Valtakunnan ensimmäinen junarata kulki Helsingistä Hämeenlinnaan. Tätä olin kulkeman kun eräs heinäkuinen perjantaiaamu kaupunkiin saavuin. Ennusteiden mukaan päivällä alkaisi sataa, joten ensimmäisenä suuntasin keskustan tai linnan sijaan Aulangon luonnonsuojelualueelle. Matkalla oli hyvät näkymät Vanajaveden rannoille ja vastarannalla sijaitsevalle linnalle.
Luonnonsuojelualueella on erikoinen historia. Vuonna 1883 kapteeni Standertskjöld osti paikallisen kartanon kesäasunnokseen ja alkoi muokata Aulangon metsiä kaikille avoimeksi englantilaistyyliseksi puistoksi tekojärvineen, tekosaarineen ja huvimajoineen. Aulangonvuoren huipulle rakennettiin vuonna 1903 33 metriä korkea näkötorni. Armeijan palkat lienivät tuolloin nykyistä paremmat... Alue luovutettiin kaupungille miehen tultua liian vanhaksi käyttämään kesäasuntoaan ja vuodesta 1930 se on ollut luonnonsuojelualue.
Intercity toi asemalle.
Sorsanpoikaset tyytyväisen oloisina.
Hämeen linna Vanajaveden tuolla puolen.
Pekolankadulla eli melkein metsässä.
Aulangon luonnonsuojelualueen maastoissa.
Nykyisellään luonnonalue on metsää, jossa
risteilee ulkoilureittejä ja jossa aina välillä törmää jonkinlaiseen
rakennelmaan tai taideteokseen. Kuten otsikosta jo saattoi päätellä, oli metsässä melkoisesti hyttysiä. Onneksi oli huppari mukana. Positiivisena puolena kaikkia mustikoita ei oltu kerätty, joten matkan varrelta sai poimittua suupaloja.
Kävely ja satunnainen kartan ihmettely johdatti lopulta näkötornille. Keskeisellä paikalla sijaitsevaan
näkötorniin pääsee ilmaiseksi ja viereisestä talosta löytyy kahvila.
Tornin huipulta näkyy pitkälle ja sen kävi myös hieman jälkeeni osunut
kiinalainen turistiryhmä toteamassa.
Paikalliset
keskittyivät toisenlaiseen aktiviteettiin. Nimittäin porrasjuoksuun.
Näkötornin mäeltä vie 322 porrasta alas jyrkkää seinämää pitkin
karhuluolaan. Suosittu porrasjuoksupaikka ja todennäköisesti myös
kaupungin paras vaikka mutkitteleekin. Alhaaalla karhuluolassa oli
karhut paikalla kivisen jähmettyneinä. Luolan jälkeen olikin jo aika poistua sateiden alta tekojärvien kautta Vanajaveden rantaan ja sitä pitkin kohti keskustaa. Ennustettu sade alkoi jo ensimmäisen tekojärven kohdalla, mutta ei lopulta suuremmin haitannut luonnosta nauttimista.
Näkymä näkötornin edustan näköalapaikalta Aulangonjärvelle.
33 metriä korkea näkötorni.
Näkötornin portaikko.
Näkymä Aulangonjärvelle ja edemmäs Hattulanselälle.
Munkkikahvit näkötornin viereisessä kahvilassa.
Karhuluolalta lähtee suosittu 322 portaan rypistys näkötornille.
Hilpeä tavin poikanen Metsälammella.
Lokkien ruokkijoita sateisella Joutsenlammella.
Tie Aulangon luonnonsuojelualueella.
Graniittilinna (1887) ja teatterilinna (2016?)... pinkki... oikeesti... WTF?
Venelaituri Vanajavedessä. Taustalla kivaa kontrastia tekevä rypsipelto.
Hamppuaihein koristeltu rautatiesilta.
Juna Tampereen suuntaan.
Seuraava osa jatkaa linnan kautta keskustaan kosteissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti