Juhannuksen säät ovat välillä vaikuttaneet talvelta, joten tähän väliin sopinee mainiosti legendaa uudenvuoden pyörimisistä vuokra-autolla ympäri Tunturilappia eli käsivartta ja kainaloa. :)
Auto oli vuokrattu Rovaniemen rautatieasemalta. Sinne pääseminen tiesi pitkää junamatkaa yöjunalla Helsingistä. Makuuvaunusta VR pyysi niin roimaa hintaa, että istumapaikkaan oli tyytyminen. Perillä oltiin melatoniinin napsimisesta huolimatta samoilla silmillä kuin lähtiessä. Ei pysty vetämään zetaa lentokoneessa, ei bussissa eikä myöskään junassa. Noh, ei ollu eka kerta, joten rattiin vaan ja kofeiinia tarvittaessa.
Saapuminen Rovaniemelle.
Ensimmäinen ajopyrähdys suoritettiin asemalta keskustaan. Olin etukäteen
tutkaillut, että vatsan saisi eeppisimmin täytettyä Kauppayhtiön
mainiolla burgerilla. Sitä oli verkon syövereissä kehuttu ja nyt kehun
itsekin. Sitten Cittarista retkievästä ja kohti Hettaa, josta oli majatalomajoitus varattuna!
Ajaessa alkoi pimeys vähitellen laskeutua ja taivas vetää kohti punaista, jolloin kartturille tuli kiire etsiä näköalapaikka. Sellainen onneksi löytyi Molkokönkäältä. Paikka oli tien varteen merkattu melko näkymättömästi, joten ajoin ekasta liittymästä ohi, mutta onneksi kyseessä on pitkä P-paikka niin pääsi kaartamaan tokasta sisään. Kamera ja jalusta kantoon! Oikeasti lämpimät vaatteet jäivät vielä rinkkaan. Hangessa kahlattavaa joen rantaan oli arviolta 100 metriä ja perille pääsi juuri sopivasti. Spektaakkelimainen auringonlasku! Jos sitä nyt voi auringonlaskuksi kutsua kun aurinko ei missään vaiheessa päivää varsinaisesti tainnut horisontin ylle nousta. Pystyyn jäätyneenä pingviininä, mutta hyvillä mielin, takaisin autolle.
Tie 79 (tai 934 ennen kuin yhtyvät) kohti pohjoista.
Spektaakkelimainen "auringonlasku" Molkokönkäällä.
Sankka lumisade hidasti paikoitellen matkantekoa pimeässä, eivätkä satunnaisesti tien varresta bongatut porotkaan houkutelleet kaahaamaan, mutta lopulta ajokilla pääsi kaartamaan Hetan majatalon pihaan. Paikka oli täynnä englantilaisia turisteja ja meidän huone oli ystävällisesti sijoitettu käytävän päähän mahdollisimman kauas lapsien mekkalasta.
Hetan Majatalon huone.
Ensimmäisenä paikan päällä vietettynä päivänä tie vei
takaisin etelään. Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon ja siellä
tarkemmin sanoen Pallastunturin luontokeskukselle. Hämärä oli jälleen
laskeutumassa kun lopulta päästiin kapuamaan tunturiin. Pyhäkerolle oli
aurattu reittiä, jota oli kuitenkin kohtalaisen tuskaista kavuta pelkillä
vaelluskengillä. Ylhäältä, ei kuitenkaan huipulta saakka, avautui niin
hienot näkymät, että kannatti nähdä vaivaa. Aika ylhäällä oli rajattu, koska puurajan yläpuolella tuuli niin kovaa, ettei piposta ollut sille enää
vastusta vaan jouluksi ajetu kalju jäätyi. Lisäksi kameran akut kuolivat nopeasti reilusti pakkasen
puolella olevan kameran sisällä. Kädet eivät onneksi jäätyneet jäiseen
kameraan, koska roudasin sitä jalustaan kiinnitettynä ja jalustassa on
paksulla vaahtomuovilla eristetty osio.
Takaisin
alas päästyä tuli katsastettua Luontokeskuksen vieressä olevan hotellin
buffet ja poistuttua vatsa täynnä. Kyseinen hotelli oli täynnä brittejä
kuten meidänkin majoitus Hetassa. Selvästi sesonkiaika. Hetan suuntaan takaisin
ajaessa tuli bongattua vihreää kajastusta horisontissa. Hyvin vaimeaa
revontulta. Kuvankäsittelyllä sitä hentoa kajastusta sai paremmin esiin.
:)
Linnut metsän yllä.
Pallastunturia.
"Auringonlasku" Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.
Aurattu rinne Pyhäkeroa ylös. Lumikengät ois ollu mahtia!
Vierailukeskus ja hotelli Pyhäkerolta.
Pyhäkeron rinteeltä nähtyä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa.
Moottorikelkan ura Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.
Vaatimattomia revontulia Ounasjoen yllä.
Toisena päivänä tuli pyörittyä Hetan seudulla. Ensimmäiseksi suunta oli Tunturi-Lapin luontokeskukseen ja sen jälkeen keskuksen takana kohoavan Jyppyrä nimisen mäen päällä olevalle laavulle. Kirkkaalla säällä laavulta pitäisi nähdä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tuntureita. Jo lähtiessä oli selvää, että hyvä jos viereiselle järvelle saakka näkee, mutta korkealle pitää yleensä päästä ja kokemushan se hangessa kahlaaminenkin.
Reitti oli merkattu lumikenkäreitiksi, mutta sitä oli tallattu niin paljon, että siinä pystyi tarpomaan eteenpäin ilmankin... kunhan pysyi tampatulla polulla. Sen ulkopuolella putosi vähintään polvia myöden hankeen. Tuli koettua. Bonuksena reitillä osui kohdalle pari poroa. Vaikuttivat emolta ja vasalta. Mitä nyt niistä kerkesi nähdä kun lähtivät vauhdilla mäkeen. Kahlaamisen jälkeen saavutettu laavu oli niin pilvessä, että sieltä ei käytännössä nähnyt juuri mitään. Hieman alempaa näki enemmän. Silti ihan mielenkiintoinen kokemus kahlata lumessa kun sitä ei juurikaan ole Helsingin seudulla viime talvina näkynyt. Ilta oli pilvinen, joten mahdolliset revontulet olisivat jääneet näkemättä. Niitä ei tosin ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan ollutkaan.
Lumikenkäreitille ilman lumikenkiä. Tamppautuneen uran ohi astuessa oli "syvällä."
Näkymä Ounasjärvelle Jyppyrän rinteestä.
Jyppyrän laavulla.
Kolmantena kokonaisena päivänä eli uudenvuoden aattona tie tulisi viemään pohjoiseen aina Kilpisjärvelle saakka. Tässä tapauksessa matka oli määränpäätä tärkeämpi, joten mielenkiintoisiin paikkoihin tuli pysähdyttyä. Yksi mielenkiintoinen löytyi jo Hetan läheltä Muotkajärveltä, jonka yllä leijaili eriskummallinen pilvi. Osoittautui myöhemmin nimeltään helmiäispilveksi. Kaikkitietävän
wikin mukaan niitä esiintyy Suomessa eniten Länsi-Lapissa ja silloinkin vain muutaman kerran vuodessa.
Harvinainen helmiäispilvi Muotkajärvellä.
Toinen legendan raapustamisen arvoinen paikka löytyi jostain käsivarren varrelta. Tieltä näkyi puskassa jonkinlainen lintutorni ja sitä ennen oli ollut muutaman sadan metrin päässä levähdyspaikkalevennyskin. Auto ympäri ja katsastamaan torni. Tornille piti tietenkin kahlata umpihangessa, jonka alla jossakin kulki jälleen kerran tamppautunut polku. Tornilla pääsi todistamaan "auringonlaskua" rajajoen toisella puolen ja jäässä olleessa avoimessa kohdassa tuli nähtyä jään päällä pari kertaa käynyt saukko.
Erinomaisen luotettava vuokra-auto arktisiin olosuhteisiin. Ihan kiva ajaakin.
Vanhan tamppautuneen polun etsiminen hangessa on tarkkaa puuhaa.
Lato umpihangen keskellä.
"Auringonlasku" lintutornista rajajoella käsivarressa.
Tie halkoo koivikkoa.
Oranssia Ruotsin puolella rajaa.
Tuntureita Kilpisjärven suunnassa.
Täytyy myöntää, että tämä ei tuntunut tien korkeimmalta kohdalta.
Hienojen maisemien kohdalle osui levennyksiä yllättävän harvoin vaikka reitti on niitä täynnä. Levennysten suunnittelijalta on puuttunut matkailupelisilmä ihan totaalisesti. Ne muutamat nätteihin kohtiin osuneet levennykset pyrittiin käyttämään hyväksi. Lopulta päästiin myös Kilpisjärvelle saakka. :)
Paikallinen luontokeskus vaikutti olevan talvikauden suljettuna. Niiltä kulmilta lähti porukkaa suksien ja perässä vedettävien ahkioiden kanssa kohti pusikkoa. Samaan suuntaan olisi ollut noin kilometrin päässä järvi, mutta toisaalta valo hiipui ja nälkäkin oli. Käytännössä päädyttiin etsimään hienoa näkymää Saanatunturille ja sitten ruokaa. Hieno näkymä löytyi (kuva alla) ja sen perään myös eräästä buffetista ruokaa. Saapuessa ravintolan parkkipaikalla oli poro, jota pidin ensin jonkinlaisena jäljennöksenä kun oli auton lähestyessä pitkään täysin liikkumatta. Lopulta se meni räpsäyttämään silmiään ja paljasti olevansa ihan aito tapaus. Tämän jälkeen poro veti jännäpissat alleen ja lähti sivummalle. Ruuan jälkeen vielä katsastamaan norjalainen viinaralli paikallisen alkon edustalla, tankki täyteen samaisesta kauppakeskuksesta ja kohti tuntien pituista paluumatkaa Hettaan.
Laavun takana kohoaa Saanatunturi.
Illalla pilvet väistyivät ja vähän väliä tuli kytättyä sekä ulos, että Ilmatieteenlaitoksen mittaustuloksia. Noin klo 23 alkoi luonnon ilotulitus taivaalla suoraan yläpuolella. Mahtia! Yksi reissun suurimmista tavoitteista täyttyi viimeisellä mahdollisella hetkellä ja myös parhaalla sillä olihan vuosi vaihtumassa tunnin sisään. Revontulet tanssivat noin puolen tunnin ajan. Kameran paikkaa vaihdoin muutaman kerran ja kuvien ottaminen hoitui kaukosäätimellä, joten taivaalle ehti tuijotella runsaasti. Uuden vuoden revontulet oli parempaa kuin ilotulitukset ja mainio päätös reissulle. :)
Revontulet Hetan Majatalon yllä uudenvuodenyönä klo 23:25.
Revontulet Hetan Majatalon yllä uudenvuodenyönä klo 23:28.
Seuraavana päivänä olikin sitten jo edessä paluu Rovaniemelle, jossa ehti ennen vuokra-auton palauttamista ja pitkäääää junamatkaa käydä Kauppayhtiöllä vetämässä uudestaan burgeria naamaan. Kyllä, matkan alussa kiskaistu burger oli sen verran makoisa, ettei tarvinnut kahdesti arpoa ruokapaikkaa.
