Edellinen osa jäi Finlaysonin alueelle Werstaaseen. Iltapäivän munkkikahvit siinsivät mielessä, mutta valitsin silti lyhyemmän sijasta maisemareitin ja kuljin Tallipihan ja Näsinpuiston kautta Hämeenpuiston päätyyn. Puisto tuli taivallettua Hämeenkadulle saakka, jossa jälleen valitsin maisemareitin ja taivalsin näkötornintien alkuun, jotta voisin pyhiinvaeltaa koko tien sen sijaan että ottaisin rappuset näkötornille palloiluhallin kupeesta.
Pyynikinharju on Tampereen nettisivujen mukaan maailman korkein soraharju. Huippu on 160 metriä merenpinnan tasosta. Hiki tuli kun lämpimänä kesäpäivänä kapusi näkötornintietä harjun laelle. Laella olevan 25 metriä korkean näkötornin juuresta saa kaupungin parhaat munkit. Olin päivällä skipannut Hotelli Tornin katolla käymisen, vaikka korkeista paikoista pidänkin, joten kävin korvikkeeksi näkötornin huipulla. Torniin on pieni pääsymaksu, mutta näkymät ovat sen arvoiset.
Vossikka Tallipihalla.
Näsinneula Näsinpuistosta nähtynä.
Hyvin pieni patsas Näsinpuistossa.
Hämeenpuiston päässä vaikuttaisi olevan kaupungin parhaimpiin kuuluva Pokestop rypäs.
Aivan loistava!
Kevät - on erään karttasovelluksen mukaan teoksen nimi.
Pitkä ylämäki harjun laella johtaa näkötornille.
Kapuamisen vaiva palkitaan kaupungin parhailla munkeilla!
Katollakin tuli käytyä, mutta tykkäsin tästä rajauksesta eniten.
Näkötornin jälkeen saattoi rauhallisesti lasketella kosken rantaan, jossa piisasi ihmisiä. Tammerfest oli menossa. Niissä ei perinteisesti ole paria klubikeikkaa lukuunottamatta ollut itselleni mieluisaa ohjelmaa eikä viime vuosi tehnyt poikkeusta. Ratina tuli sivuutettua hitaasti, mutta juurikaan pysähtymättä. Eräs paidaton porukka halusi ryhmäkuvan kun "pro" kameran näkivät ja sen myös saivat. :) Kiitos insinööreille kameraan upotetusta wifistä.
Kosken ylävirtaan seuraaminen vei, Keskustorilla pyörähtämisestä huolimatta, vääjäämättä kohti panimoravintola Plevnaa maistelemaan Koskipanimon erinomaisia tuotteita. Myös kaveri löysi paikalle ja niin siinä sitten nopeasti kului sekä aika että muutama laatutuote. Junaan piti lopulta juosta. Ei hölkätä, vaan oikeasti mennä vauhdilla pienissä sievissä. Hämeenkatukin taisi tulla ylitettyä punaisilla... vai oranssejako ne oli. Juuri ja juuri tuli ehdittyä. Etukäteen hommattujen alennuslippujen kirous. Pakko ehtiä tiettyyn junaan. Yksi myöhempikin olisi vielä Helsinkiin lähtenyt.
Tammerfest veti ihmisiä vastarannalle.
En jäänyt orottamaan. Kuljin muuten tänä keväänä Tammelantorilla vastaavan ohi. Sekin kiinni. Tämä on enne. Musta jööti ei ole minulle.
Kehräsaaren kujalla.
Harvassa kaupungissa on toimivaa tehdasta keskustorin vieressä.
Tampereen hienoin näkymä.
Erilaiset lukot sillassa.
Wanha puhelinkoppi. Taustalla Tammerfestin karsinaa.
Fakiiri pienessä kopissaan Keskustorilla.
Hyvässä seurassa meni muutama paikallinen. Aikakin rullasi... junaan oli pakko juosta koko matka.
Hyvä reissu!
Seuraavaksi Raumalle ulkosaaristoon sekä mustan pitsin yöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti