Joshua Tree National Park

Joshua tree (Yucca brevifolia) eli suomeksi joosuanjukka.

Eeppisen USA road tripin (vol 2) toiseksi viimeisenä pysähdyksenä toimi Etelä-Kaliforniassa sijaitseva Joshua Treen kansallispuisto. Joshua tree on suomeksi joosuanjukka (Yucca brevifolia). Tieteellisestä nimestä voi päätellä kasvin kuuluvan yucca eli jukkakasveihin. Lehdet ovat kieltämättä samanlaiset kuin pienemmissä jukissa. Joosuanjukan levinneisyys on kattaa lähinnä Mojaven aavikon, joskin sitä voi löytää koristekasvina muistakin kuivahkoista ympäristöistä.

Twentynine Palmsissa sijaitseva Oasis Visitor Center on nurkan takana.

Joshua tree nostettiin kansallismonumentista kansallispuistoksi vuonna 1994 samalla kun Kalifornian aavikoiden suojelusta tuli voimaan uusi laki. Kansallispuisto koostuu kahdesta aavikosta: Mojavesta ja matalampana sijaitsevasta kuumemmasta Coloradosta. Joosuanjukkaa esiintyy kansallispuistossa runsaasti Mojaven aavikon puolella. Coloradon aavikon puolella on liian kuuma. Suurin osa Coloradon aavikon puoliskosta on määritetty erämaaksi, jota koskevat eri määräykset kuin muuta osaa kansallispuistosta.

Nimikkopuiden lisäksi Joshua treestä löytyy mielenkiintoista kivikkoa. Nimettyjä kiipeilyreittejä on runsaasti isommilla järkäleillä ja kallioilla, mutta tälläisen amatöörinkin oli hauskaa pomppia matalammassa kivikossa. Niukasti varusteltuja campingalueita kansallispuistossa on yhteensä yhdeksän. Osaan tarvitaan varaus, osaan riittää maksu vierailukeskuksessa(?) ja ensimmäisten joukossa paikalle ehtiminen. Niukasti varusteltu tarkoittaa tässä tapauksessa merkattuja paikkoja ja kuivakäymälää. Vettä tai palveluita ei kansallispuiston rajojen sisällä ole ollenkaan. Kartan mukaan Hidden valleyn läheltä löytyy hätäpuhelin. Kännykkäverkon kuuluvuus on huono. Alla näkyvä White tankin camping olisi hieno yöpymiskohde. Kivikon reunalla, valosaastetta on vähän ja pilviäkin harvemmin. Tähtitaivasta saattaisi riittää. :)

White Tank camping on osittain kivikossa. Kivikossa oli hauskaa liikkua.

Reissun hengen mukaisesti kansallispuistovierailuun oli varattuna noin puoli päivää. Loput kuluisi Santa Monicaan ajaessa. Desert Outletsin kautta, mutta sitä ei vielä tuossa vaiheessa kansallispuistovierailua tiennyt. Kuhan näki tien varresta ja kääntyi liittymästä.

Oasiksen vierailukeskuksesta hankittujen kuumien vinkkien lista täsmäsi varsin hyvin edellisen illan googletuksien kanssa. Cholla cactus garden nostettiin molemmissa ykköspaikaksi. Joosuanjukkien näkemiseen ei varsinaisesti paikkaa tarvita. Kunhan on Mojaven puolella puistoa eli länsiosassa. Cholla cactus garden sijaitsee aavikoiden muutosvyöhykkeellä, jossa kasvillisuus on vierailukeskuksen näyttelyn mukaan monipuolisimmillaan. 

Maallikon silmin muutosvyöhykkeellä on kuivaa puskaa ja pieniä kaktuksia. Cholla-alueella vallitsee teddybear cholla kaktus. Chollapuutarhan kyltin mukaan kaktus tarttuu helposti nahkaan kiinni ja on kivulias. Koskettamista suositeltiin välttämään. Chollaan kaatumisesta esimerkkiä löytyy täältä: youtubelinkki. Videossa pyydettyä tarantula hawkia löytyy puistosta, kuten myös tarantuloja, mutta janoiset mehiläiset ovat paljon vaarallisempia. Hikikin maistuu niille kuivalla kaudella.

Mojaven aavikko muuttumassa matalammalla sijaitsevaksi Coloradon aavikoksi

Janoiset mehiläiset saattavat tulla minkä tahansa veden perään. Myös hien. @ Cholla Cactus Garden.

Teddybear cholla cactus (Cylindropuntia bigelovii) @ Cholla Cactus Garden.

Chollaa on aavikoiden transitiovyöhykkeellä runsaanlaisesti.

Coloradon aavikon puolelle ei valitettavasti tällä reissulla ehtinyt. Cholla cactus gardenilla piti kääntyä takaisinpäin. Seuraava pysähdys oli jossain Jumbo rocksin lähellä. Sieltä löytyi hieman kiivettävää isoa kiveä. Päältä aukesi näkymää kivikkoiseen maastoon. Hieman edempänä puiston pääosia kiertävää Park Boulevard tietä oli lähtöpaikka Ryan vuorelle nousevasta trailista. Sitä olisi tehnyt mieli kavuta, mutta ei ehtinyt. Ryanin huippu on 1664 metrin korkeudessa. Ympäröivän maaston korkeutta en tiedä, mutta Oasiksen vierailukeskus on 598 metrin korkeudessa. Olettaisin, että huipulta on huikeat näkymät.

Huipun sijasta matka jatkui Keys viewiin, joka on kansallispuiston reunalla korkeuksissa oleva näköalapaikka. 1581 metrin korkeudella olevalle näköalapaikalle pääsee ajamaan autolla ja paikalta näkee Coachellalaaksoon, jota pitkin kulkee San Andreaksen siirros. Itse siirros ei suuremmin pinnalle näy, mutta Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren -mannerlaattat liukuvat keskenään siinä enemmän tai vähemmän maanjäristysherkkinä. Osa laaksosta sijaitsee merenpinnan alapuolella.

Heikompi kerros välissä.

Yucca ja kivikkoa.

Joshuapuu ja kivikkoa.

Tie kohti näköalapaikkaa.

Coachella Valley ja siinä kulkeva San Andreaksen siirros Keys Viewiltä (1581 m) nähtynä.

Great Basin Fence Lizard (Sceloporus occidentalis longipes), jonka häntä kasvaa takaisin.

Park Boulevard halkoo joshuapuumetsää.

Viimeiseksi kohteeksi valikoitui Hidden Valleyn mailin (1,6 km) pituinen laakson kiertävä polku. Hidden Valley on kallioiden ympäröivä pieni laakso, jonne infotaulun mukaan karjavarkaat aikoinaan piilottivat saaliinsa laiduntamaan. Laakson sisäänkäynti oli kapea ja hyvin piilossa. Mikäli oikein muistan toisesta kyltistä, juuri ennen alueen rauhoittamista joku kävi dynamiitilla hieman laajentamassa sisäänkäyntiä. Olikohan syynä karjanjemmaamisen hankaloittaminen. Hidden Valleyn maili oli hyvin käytettyä aikaa. Alun kivillä pomppiminen oli kivempaa, mutta kiva maili. Ei mulla muuta.

Hidden Valley trail kiertää piilotetun (kallion ympäröivän) laakson.

Kuoriutuu.

Dollarjoint pricklypear (Opuntia chlorotica).

Hidden Valley trailin kivisempää loppupäätä.

Beavertail pricklypear (Opuntia basilaris var. basilaris) eli vapaasti käännettynä majavanhäntäkaktus.

Joshuapuumetsän rauhoittavaan näkyyn on hyvä päättää tältä erää.

Seuraavaksi road trip legendan viimeinen osa: Santa Monica & Venice Beach. Reissun viimeisiä pätkiä muistellessa on tavallaan samankaltainen haikea fiilis kuin matkan lopussa. Ei haluaisi lopettaan, mutta toisaalta näiden puolittain omaan käyttöön olevien matkalegendojen tekeminen on useita tunteja vievää per osa. Luova tauko vapauttaa aikaa. Joskin tämän julkaisun aikaan olen juuri palannut synttärilomalta Lontoosta, joten mene ja tiedä olisiko kerrottavaa. Tämä siis kirjoitettu ennen tuota reissua.