Linnan sisäpihaa.

 Opastetulla kierroksella oli tungosta.

 Heavy metal -tilapäisnäyttely linnassa.

 Moderni haarniska linnassa.

Hääkäyttöön suljettu sali.

Olin myös hyvin tyytyväinen että vietin aamupäivän luonnossa sillä linnassa ollessani ulkona ropissut sade oli muuttunut kaatosateeksi. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä eteenpäin... satoi tai ei. Linnan edustan puiston jälkeen edessä avautui puutalokaupunki, joka vähitellen muuttui modernimpaan betoniin torin lähestyessä. Torille päästyäni alkoi kunnon kaatosade mikä teki kuvaamisesta mielenkiintoista. Vähän huonosti tosin näkyy kuvissa. Ainoastaan kirkkokuvassa on selvästi näkyvissä. 

Sateen hieman laannuttua oli hyvä mennä torinlaidan Subwayhin vetämään patonkia ja lämmittelemään. Sadevarjo ja sateenpitävät vermeet oli onneksi mukana, joten pahemmin ei tarvinnut kuivailla mitään. Patongin jälkeen vielä pyörähdys ympäri pientä keskustaa ennen kuin juna kutsui. Takaisin Espooseen vievä lippu oli netin alelippuja, joten junalle oli ehdittävä vaikka perjantainen olut olisi maistunut. Hämeenlinnassa ei käsittääkseni ole omaa panimoa, joten pakollista stoppia paikallisen perässä ei ollut tarve tehdä.

 Lätäköitä ja puutaloja.

Hämeenlinnan kirkko kaatosateessa.

 Kaatosade keskeytti renkaanvaihdon torin laidalla?

 Torin penkit sademuodostelmassa.

 En käynyt, joten jäi epäselväksi viitataanko tässä oluttyyliin vai hintaan.

Skootteri parkissa torin laidalla.

 Amerikan rautaa ylittämässä Sibeliuksenkatua.

 Katunäkymää lätäkön kautta.

 Tyyne kiskoo pyörätelinettä jorpakkoon.

 Verkatehtaan kuja.

Kalamiestä ei kaatosade haittaa.

Hämeenlinnan legendat tuli kuvattua Sony a7ii:lla, jossa kiinni "ikäviin tilanteisiin" käytettynä ostamani 28-70 kittizoom ja adapterilla kiinni olleella Canon FDn 80-200 f4 L -objektiivilla.

Hämeenlinna - osa I - Aulangon moskiitometsä

Valtakunnan ensimmäinen junarata kulki Helsingistä Hämeenlinnaan. Tätä olin kulkeman kun eräs heinäkuinen perjantaiaamu kaupunkiin saavuin. Ennusteiden mukaan päivällä alkaisi sataa, joten ensimmäisenä suuntasin keskustan tai linnan sijaan Aulangon luonnonsuojelualueelle. Matkalla oli hyvät näkymät Vanajaveden rannoille ja vastarannalla sijaitsevalle linnalle.

Luonnonsuojelualueella on erikoinen historia. Vuonna 1883 kapteeni Standertskjöld osti paikallisen kartanon kesäasunnokseen ja alkoi muokata Aulangon metsiä kaikille avoimeksi englantilaistyyliseksi puistoksi tekojärvineen, tekosaarineen ja huvimajoineen. Aulangonvuoren huipulle rakennettiin vuonna 1903 33 metriä korkea näkötorni. Armeijan palkat lienivät tuolloin nykyistä paremmat... Alue luovutettiin kaupungille miehen tultua liian vanhaksi käyttämään kesäasuntoaan ja vuodesta 1930 se on ollut luonnonsuojelualue.

Intercity toi asemalle.

 Sorsanpoikaset tyytyväisen oloisina.

 Hämeen linna Vanajaveden tuolla puolen.

 Pekolankadulla eli melkein metsässä.

 Aulangon luonnonsuojelualueen maastoissa.

Nykyisellään luonnonalue on metsää, jossa risteilee ulkoilureittejä ja jossa aina välillä törmää jonkinlaiseen rakennelmaan tai taideteokseen. Kuten otsikosta jo saattoi päätellä, oli metsässä melkoisesti hyttysiä. Onneksi oli huppari mukana. Positiivisena puolena kaikkia mustikoita ei oltu kerätty, joten matkan varrelta sai poimittua suupaloja.

Kävely ja satunnainen kartan ihmettely johdatti lopulta näkötornille. Keskeisellä paikalla sijaitsevaan näkötorniin pääsee ilmaiseksi ja viereisestä talosta löytyy kahvila.  Tornin huipulta näkyy pitkälle ja sen kävi myös hieman jälkeeni osunut kiinalainen turistiryhmä toteamassa.

Paikalliset keskittyivät toisenlaiseen aktiviteettiin. Nimittäin porrasjuoksuun. Näkötornin mäeltä vie 322 porrasta alas jyrkkää seinämää pitkin karhuluolaan. Suosittu porrasjuoksupaikka ja todennäköisesti myös kaupungin paras vaikka mutkitteleekin. Alhaaalla karhuluolassa oli karhut paikalla kivisen jähmettyneinä. Luolan jälkeen olikin jo aika poistua sateiden alta tekojärvien kautta Vanajaveden rantaan ja sitä pitkin kohti keskustaa. Ennustettu sade alkoi jo ensimmäisen tekojärven kohdalla, mutta ei lopulta suuremmin haitannut luonnosta nauttimista.

 Näkymä näkötornin edustan näköalapaikalta Aulangonjärvelle.

 33 metriä korkea näkötorni.

 Näkötornin portaikko.

 Näkymä Aulangonjärvelle ja edemmäs Hattulanselälle.

 Munkkikahvit näkötornin viereisessä kahvilassa.

Karhuluolalta lähtee suosittu 322 portaan rypistys näkötornille.

 Hilpeä tavin poikanen Metsälammella.

 Lokkien ruokkijoita sateisella Joutsenlammella.

Tie Aulangon luonnonsuojelualueella.

Graniittilinna (1887) ja teatterilinna (2016?)... pinkki... oikeesti... WTF?

 Venelaituri Vanajavedessä. Taustalla kivaa kontrastia tekevä rypsipelto.

 Hamppuaihein koristeltu rautatiesilta.

Juna Tampereen suuntaan.

Seuraava osa jatkaa linnan kautta keskustaan kosteissa merkeissä.

Turku - osa II - Pubikierros

Edellinen osa jäi Martinsillan grilliburgerin jälkeen "janoisiin" tunnelmiin. Purilaisen kanssa vedetty limppari ei perjantaimatkailijan janoa sammuttanut vaan siihen tarvittaisiin paikallista panimotuotetta. Mainioilla pale aleilla lukuisilla olutfestareilla minut vakuuttanut kaarinalaisen Radbrew:n Radbar oli siis ensimmäisenä mielessä. Paikka löytyy Uudenmaankadun varrelta Vartiovuoren kupeesta. Sinne oli toki Martinsillan grilliltä matkaa korttelikaupalla ja turistina "en voinut" edetä suoraan linjaa.

Piti poiketa mm. ihmettelemään urheilupuistoa, josta takaisin joen rantaan. Rantakadun terassit houkuttelivat, mutta eivät pyydystäneet. Livemusaakin oli tarjolla Vähätorilla. Parin biisin jälkeen takaisin muinaisemman kulttuurin pariin. Keskiaikaiset rakennukset ovat Turussa harvinaisia kaupungin iästä huolimatta. Tuomiokirkko yksi, vai linnan lisäksi ainoa(?), sellainen. Kyseessä on kaikkitietävän Wikipedian mukaan myös Suomen ainoa keskiaikainen basilika. Itselleni tuli täysin puskista, että sinne on myös haudattu yksi Ruotsin kuningattarista. Olkoonkin, että Kaarina Maununtytär oli kuningattarena vain 87 päivää yllättävien kääteiden vuoksi. Kaikkitietävässä wikissä on yllättävän mielenkiintoinen artikkeli tuosta entisestä kuningattaresta.

Paikallinen kieltolappu.

Paavo Nurmi stadion.

Turku Åbo Aurajoen varrella.

Läntisen rantakadun terasseja.

Tuomiokirkko (85,53 m korkea).

Tuomiokirkon penkkirivien välissä.

Ruotsin kuningattaren Kaarina Maununtyttären (1550-1612) hauta.

Laivan pienoismalli tuomiokirkossa.

Historian jälkeen tuopista minut erotti vain banaanin muotoinen reitti Vartiovuoren huipun kautta Radbariin. Tarpeeton banaani pubikierroksen aloituksen suhteen, mutta olisi jääneet mm. Härski Hartikaisen portaat välistä! En tiedä miksi Härski Hartikaiselle on nämä viisi porrasta nimetty, mutta ei se väärinkään voi olla.

Lopulta määränpäässä: Radbrewn post apocalyptisen teeman mukaisessa Radbarissa. Olen hyvin lahjakkaasti unohtanut mitä otin, mutta ihan olutfestareilla tutuksi tulleeseen "vakiovalikoimaan" se ei kuulunut enkä tunnista sitä esim. ratebeerin listalta. Pääasia, että maistui janoiselle matkaajalle. Baarin sisustusta en ole kuitenkaan unohtanut. Nautiskelin olueni autonrenkaiden suikaleilla päällystetyllä sohvalla ja lepuutin tuoppia ovesta improvisoidulla pöydällä. Oliko mukava sohva? No ei varsinaisesti, mutta siitä oli näkymät muualle baariin kadun sijasta ja pitihän sitä kokeilla. Teeman mukaan mennään jos kerran ryhdytään. Mielläni käyn uudelleenkin mikäli paikkakunnalle eksyn. :)

Härski Hartikaisen portaat.

Vartiovuoren observatorio.

Radbrew:n teeman mukaisesti sisustettu Radbar.

Radbarista poistuessani aurinko paistoi vielä kohtalaisen korkealta. Hyvä, sillä seuraavaksi suuntana oli panimoravintola Koulu, jossa on takapihalla viihtyisä biergarten. Reittivalintani panimoravintolalle kulki varsin ankean kauppatorin kautta. Onneksi siellä oli pari Naakkaa piristämässä.

Suomen suurimmaksi panimoravintolaksi itseään mainostava Koulu ottaa nimensä sijainnistaan: vuonna 1889 valmistuneesta koulurakennuksesta. Tyylikkäät on puitteet! Koulutusta paikka ei käsittääkseni tarjoa, mutta olutta ja ruokaa löytyy. Itse tyydyin olueen ja terassin eli biergartenin innoittamana otin koulun vehnäoluen. Vehnis ja terassi on harvemmin pettävä yhdistelmä ja toimihan se tälläkin kertaa.

Kenties Turun ainoa ratikka jumittaa kauppatorilla jätskikioskina.

Naakat suu makeana.

Koulun vehnäolut erittäin viihtyisässä biergartenissa nautittuna.

Rock!

Koulun jälkeen tuli koluttua muutamat keskustakorttelit kunnes löysin itseni jälleen Aurajoen varrelta. Kohdalle ajanutta Jakke Jokilauttaa harkitsin hetken, mutta toisaalta sen juomatarjonnasta ei ollut mitään tietoa, joten pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Taaperrus vei vähitellen kohti kauppatorin lähellä sijaitsevaa Brewdogin baaria. Paikka osoittautui lähes tyhjäksi vaikka perjantain ilta oli jo pitkällä. Liekö sitten samaan aikaan olleen Ruisrockin vaikutusta vai mitä. Reittausblogin pubikierroksella arvon bloggaaja oli ainoa asiakas. Paha sanoo, mutta jo iltapäivällä Radbarissa oli saman verran väkeä ja seuraavana vuorossa ollut Cosmic Comic Cafe oli suorastaan pullollaan.

Oli miten oli, mutta kevään Skotlannin kierroksella erinomaiseksi toteamani Jet Black Heart toimi edelleen. Lasillisen jälkeen oli jälleen aika jatkaa matkaa. Kierroksen viimeiseksi paikaksi olin säästänyt jo aiemmin mainitsemani sarjiskahvilan. Olutta ja sarjiksia takaisin Espooseen vievää bussia odotellessa. :)

Cosmicin löytäminen olikin sitten luku itsessään. On meinaan huonosti merkattu sijainti, jonne kuljetaan kauppakeskuksen tuulikaapista. Kauppakeskus oli jo suljettu, joten ei ihan ekana tullut mieleen mennä kokeileen ovea vaikka osoite oli mielestäni oikea. Hölmistyneenä vedin korttelin kadunpätkän eestakaisin kunnes sitten menin sinne ostoskeskuksen ulko-ovelle ja aukihan se oli. Asiakkaita tosiaan riitti, mutta löysin maistuvan vehnäoluen, hyllystä hyvän sarjiksen ja riittävästi pöytätilaa.

Jakke jokilautta.

Purjelaivoja sähkökaapissa.

Aurakatu.

Jet black heart Brewdogin baarissa.

Bussia odotellessa vehnistä (lasivalinta?) ja tietty sarjista Cosmic Comic Cafesta.

Turku oli odottettua mielenkiintoisempi paikka. Ei silti yhtä über kuin Tampere. :)