Pietari - Osa 1 - Ensimmäinen pyörähdys

Paikallisjunamatka Viipurista Pietariin kesti tunnin jos toisenkin. Saattoipa mennä jopa kolmannen puolelle. Matkan varrella oli suomalaisen nimisiä pysäkkejä, venäläisen nimisiä ja muutama pysäkki, jonka nimenä oli vain etäisyys Pietariin. Olisiko hienoa asua kylässä, jonka nimi on 112 km? Aivan jokaisella pysäkillä pysähdyttiin. Lopulta raiteet loppuivat Pietarin Finlyandskiy asemalle. Matkan varrella oli ollut kaatosateitakin, mutta ne jäivät onneksi taakse ja jättivät kuvaamisen kannalta mielenkiintoisen taustan kaupungille.

Finlyandskiy rautatieasema Leninin aukiolta.

Toveri Lenin osoittaa suunnan Finlyandskiyltä keskustaan päin.

Kaikkitietävä Wiki kertoilee, että Pietarissa on noin viisi miljoonaa asukasta ja että se riittäisi Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin titteliin ja Venäjällä sijoitukseen kaksi. Väittävät myös pohjoisimmaksi miljoonakaupungiksi. Asun Espoossa, mutta eihän täällä mitään keskustaa ole, joten Helsingin lähiöhän tämä, kuten Vantaakin ja kuntaliitosta jotekin massien ja kontaktien avulla keskellä Espoota pakoileva Kauniainen. Annetaanko pohjoisimman miljoonakaupungin titteli Helsingille? :)

Pietari on valtava, sitä ei käy kiistäminen. Karttaa katsomalla tulee helposti väärin ymmärrettyä etäisyyksiä kun zoomaus on todella kaukana vaikka kaupungista näkyy vain pieni palanen. Samaa kävi esim. kun Kiinassa tuli pyörittyä.

Pietari on Venäjän historiallinen pääkaupunki (1712-1918) ja tungettu täyteen kulttuuria. Historiallinen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohteiden listalla. Paikka on tunnettu myös Leningradina 1924-1991. Lenin on edelleen näkyvästi esillä. Esim. suomeen vievän rautatieaseman edustalla.

Tämä matka ajoittui heinäkuulle eli täyteen sesonkiin ja hotellien suhteen Pietari on kesällä kallis. Esimerkiksi suomalaisille tutut Sokos hotellit oli hinnoiteltu aivan törkeästi. Edullisemmasta päästä oli valituksi tullut Sadovaya 26, jonne tuli asemalta rinkat selässä taaperrettua. Metrolla tai ratikallakin olisi päässyt, mutta toisaalta päivä oli nätti, sisäänkirjautumiseen oli aikaa ja rinkkakin taisi mutulla painaa alle 10 kiloa.

Pietari-Paavalin katedraali kohoaa Nevan varrella.

Panssarikansiristeilijä Aurora museoituna Nevan rannalla. Vuoden 1917 vallankumouksen aloituslaukaus ammuttiin alukselta ja 5 kk myöhemmin pääkaupunki vaihtui.

Ruuhkaa Liteynyilla.

Hotelli Sadovaya 26 on onneksi sisältä täysin pintarempattu.

Hotellin sisäänkäynti oli vähintäänkin hämärä. Pimeällä ihan kirjaimellisestikin kun valoja ei ollut. Rähjäisen sisäpihan puolelta noustiin rappukäytävään, mutta rakennuksen toisessa kerroksessa oleva hotelli oli sisältä täysin uuden veroinen. Hyvin rempattu. Sadovaya on iso katu, joten liikennemelua oli. Hotellille mennessä naapurista oli bongattu kahvila, jossa mainostettiin olutta ja burgereita. Ei ehkä kovin paikallista, mutta sinne! Hanassa oli kaksi olutta ja yksi siideri. Matkaseura otti vaalean ja itse kysyin sitten tummaa. Eivät suositelleet. Ilmeisesti huono erä. PG VG White osoittautui ihan jees vaaleaksi lageriksi ja burger upposi nälkäiseen matkaajaan nopeasti. 

Olin ennen matkaa hakenut guuglen kuvahaulla Pietarista kiinnostavia paikkoja. Hotellin lähistöllä sijaitsee niistä mm. leijonasilta, joka oli seuraavana tähtäimessä. Muuten hieno, mutta leijonat laatikoiden sisällä peruskorjauksessa. Noh, eteenpäin kohti Iisakinkirkkoa.

 PG VG Cafen valkoinen oli ok lager. Tumma erä oli pilalla tai jotain. Ei suositeltu.

Moikajoen jokilaivat rinnakkaisparkissa.

Pietari on kanaalikaupunki. Kyseisissä kanaaleissa on paljon jokilaivoja ja joka puolella on ämyreihin huutavia jokiristeilymyyntimiehiä. Alkuun alkoi tulla ikävä Viipuriin, jossa kukaan ei yrittänyt kaupata kadulla ohikulkijalle yhtään mitään.

Iisakinkirkko on osa suomalaista sanontaa, mutta täällä se on oikeasti. Kirkkoa rakennettiin pieni ikuisuus eli 40 vuotta ja valmista tuli 1858. Kaikkitietävän wikin mukaan kirkko on 105,5 metriä korkeana Maailman neljänneksi korkein kupolirakennus ja että sen kupolissa on 100 kiloa kultaa. Nykyisin kirkko toimii täydessä laajuudessaan lähinnä museona. Lippuja myydään sekä sisätiloihin, että katon näköalapaikalle. Sisätilat ovat erittäin näyttävät, joten niitä ei kannata missata. Pitkät kierreportaat vievät ylös ja kupolin reunalla pääsee kiertämään koko tornin ja näkee pitkälle joka suuntaan. Pietarin keskusta on rakennettu matalaksi, joten horisontissa kohoaa lähinnä muita näyttäviä kirkontorneja.

Iisakinkirkko.

Iisakinkirkon suljettu iso päätyovi.

Iisakinkirkon kierreportaat tornin korkeuksiin.

Kukkaistutukset Iisakinkirkon tornista nähtynä.

Amiraaliteetin torni (1823) on näyttävä.

Tornista matka jatkui puiston kautta Palatsiaukiolle. Pitkää puistoa reunustaa lähes koko matkalta Amiraliteetti, jossa toimii Venäjän merivoimien pääesikunta. Aikoinaan alueella oli myös telakka. Amiraliteetin näkyvin osa on korkeuksiin kohoava vuonna 1823 valmistunut keltainen torni, jota koristaa pitkä kullattu piikki.

Puisto päättyy Palatsiaukiolle, joka on majesteettinen näky eli julmetun iso aukio (8 hehtaaria). Aukiota reunustaa pohjoisessa tyylitelty keisarillinen talvipalatsi, jossa toimii taidemuseo Eremitaasi. Eteläpuolta hallitsee 580 metriä pitkä pääesikuntarakennus, jonka keskellä olevan holvikaaren kautta on tyylikästä saapua aukiolle. Nyt tosin hiippailtiin sivukautta... Aukion keskellä on 47,5 metrinen Aleksanterin pylväs.

Talvipalatsista ja Eremitaasista lisää myöhemmmin. Lounaaksi kiskottua burgeria oli sulateltu jo riittämiin ja lisää ruokaa oli tähtäimessä. Vasileostrovskyn saaren puolella sijaitseva Taverna Grolle tiedettiin hyväksi paikaksi syödä, koska matkaseura ei ollut ensimmäistä kertaa paikanpäällä ja siihen suuntaanhan tämä reittivalinta oli sopivaksi tehty. Saaren kärkeen pääsee Eremitaasin kulmalta lähtevää siltaa pitkin eikä itse ravintola ole hirmuisen pitkällä... Pietarin mittakaavassa. :)

Prinsessakärryt Eremitaasin edustalla.

Palatsiaukio.

Taverna Grollen maistuvaa muonaa. Oiskohan ollut lammaskebab.

Vodka!

Sotalaivat Nevalla.

Seuraavan päivän sääennuste näytti aurinkoiselta, joskin alkoi pilvisenä. Kirkastumiseen uskottiin kuten edellisellä illallisella jossa rapsakka keltainen juoma (Grolsch?) vähitellen teki tilaa kirkkaalle. Kirkas vaihtoehto jätettiin henkilökunnan valittavaksi, joten en tiedä mitä oli, mutta vodkaksi hyvää sillä huomautuksella, että harvemmin kosken mihinkään olutta vahvempaan ja lähes koskaan en viiniä vahvempaan. Tunnustan olevani sieni. Parempi siis pysyä miedoissa ja oluissahan on laajat makuvaihtoehdot plus niitä saa tehtyä itse. :)

Kauniin päivän matkakohteena hyvä vaihtoehto on Pietarhovi (Peterhof) eli keisarillinen kesäpalatsi Pietarin ulkopuolella. Sinne pääseminen on helppoa sillä useat kantosiipialusfirmat vievät sinne reilussa puolessa tunnissa ja maata pitkinkin pääsee julkisilla. Kantosiipialus kuulosti houkuttelevammalta. Etenkin kun oli edellisenä päivänä nähnyt niitä keulimassa siipiensä varassa Amiraliteetin takana.

Ennen laivaa kuitenkin kahville. Paikallisissa kahviloissa on usein todella laaja leivosvalikoima kohtuu hintaan, joten pitkän mietintätauon (itse en siis miettinyt vaan matkaseura) jälkeen sai kahvia koneeseen ja mainion leivoksen puokkiin.

Nevskiä johdinbusseineen.

 Sever-Metropol kahvilan antimia. Todella kova leivosvalikoima, kuten paikallisissa yleensä.

Jokilaiva ja kovempi tykki - kantosiipialus.

Jatkuu tuon ulomman paatin kyydistä...