Pietari - Osa 3 - Terassia etsimässä

Peterhof Express jätti kyydistä lähtöpaikkaan Eremitaasin kulmalle. Oli aika etsiä juotavaa... ja toisaalta katsastaa Pietari-Paavalin linnoitus. Sinne päin siis, matkalla olisi varmaankin jossain terassi. Reitti vei ensin siltaa pitkin Vasileostrovskyn saaren kärkeen. Saaren kärjessä on puisto ja monumentaalista rakennuskantaa. Ei kuitenkaan terassia...  Puistosta olin näkevinäni terassin Pietari-Paavalin linnoituksen rannalla. Kenties janoisen miehen kangastus? Eteenpäin.

Eremitaasin viereisen puiston animaaleja.

Sukellusvene oli liittynyt päivän aikana rivistöön.

Reitti linnoitukselle vie suuren purjelaivan ohi. Laiva on iso, joten yllätyksenä se ei reitille osunut. Yllättävämpää oli että laivan ikkunasta näkyi kun joku polki kuntopyörää. Jännä paikka kuntosalille. Oli siellä toki fine diningilta näyttävää ravintolaakin. Mutta ei sitä haettua terassia. Eteenpäin... (huolto)silta linnoitukseen lähtee laivan läheltä.

Linnoituksen päädystä, muurin ulkopuolelta, löytyi ravintola, mutta terassia ei ollut silläkään. Hiekkarannalta löytyi lopulta aidattu alue taidehiekkalinnoille. Ei siis terassia. Näkymä Nevalle ja sen toiselle puolelle sentään oli hieno. Kulman takaa pääsi linnoitukseen sisälle vesibussilaiturin kautta. 

Laivassa on ravintoloita ja kuntosali. Taustalla Vasileostrovskyn saaren kärki.

Pietari-Paavalin linnoituksen rantanäkymää.

Pietari-Paavalin linnoitus perustettiin Jänissaarelle vuonna 1703 Pietari Suuren käskystä. Samalla hän tuli perustaneeksi Pietarin kaupungin. Vuonna 1733 sen keskelle kohosi 122 metriä korkea katedraali, joka näkyy matalaksi rakennetussa kaupungissa pitkälle. Linnoitus valmistui lopulta vuonna 1740 eikä sitä koskaan käytetty sotatoimissa, koska vuonna 1703 Pietari Suuri oli perustanut myös Kronstadtin linnoituksen Pietarin edustalla olevalle Retusaarelle. Tämä linnoitus jo käytännössä esti vihollisen pääsyn Pietarin edustalle.

Linnoituksessa on nykyään mm. museoita ja kahviloita, mutta ei sitä terassia... Kirkossa olisi voinut olla mielenkiintoista käydä kurkkaamassa, koska siellä on ilmeisesti Pietari Suuren valloitusten liput sekä kaikkien Pietarin ja kaikkien hänen jälkeisien keisarien haudat. Pakko olla hieno sisältä, mutta ei ollut tuohon aikaan enää auki... eteenpäin siis.

Linnoituksen tiilirakennuksia.

Linnoituksen keskelle (kirkolle) vievä tie.

Avulias pupujoukko linnoituksessa. (Viimeinen on vaan hengessä mukana)

Vesiskootterilla pääsee Pietari-Paavalin linnoituksen ympäri.

Linnoituksesta tuli poistuttua kävelysiltaa pitkin Burger Kingin kulmalle. Aika kääntyä takaisin Nevan ylittävälle Troitskiy sillalle ja kohti Nevskiä & hotellia. Sieltä suunnalta ainakin löytyy niitä terasseja ja pääsee käymään suihkussa ennen illallista. Troitskiy johtaa Mars-kentälle, jonka keskellä palaa Neuvostoliiton ensimmäinen ikuinen tuli. Tuli sytytettiin vuonna 1957. Vielä yhdeksän vuotta niin se on kestänyt pidempään kuin Neuvostoliitto.

Verikirkko pilkistää Marsin kentällä olevassa lätäkössä.

Kentälle näkyy Verikirkko. Tuo Pietarin kirkoista ulkoisesti blingein. Siellä vierailu sai odottaa seuraavalle päivälle. Nyt tuli tyydyttyä kävelemään ohi sillä siitä suunnasta löytyy paljon ravintolaa ja pubia. Kuten esimerkiksi James Cook Pub ja Cafe, jonka aurinkoinen terde löytyy Sweden housen vierestä. Ruotsin lippu hulmuaa näköpiirissä ja olutta on. Melkein kuin toisessa naapurissa istuisi. Matkaakin etapin lähtölaiturista vain 1,3 kilometriä... jos siis olisi kulkenut lyhintä reittiä. Nyt tuli taivallettua janoisena (vettä oli, mutta sitä ei lasketa) noin 5 kilometriä.

Toinenkin olisi maistunut, mutta aika painella suihkun kautta syömään. Kazanin katedraalin takaa löytyvä Mamalyga eli mammaliiga oli kuulemma hyvä ja kohtuuhintainen. Paikan päällä selvisi, että  hinnat olivat nousseet ja menukin vaihtunut. Ilmeisesti noussut kovempaan liigaan. Ruuan suhteen ei valittamista ja määrääkin oli eli vatsan sai täyteen.

Paikan sijainti ei näkymien suhteen olisi voinut olla juurikaan parempi. Kanaalinäkymä Verikirkolle on yksi yleisimmistä netin kätköistä löytyvistä kuvista kun Pietaria etsii. Tässä siis kaksi vaihtoehtoa lisää siihen listaan. Ensimmäinen Kazanin katedraalin takaa Leijonasillalta. Otettu ennen lounasta ja jälkimmäinen lounaan jälkeen katedraalin etupuolelta. Piti siinä välissä myös katedraalia itseään. Ihan keskilinjalle ei päässyt kun siinä oli yksi lukuisista kanaaliristeilymyyntipisteistä. Keskiyön lähestyessä ehti lopulta hotellille saakka vetämään lepoa palloon. Huomennakaan ei olisi lepopäivä. Eihän tässä nyt sentään lomalla olla... eiku. :)

Kliseinen kuva numero n: kanaalinäkymää verikirkkon suuntaan.

Kazanin katedraali on massiivinen näky.

Kliseinen kuva numero n+1: auringonlaskun kanaalinäkymää verikirkkon suuntaan.

Armenialainen kirkko erottuu massasta Nevskin varrella.

Oishan siellä julkista liikennettäkin ollut...

Viimeiseen, mutta ei vähäisimpään on jätetty museota, shoppailua ja Leningradin mahtipontinen uusi keskusta.

Pietari - Osa 2 - Peterhof

Pietarin legenda jatkuu Peterhof expressin kantosiipialuksen kyydistä. Kyseinen firma ajaa keskustasta Peterhofin palatsille monta kertaa tunnissa ja sillä on lisäksi muutama kilpailija tekemässä samaa. Kaikilla on käytössä samanlaiset kantosiipialukset, joilla matkan taittaa noin puolessa tunnissa. Kapasiteettia siis on... eli paikanpäälle saadaan tungos aikaan jo laskematta maareittejä, mutta toisaalta lippua ei tarvinnut edes keskellä kesää ostaa kuin vajaan tunnin etukäteen. Edestakainen matka näyttäisi tämän päivän hinnaston mukaan olevan 1800 ruplaa eli noin 27 euroa.

Kantosiipialuksen sisällä on mukavat penkit.

Moottoritiesilta ja kaukaisuuteen rakenteilla oleva pilvenpiirtäjä.

Vastaantuleva kantosiipialus.

Peterhof oli alkujaan Pietari Suuren eli Peter the Greatin kesäpalatsi. Ensimmäinen maininta on vuodelta 1705 ja myöhemmin vallassa olevat keisarit tuunasivat paikkaa vielä 1800 luvulla. Toisessa maailmansodassa saksalaiset tuhosivat palatsia, mutta se jälleenrakennettiin nopeasti sodan jälkeen ja toimii nykyään museona.

Kantosiipialus jättää matkustajat rannalla olevaan satamaan. Sieltä pitää ostaa lippu itse alueelle. Lipunmyynti on ahtaassa välikössä ja jonotus eri luukuille muistuttaa häröpallomuodostelmaa, jonka läpi pitää aikaisemmilta luukuilta päästä ahtautumaan portille. Lippuun sisältyy alempi puutarha, jolla on laajuutta neliökilometrin verran (on iso). Alueen sisältä pitää sitten ostaa lisää lippuja jos haluaa käydä jossain sisällä. Yhden luukun periaatetta ei ole vaan esim. palatsiin myydään lippu vain yhdestä paikkaa ja pienempiin palatseihin erikseen toisaalta. Äiti Venäjällä tykätään edelleen jonottaa luukulta toiselle... Hinnastoissa on jonkin verran englanniksi, mutta ei niistä hevillä selkoa ottanut.

Kesäpäivä oli kauniin aurinkoinen eli väkeä oli julmetusti ja palatsin lipunmyyntiin siten aivan valtavat jonot. Lipunmyynti pitää jostain syystä myös tuntien tauon iltapäivällä. Jonottaminen ei innostanut, joten seuraavaksi on kuvien muodossa pitkä kierros alemmassa puutarhassa. Puutarhan ruokatarjonta oli lähinnä pikaruokakärryjä ja jätskiä.

 Pieni putous kanaalilla.

Grand cascaden edustan ruuhkaa.

Greenhouse fountain.

Massiiviset roomalaiset suihkulähteet.

Sun fountain.

Orangery.

Kanaali Grand Cascaden päältä nähtynä.

 Huoltovene lammikon reunassa.

 Vesilinnunpoikanen hyppää kohti hyttystä.

Sorsa ottaa rennosti lammikon reunalla.

 Marly palatsi altaiden keskellä.

Menager suihkulähteet pitkässä putkessa.

Portaat kuusien keskellä.

Palatsin lipunmyynnin jono noin 10 minuuttia ennen kassojen iltapäivätauon päättymistä.

Siveellistä.

Hieno joskin hintavahko paikka. Käynti ei kaduta, mutta en tulisi uudelleen keskellä kuuminta kesää jos hienoksi väitettyyn palatsiin himoitsee sisälle.

Seuraavaksi takaisin keskustaan etsimään terassia...

Syksyinen Laajalahti

Aurinkoista syyspäivää on saanut pitkän sadekauden keskellä odotella hetken jos toisenkin. Nyt sellainen osui ja vieläpä vapaapäivälle, joten ehti pyörähtämään Laajalahden luonnonsuojelualueelle tuota outoa valoilmiötä ihmettelemään.

Syksyinen Laajalahti

Pietari - Osa 1 - Ensimmäinen pyörähdys

Paikallisjunamatka Viipurista Pietariin kesti tunnin jos toisenkin. Saattoipa mennä jopa kolmannen puolelle. Matkan varrella oli suomalaisen nimisiä pysäkkejä, venäläisen nimisiä ja muutama pysäkki, jonka nimenä oli vain etäisyys Pietariin. Olisiko hienoa asua kylässä, jonka nimi on 112 km? Aivan jokaisella pysäkillä pysähdyttiin. Lopulta raiteet loppuivat Pietarin Finlyandskiy asemalle. Matkan varrella oli ollut kaatosateitakin, mutta ne jäivät onneksi taakse ja jättivät kuvaamisen kannalta mielenkiintoisen taustan kaupungille.

Finlyandskiy rautatieasema Leninin aukiolta.

Toveri Lenin osoittaa suunnan Finlyandskiyltä keskustaan päin.

Kaikkitietävä Wiki kertoilee, että Pietarissa on noin viisi miljoonaa asukasta ja että se riittäisi Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin titteliin ja Venäjällä sijoitukseen kaksi. Väittävät myös pohjoisimmaksi miljoonakaupungiksi. Asun Espoossa, mutta eihän täällä mitään keskustaa ole, joten Helsingin lähiöhän tämä, kuten Vantaakin ja kuntaliitosta jotekin massien ja kontaktien avulla keskellä Espoota pakoileva Kauniainen. Annetaanko pohjoisimman miljoonakaupungin titteli Helsingille? :)

Pietari on valtava, sitä ei käy kiistäminen. Karttaa katsomalla tulee helposti väärin ymmärrettyä etäisyyksiä kun zoomaus on todella kaukana vaikka kaupungista näkyy vain pieni palanen. Samaa kävi esim. kun Kiinassa tuli pyörittyä.

Pietari on Venäjän historiallinen pääkaupunki (1712-1918) ja tungettu täyteen kulttuuria. Historiallinen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohteiden listalla. Paikka on tunnettu myös Leningradina 1924-1991. Lenin on edelleen näkyvästi esillä. Esim. suomeen vievän rautatieaseman edustalla.

Tämä matka ajoittui heinäkuulle eli täyteen sesonkiin ja hotellien suhteen Pietari on kesällä kallis. Esimerkiksi suomalaisille tutut Sokos hotellit oli hinnoiteltu aivan törkeästi. Edullisemmasta päästä oli valituksi tullut Sadovaya 26, jonne tuli asemalta rinkat selässä taaperrettua. Metrolla tai ratikallakin olisi päässyt, mutta toisaalta päivä oli nätti, sisäänkirjautumiseen oli aikaa ja rinkkakin taisi mutulla painaa alle 10 kiloa.

Pietari-Paavalin katedraali kohoaa Nevan varrella.

Panssarikansiristeilijä Aurora museoituna Nevan rannalla. Vuoden 1917 vallankumouksen aloituslaukaus ammuttiin alukselta ja 5 kk myöhemmin pääkaupunki vaihtui.

Ruuhkaa Liteynyilla.

Hotelli Sadovaya 26 on onneksi sisältä täysin pintarempattu.

Hotellin sisäänkäynti oli vähintäänkin hämärä. Pimeällä ihan kirjaimellisestikin kun valoja ei ollut. Rähjäisen sisäpihan puolelta noustiin rappukäytävään, mutta rakennuksen toisessa kerroksessa oleva hotelli oli sisältä täysin uuden veroinen. Hyvin rempattu. Sadovaya on iso katu, joten liikennemelua oli. Hotellille mennessä naapurista oli bongattu kahvila, jossa mainostettiin olutta ja burgereita. Ei ehkä kovin paikallista, mutta sinne! Hanassa oli kaksi olutta ja yksi siideri. Matkaseura otti vaalean ja itse kysyin sitten tummaa. Eivät suositelleet. Ilmeisesti huono erä. PG VG White osoittautui ihan jees vaaleaksi lageriksi ja burger upposi nälkäiseen matkaajaan nopeasti. 

Olin ennen matkaa hakenut guuglen kuvahaulla Pietarista kiinnostavia paikkoja. Hotellin lähistöllä sijaitsee niistä mm. leijonasilta, joka oli seuraavana tähtäimessä. Muuten hieno, mutta leijonat laatikoiden sisällä peruskorjauksessa. Noh, eteenpäin kohti Iisakinkirkkoa.

 PG VG Cafen valkoinen oli ok lager. Tumma erä oli pilalla tai jotain. Ei suositeltu.

Moikajoen jokilaivat rinnakkaisparkissa.

Pietari on kanaalikaupunki. Kyseisissä kanaaleissa on paljon jokilaivoja ja joka puolella on ämyreihin huutavia jokiristeilymyyntimiehiä. Alkuun alkoi tulla ikävä Viipuriin, jossa kukaan ei yrittänyt kaupata kadulla ohikulkijalle yhtään mitään.

Iisakinkirkko on osa suomalaista sanontaa, mutta täällä se on oikeasti. Kirkkoa rakennettiin pieni ikuisuus eli 40 vuotta ja valmista tuli 1858. Kaikkitietävän wikin mukaan kirkko on 105,5 metriä korkeana Maailman neljänneksi korkein kupolirakennus ja että sen kupolissa on 100 kiloa kultaa. Nykyisin kirkko toimii täydessä laajuudessaan lähinnä museona. Lippuja myydään sekä sisätiloihin, että katon näköalapaikalle. Sisätilat ovat erittäin näyttävät, joten niitä ei kannata missata. Pitkät kierreportaat vievät ylös ja kupolin reunalla pääsee kiertämään koko tornin ja näkee pitkälle joka suuntaan. Pietarin keskusta on rakennettu matalaksi, joten horisontissa kohoaa lähinnä muita näyttäviä kirkontorneja.

Iisakinkirkko.

Iisakinkirkon suljettu iso päätyovi.

Iisakinkirkon kierreportaat tornin korkeuksiin.

Kukkaistutukset Iisakinkirkon tornista nähtynä.

Amiraaliteetin torni (1823) on näyttävä.

Tornista matka jatkui puiston kautta Palatsiaukiolle. Pitkää puistoa reunustaa lähes koko matkalta Amiraliteetti, jossa toimii Venäjän merivoimien pääesikunta. Aikoinaan alueella oli myös telakka. Amiraliteetin näkyvin osa on korkeuksiin kohoava vuonna 1823 valmistunut keltainen torni, jota koristaa pitkä kullattu piikki.

Puisto päättyy Palatsiaukiolle, joka on majesteettinen näky eli julmetun iso aukio (8 hehtaaria). Aukiota reunustaa pohjoisessa tyylitelty keisarillinen talvipalatsi, jossa toimii taidemuseo Eremitaasi. Eteläpuolta hallitsee 580 metriä pitkä pääesikuntarakennus, jonka keskellä olevan holvikaaren kautta on tyylikästä saapua aukiolle. Nyt tosin hiippailtiin sivukautta... Aukion keskellä on 47,5 metrinen Aleksanterin pylväs.

Talvipalatsista ja Eremitaasista lisää myöhemmmin. Lounaaksi kiskottua burgeria oli sulateltu jo riittämiin ja lisää ruokaa oli tähtäimessä. Vasileostrovskyn saaren puolella sijaitseva Taverna Grolle tiedettiin hyväksi paikaksi syödä, koska matkaseura ei ollut ensimmäistä kertaa paikanpäällä ja siihen suuntaanhan tämä reittivalinta oli sopivaksi tehty. Saaren kärkeen pääsee Eremitaasin kulmalta lähtevää siltaa pitkin eikä itse ravintola ole hirmuisen pitkällä... Pietarin mittakaavassa. :)

Prinsessakärryt Eremitaasin edustalla.

Palatsiaukio.

Taverna Grollen maistuvaa muonaa. Oiskohan ollut lammaskebab.

Vodka!

Sotalaivat Nevalla.

Seuraavan päivän sääennuste näytti aurinkoiselta, joskin alkoi pilvisenä. Kirkastumiseen uskottiin kuten edellisellä illallisella jossa rapsakka keltainen juoma (Grolsch?) vähitellen teki tilaa kirkkaalle. Kirkas vaihtoehto jätettiin henkilökunnan valittavaksi, joten en tiedä mitä oli, mutta vodkaksi hyvää sillä huomautuksella, että harvemmin kosken mihinkään olutta vahvempaan ja lähes koskaan en viiniä vahvempaan. Tunnustan olevani sieni. Parempi siis pysyä miedoissa ja oluissahan on laajat makuvaihtoehdot plus niitä saa tehtyä itse. :)

Kauniin päivän matkakohteena hyvä vaihtoehto on Pietarhovi (Peterhof) eli keisarillinen kesäpalatsi Pietarin ulkopuolella. Sinne pääseminen on helppoa sillä useat kantosiipialusfirmat vievät sinne reilussa puolessa tunnissa ja maata pitkinkin pääsee julkisilla. Kantosiipialus kuulosti houkuttelevammalta. Etenkin kun oli edellisenä päivänä nähnyt niitä keulimassa siipiensä varassa Amiraliteetin takana.

Ennen laivaa kuitenkin kahville. Paikallisissa kahviloissa on usein todella laaja leivosvalikoima kohtuu hintaan, joten pitkän mietintätauon (itse en siis miettinyt vaan matkaseura) jälkeen sai kahvia koneeseen ja mainion leivoksen puokkiin.

Nevskiä johdinbusseineen.

 Sever-Metropol kahvilan antimia. Todella kova leivosvalikoima, kuten paikallisissa yleensä.

Jokilaiva ja kovempi tykki - kantosiipialus.

Jatkuu tuon ulomman paatin kyydistä...