Alppiruusupuisto

Helsingin Alppiruusupuisto on tätä julkaistaessa täydessä kukassa. Nämä kuvat ovat eiliseltä. Vahva suositus vierailulle! Puistoon istutettiin tutkimustarkoituksissa 3000 alppiruusuristeymää vuonna 1975. Ovat ehtineet kasvaa metrien korkuisiksi! Puisto löytyy Helsingin Etelä-Haagasta. Pari korttelia Huopalahden asemasta pohjoiseen eli sinne on helppo saapua myös julkisilla. Puisto on julkinen ja auki 24/7.

Asun noin viiden kilometrin päässä, joten saavuin pyörällä. Aamu oli aurinkoinen, joten rasvat pintaan ja matkaan. Matkalla huomasi, että taakse kertyi tummia pilviä ja niinhän se päivän ainoa sadekuuro sitten pyyhkäisi yli puistossa ollessa. Onneksi puistossa on suojaisia paikkoja alppiruusujen lomassa. Pilvet veivät myös valon mennessään, joten salama olisi ollut peliliike makroillessa.

Suosittelen aloittamaan puistoa halkovan voimalinjan pohjoispuolelta. Se on matalampi ja vähemmän spektaakkelimainen. Jos on kiire niin sen voi jättää välistä ja mennä suoraan eteläpuolelle, jossa ne oikeasti isot puskat on.

Väkeä kuin pipoa. Kuvassa ihanasti (tarkoituksella) olevat bajamajat oli piripintaan täynnä.

 Puiston vieressä on linnunpönttöjä. Tämä oli hienoin näky.

 Suopursuja puistoa halkovan voimalinjan alla. Puisto on suolla.

 

Niittymartikas (Lagria hirta) niittykukassa etsimässä mettä.

Lankkupolkuja mutkittelee puistossa.

Oranssi kukinto.

 Kolme pientä oravaa temmelsi alppiruusujen ja mäntyjen lomassa.

 Näköalatasanteen kirkkovene.

Näkymää näköalatasanteelta.

 Vaaleanpunainen kukinto.

Ihan vaan universumin tasapainon säilyttämiseksi - Ötökän herkkuhetki alppiruusun lehdellä.

Pisaroita kerännyt valkea kukinto.

 Puraisut taisivat olla kohtalokkaita tälle lehdelle.

Puna-ampiainen (Vespula rufa) viihtyy kosteikoissa. Alueella on suota.

Puistossa piisasi väkeä.