Las Vegas, oikeastaan Paradise

Las Vegas taitaa osua jokaisen "southwest" road tripin varrelle. Näin ainakin omalla kohdalla on käynyt (trip 1), (trip 2), ja tulee todennäköisesti myös käymään, koska Vegas on tavallaan keidas keskellä autiomaata. Hyvä välipysähdys ja keskellä viikkoa yleensä myös edullinen. Edellisen kerran tunnelmiin pääsee tästä. Tällä reissulla Vegasiin saavuttiin Flagstaffista (Grand Canyon) kahdeksi illaksi. Päivät kuluvat helposti muualla. Tässä tapauksessa ensimmäinen päivä meni matkalla ja Vegasin eteläisessä outletissa. Toinen päivä kului päiväretkellä liekehtivässä laaksossa eli Valley of Firessä ja kolmantena matka jatkui heti Dennysin mainion aamupalan jälkeen Death Valleyn kautta eteenpäin.

Majoitus oli hankittu Westgaten kasinohotellista. Se on hieman syrjässä Stripiltä, mutta sinne pääsee vaivattomasti hotellin edestä kulkevan monorailin avulla. Westgaten etuna oli edullinen hinta (perushinta + resort fee) ja ilmainen pysäköinti sekä wifi. Vegasin kohdalla tuosta resort feestä kannattaa olla tarkkana. Hotellien perushinta saattaa vaikuttaa edulliselta, mutta resort feen kanssa hinta saattaa jopa tuplaantua. Paikallinen tapahan on siis että varauspalvelussa ilmoitettu hinta ei sisällä resort feetä eikä veroja, vaikka molemmat ovat pakollisia maksuja. Ne pitää kaivaa pienemmällä präntätystä. Verot toki koskevat koko USAa. Niitä ei tarvitse hintalapuissa ilmoittaa missään. Resort feet ovat muutamien kaupunkien "ongelma."

Tässä siis tosiaan kahden illan kokemukset yhteen niputettuna. Ensimmäisenä iltana lähdettiin kävellen Stripin pohjoispäähän. Syötävää löytyi tyylikkäästä Peppermill ravintolasta, jota kuvaillaan retro hangoutiksi. Paikka oli melkoisen täynnä ja palvelu oli hidasta. Ruoka oli kuitenkin ihan ok. Parhaiten jäi mieleen sisustus. Kuvaa ei ole alla, koska paikka oli täynnä ja yksityisyys jne. Google löytää. Loput vähäisestä jäljellä olevasta illasta hujahti hyvin nopeasti. Venetianin ostoskeskus eli Grand Canal Shoppes jäi päätepisteeksi. Tai oikeastaan Harrah's, mutta se oli käytännössä läpikävely takana olevalle monorailpysäkille, josta takaisin hotellille.

Monorail Westgaten asemalla.

Rakkautta lattialla Grand Canal Shoppesissa.

Grand Canal Shoppesin keskusaukio.

Grand Canal Shoppesin kanaali.

 Rialton silta vie Venetianin tornille.

Toisena iltana Westgatelta köröteltiin monoraililla MGM Grandille eli linjan päähän saakka. Uskomatonta etteivät ole saaneet edelleenkään vedettyä linjaa läheiselle lentokentälle saakka. 24h monorail lippu maksaa 13 dollaria ja kahden päivän lippu on 23 dollaria (maaliskuu 2018). Hämärän muistikuvani mukaan 24h lippu olisi ollut reissun aikaan syyskuussa 2017 12 dollaria. 

Karttaa katsoessa on helppo hämääntyä mittakaavasta. Kasinokompleksit ovat möhkäleitä, joiden mittasuhteita on hankala hahmottaa nopealla vilkaisulla. Stripin pituus Stratosphereltä Mandalay Bayhin on noin 7 kilometriä. Pohjoispääty on toistaiseksi "pienemmin" rakennettua tai rakennustyömaata, joten ehkä oikeampi tapa mitoittaa olisi Encorelta Mandalayhin, josta tulee noin 5 kilometriä.

 Excalibur ja sen heijastus vapaudenpatsaan lammikosta.

Ensimmäisenä piti etsiä olutta. Edellisellä reissulla olin käynyt yhdellä (tai kahdella) craft beerillä New York New Yorkin aulassa. Tällä kertaa valikoima oli OK, mutta palvelu ei selvästikään tiennyt mitä olivat myymässä ja hinnat oli piilotettu. En suosittele. Yksi riitti tällä kertaa. Excaliburin sisällä tuli pyörähdettyä, mutta sitten suunta takaisin kohti pohjoista. Bellagion suihkulähdeshow oli illan pakollinen, joten sitä kohti. Kasinoiden sisältä on vähänlaisesti kuvia, koska nykyinen kamerani (Sony a7ii) on oikeasti isohko ja en halua vaikeuksiin turvamiesten kanssa. Kännykällä olisi voinut kuvailla vapaammin jos vaan olisi tajunnut. Ehkä sitä vaan keskittyi olennaiseen.

New York New Yorkin ja Monte Carlon välissä on The Park niminen kapea puisto. Sieltä löytyi Beerhaus niminen olutravintola. Hyvä valikoima craftia. Tuoppi noin 8 dollaria, kuten edellisessäkin paikassa. Henkilökunnan nuoret naiset olivat selvästikin vain myymässä olutta. Tuotetietämys oli olematonta ja vain kokonaisia tuoppeja sai. Beerhaus antoi nimenä odottaa enemmän. Puistossa oli terassi ja livemusaa, joten itse oluen nauttiminen oli varsin miellyttävä kokemus.

The Park ja sen takana Monte Carlon teatteri.

 New York New Yorkin tornit.

 Ei saanut edes puolikasta tuoppia hanasta. Ei tippiä... Puistossa oleva terassi on kiva.

Pari olutta alla ja aika etsiä syötävää. Kohti pohjoista siis. Epäsuorasti sillä stripillä ei pääse jatkuvasti kulkemaan tien vartta vaan aina välillä täytyy nousta korkeuksiin ylittämään tietä. Ravintoloiden löytäminen ei ole Vegasissa ongelma. Niitä on kaikkialla. Valinnan vaikeus on hallitsevampi teema. Miracle Mile kauppakeskuksen PBR rock bar & grill vaikutti hyvältä paikalta. Terassin musiikki oli aivan liian kovalla, mutta sisältä löytyi rauhallisempaa ja jenkkifutista screeniltä. Tätä paikaa voin oikeasti suositella ja menisin uudelleen.

 City Center on suurin hotellikompleksi.

 Nitro jäi testaamatta. Mikähän tuo edes on ja mistä sitä saa?

 PRB Rock Bar & Grill oli OK ruokapaikka.

South Las Vegas Blvd eli tuttavallisemmin Strip.

Miracle Milen kauppoja lähes vastapäätä oli lopulta myös illan luvattu huipennus: Bellagion mahtipontinen suihkulähdeshow, joka pyörii iltakasin ja keskiyön välillä joka 15. minuutti. Korkealle lentää ja leveälti. Satelliittikuvissa näkyy hienosti miten laajat suihkulähteet altaassa on. Samalla kun katsoin kuinka usein suihkulähdeshow pyörii, huomasin myös että itse hotellissa on lähes 4000 huonetta. Se riittää vasta sijalle 6 ja Resorts Worldin valmistumisen jälkeen sijalle 7. Suurin kompleksi on City Center, jossa on 6790 huonetta. Wikipedian lista löytyy täältä. Samasta listasta näkee, että MGM Resorts International omistaa puolet koko paikkakunnasta... ellei enemmän. Koko listassa on muuten 94359 huonetta (käytin excelissä). Jäätävä kapasiteetti yhden kadun varrella. Noin 3000 huoneen Westgate ei esimerkiksi ole listalla, koska on pari korttelia sivussa.

Illan päätteeksi piti vielä pelata, koska Vegas. Pelipaikaksi valikoitui Flamingo. Perinteinen panos eli yksi dollari sijoitettiin pelikoneeseen, jossa oli kettuja. Virallisesti se oli biisoni kakkonen. En ymmärtänyt laitteen voittologiikkaa, mutta väliäkö sillä, koska voitto tuli! Tiskin kautta hakemaan rahat kotiin ja voitolla monorailin kautta nukkumaan!

Bellagion suuri suihkulähdeshow.

Keisarin palatsi.

 Flamingoa kuvaamassa.

 Flamingon pelikonepuoli. Kuvassa biisonipeli tai epävirallisemmin kettupeli.

Voitolla yöhön nukkumaan! Dollari pelattiin ja kaksi plus hilut tuli. :)

Knoppitietona, "The Strip" ei oikeasti ole Las Vegasin rajojen sisäpuolella. Se on Paradisen puolella. Paradise taasen on väkiluvultaan Tampereen kokoinen kunnallishallinnoton alue (unincorporated town wikissä), jonka hallinto on suoraan piirikunnan tasolta. Hämärä kuvio, etenkin kun alueen postikoodeissakin lukee Las Vegas.

Legenda jatkuu Death Valleysta....