Repoveden kansallispuisto

Repoveden kansallispuisto sijaitsee järvien keskellä Kouvostoliiton pohjoispuolella. 15 neliökilometrin laajuiseen kansallispuistoon liittyy kiinteästi lähes yhtä suuri Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue. Kokonaisuus on Kaakkois-Suomen laajin "metsäluonnon suojelualue." Kansallispuisto ja sen viereinen suojelualue on perustettu vuonna 2003, joten talousmetsäisyyttä on vielä havaittavissa ainakin suojelualueen puolella.

Tämä legenda huhtikuun puolivälistä on ensimmäinen kosketukseni Repoveteen. Sisäänkäyntejä on kolme. Niistä valittiin Lapinsalmi, josta lähtee 5 kilometrin pituinen ketunlenkki, jonka kokemuksiksi mainostetaan riippusiltaa, Katajavuoren näkymiä ja lihasvoimin toimivaa lossia. Koko lenkki ei ollut kierrettävissä, koska ketunlossi ei kulje jäiseen aikaan ja jään ylittäminen jalkaisin olisi todennäköisesti päätynyt avantoon. Toinen Lapinsalmelta kulkeva reitti on kaikki kolme sisäänkäyntiä ja nähtävyydet kiertävä 26 kilometrin pituinen Kaakkurinkierros.

Repoveden portti Lapinsalmella.

Jäinen polku vaati huolellisuutta.

Lapinsalmen tulentekopaikka salmen toisella puolen.

Kahvilla Lapinsalmen rauhallisemmalla puolella.

Näistä kahdesta kierroksesta improvisoitiin paikanpäällä sopiva päiväretki. Matkanteko oli paikoitellen hidasta, koska osa poluista oli märän jään peitossa ja erittäin liukkaita. Lapinsalmen riippusillalle ja tulentekopaikalle oli nättinä päivänä menijöitä. Iltapäivän alkuun päätettiin vetää kahvit rantakalliolla salmen rauhallisemmalla puolen ja edetä vasta sitten sillan yli.

Lapinsalmen riippusillalta otettiin uudeksi maaliksi Kuutinkanava. Tulentekopaikan kautta kulkee Katajavuoren ohittava oikopolku. Sitä käytettiin, koska Katajavuoren näkymien uskottiin olevan hienommat kunhan aurinko ehtii vähän laskea. Polku kuutinkanavalle kulki pääosin varjossa. Pitoa piti paikoitellen hakea luovilla reittivalinnoilla puskan kautta. Selkeesti väärät kengät jalassa...

Hitaasta etenemisestä johtuen nuudelit piti tyytyä vetämään puolimatkassa Katajajärven tulentekopaikalla. Mutta olihan eteneminen kuitenkin mielenkiintoista. Sitten takaisin kohti Katajavuorta. Talvella olisi voinut oikaista Katajajärven halki, mutta näin myöhään keväällä piti liukastella maalla. Onneksi jäinen polku oli sentään päivän mittaan alkanut pehmentyä.

 Juurinen polku.

Jääputous.

Runkoa rinteessä.

 Sulamisvesien uurtama "kanjoni."

Muurahaiset paikkaamassa pesän vaurioita.

Polku läpi mäntymetsän.

 Katajajärven rantaa.

Runkoa ylittämässä.

Luonnon oma minipato.

Aurinko pilkisti Katajavuorella. Näkymä Repovedelle.

Katajavuorelta on hienot näkymät Repovedelle. Pilviä oli alkanut kertyä, mutta aurinko päätti vielä pilkistää hetkeksi esiin ja kuvaaja kiitti. Kallion laella tuli myös vedettyä lisää kahvia koneeseen, jotta pysyy hereillä takaisin Espooseen ajaessa. Varjot alkoivat pidentyä, joten oli vähitelen aika siirtyä kotimatkalle. Reittivalinnan hyvänä puolena mainittakoon, että pääsi ylittämään riippusillan kahdesti. Hieno silta eikä niitä ole liikaa osunut ylitettäväksi.

Kuviot jäässä.

Pitkät portaat Katajavuorelta järven tasolle.

 Lapinsalmen riippusilta iltahämärässä.

Ketunlenkin voisi tulla joku kesä kiertämään kokonaan. 

Mikäli viilataan pilkkua niin koko yllä oleva legenda oli Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueelta ja olen tehnyt klikkiotsikon. Ketunlenkki ei missään vaiheessa mene kansallispuiston puolelle, vaikka sinne kuljetaan Repoveden kansallispuiston portin läpi ja sitä mainostetaan luontoon.fi sivustolla kansallispuiston reittinä.

Lontoo - Osa 2 - Lisää räntää

Edellinen osa jäi parin pintin jälkeisessä sopivassa myötälaitaisessa neitimäisen synttärikahvin pariin Covent Gardenin laitamille. Joten jatketaan siitä Covent Gardenin hämärtyvään iltaan, jossa valo oli hetkellisesti todella hyvä kuvaamisen kannalta ja kun räntää satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän niin olosuhteet olivat todella otolliset iltakävelylle. 

Covent Gardenista suunnattiin Chinatownin ja Piccadilly Circuksen kautta Sohoon etsimään ruokaa ja lisää cask aleja ettei laskuhumala pääse liian aikaisin yllättämään. Lopulta reitti vei Shakespeare's Headiin, jossa olen hämärien muistikuvieni mukaan kumonnut pintin tai toisen edellisellä Lontoon vierailullani. OK pubiruokaa ja neljä cask hanaa, joista kolme tuli pintin muodossa testattua. Kegeille johtavia hanoja oli reilusti, mutta tällä reissulla tavoitteena oli pysyä niistä kaukana. Siinähän se reissu sitten oikeastaan olikin. Seuraavana päivänä vielä viimeiset shoppailut ja pipo auringonpaisteen kunniaksi pois päästä juuri ennen lentokentälle suuntaamista.

Katusoittaja Covent Gardenissa.

Perinteisiä puhelinkioskeja on vielä ja eiköhän ne nähtävyyksinä tule katukuvassa pysymäänkin.

Metro on kätevä paikasta toiseen siirtymiseen, mutta tässä iltavalossa piti pysyä maan päällä kuvaamassa.

Museo Masoneria kohoaa näyttävästi Long Acren päässä.

Räntäistä katunäkymää Shaftesbury avenuelta.

Moottoripyöräilijä Chinatownin kulmalla.

Gerrard st. on pienen Chinatownin ydin.

Piccadilly circuksen ikoninen mainosvalotauluseinä.

Kingly streetillä etsimässä illallispaikkaa.

Ganton street laittoi Kinglyä paremmaksi valojen suhteen.

Shakespeare's Headin cask hanoista tuli käytyä läpi 3/4 samalla kun veti pubiruokaa illalliseksi.

Laskeutuminen Piccadilly circuksen metroon.

Kissa Earls Courtin Hogarth roadilla iltahämärässä.

Covent Gardenin vihreys on pyörillä.

Masala Coke oli enemmän masala kuin coke.

Lontoon keskusta iltahämärässä lentokoneesta.

Erinomainen synttäri, vaikka itse sanonkin ja itse maksoinkin.

Loppuun vielä itselle muistiin, että tämän matkalegendan kuvaamiseen käytettiin tiedostoissa näkyvien Sony a7ii kameran ja Zeiss FE 35 mm f2.8 objektiivin lisäksi adapterien avulla tiedostoissa tuntemattomana näkyviä Canon FDn 50 mm f1,4 ja Leica-R 90 mm f2.8 -objektiiveja. Ja yksi oli Honor 7:lla napsaistu.

Lontoo - Osa 1 - Räntää

Tämä oli matkan tarkoitus.

Cask aleja, pari nopeaa museotuikkausta, shoppailua, epämääräisiä mestoja suurten nähtävyyksien sijasta ja räntää. Niistä oli synttärireissu Lontooseen tehty. Olin ottanut perjantain ja maanantain lomapäiviksi, jotta paikanpäällä voisi viettää pitkän viikonlopun. Perjantaina illalla saapuessa lämpötila oli noin kymmenen astetta. Lauantaina ja sunnuntaina nollat ja maanantaina alkoi taas aurinko paistaa. Päivällä lentokentälle suunnatessa ei enää tarvinnut pipoa. Talvi oli selkeesti pakattu mukaan sekä mennessä että tullessa. :P

Perjantai meni lentokentältä metrolla Earls Courtissa sijaitsevalle Ibismerkkiselle hotellille siirtyessä (suora linja!) ja jatkui siitä suoraan kamojen pudottamisen jälkeen Kensington High streetillä shoppailun merkeissä.  Tuohon hotelliin voisin mennä uudestaankin. Hyvä sijainti ja toimi. Mitä nyt yksinkertaisten ikkunoiden kohdalla oli ymmärrys vähissä. Tuoreeltaan rempatun näköinen eivätkä viitsineet ikkunoihin lisätä edes toista kerrosta. Luulisi olevan taloudellisestikin perusteltavissa kun lämppäri ei huutaisi.
 

Hypätään lauantaille ja kosteaan räntäsateeseen. Reissun päivien tekemiset oli siroteltu metroreittien varrelle. Lauantaina suuntana oli Camden ja siihen matkan varrelle osuu kätevästi British Museum, jossa tuli pyörähdettyä kun matkaseura ei ollut siellä koskaan käynyt. Liikkeellä oltiin aikaisin ja museo aukeaa vasta kympiltä, joten metron kyydistä jäätiin jo aikaisemmalla asemalla. Metro muuten toimii lähimaksulla ja maksimiveloitus on sama kuin päivälipussa. Nerokasta!

Palace Theatressa pyöri Harrin seikkailuja.

Lämmittelemässä.

Egyptiläinen laatta British Museumissa.

Hetkinen, oliko niillä teltta pystyssä tuossa ylempänä? Toisella jopa ilman telttakangasta.

Ennen Camdenia tuli käytyä metroasemaa etsiessä vastaan tulleessa Holborn Whippetissä muutamalla cask alella ja pizzalla. 3-4% vahvuisten caskien hienous on siinä että niitä voi ottaa muutaman olematta silti mitenkään naamat. Saattavat vaikuttaa hieman vetisiltä, mutta jos väliin ei vedä mitään tuhdimpaa niin siihen tottuu.

Camdenin lauantaissa oli hyytävästä säästä huolimatta runsaasti väkeä liikkeellä. Kaikki pubit olivat aivan pakattuja kun väki oli välillä pysähtynyt lämmittelemään... tai viettämään pyhän Patrikin viikonloppua. Piti siis pysyä paikoitellen outojenkin myymälöiden kiertämisessä Lock ja Stables marketeilla. Mitään ei tarttunut mukaan, kuten ei viimeksikään, mutta ihan mielenkiintoista aluetta kiertämiseen. Harmi ettei mahtunut oluelle. Piti mennä keskustaan hoitamaan sitä puolta samalla kun tyhjensi toisen Oxford Circuksen lähellä sijaitsevista Uniqlon liikkeistä. Edellisenä iltana Kensingtonissa oli vasta hankittu musta huppari kesän Tuskaan Bodycountin keikalle ja jätetty muu valikoima hautumaan yön yli. Hyviä huppareita muuten. Santa Monicasta syksyllä ostamani oranssi on ollut eniten käytössä ollut paita siitä lähtien.

Northern linjan metro saapuu King's Crossin asemalle.

Nuolien suunnat kohdillaan Camden High Streetillä.

Camdenin Marketilla.

Viileä ja märkä ilta Hogarth roadilla Earls Courtissa. Ibishotelli edessä vasemmalla.

Sunnuntain ohjelmassa oli Brick Lanen sunnuntaimarkkinat. Siihen suuntaan metron varteen osuu Natural History Museum. Toki sinne olisi Earls Courtista myös kävellyt, mutta nolla astetta ja harmaata. Museossa piti käydä kiertämässä dinosaurukset kun matkaseura ei ollut sielläkään koskaan käynyt. Edellisen käynnin muistikuviin ja oikeisiin kuviin verratessa olivat muuttaneet sekä pääaulaa, että dinosauruskierrosta. Molempia mielestäni tylsempään suuntaan. Ei näkynyt Jensen, Utah merkattuja dinosauruksia sen merkiksi, että olisivat Dinosaur National Monumentilta. Utahista taisi muuten olla jotain.

Museon aulan kolmannessa kerroksessa koin ahaa -hetken: Battlefield Hardlinen Museum kentän keskeisin osa, aula, on tehty tämän museon pohjalta ja muutenkin inspiraatiota on otettu. Olen pelannut sitä aikanaan kymmeniä tunteja tajuamatta yhteyttä.

Ne näkee kaiken.

South Kensingtonin kävelytunnelissa.

Natural History Museumiin kannattaa saapua heti ovien avaamiseen.

Allosaurus.

Museolta matka jatkui Metrolla Brick Lanelle. Aldgate Eastin asemalta pääsee kadun eteläpäähän. Brick Lanen alueella on erikoisena yksityiskohtana kadunnimet myös arabialaisin kirjaimin. Myös Bacon street eli pekonitie. Sunnuntaimarkkinat järjestetään entisissä Trumanin panimon tiloissa sekä sen ympäristössä. Katuruokaa löytyi vatsan täytteeksi. Kiinalaista ja mongolialaista tuli testattua sekä jälkkäriksi hollantilaisia minilettuja. Taiteellisimmissa kojuissa oli ihmeteltävää, mutta eihän niistä mitään yleensä mukaan tartu. Paitsi matkaseuralle.

Metro Aldgate Eastin asemalla.

Sivukuja Brick Lanella.

Brick Lanen sunnuntaimarkkinoiden ruokatarjontaa.

Ely's Yardilta löytyy astetta mielenkiintoisempaa taidetta.

Molemmat maistoon. Omppupohjainen oli parempi... vai oliko. Niin erilaiset.

Iltapäivä oli puolivälissä ja oluthammasta kolotti. Keskustassa sijaitseva The Harp oli yksi ennakkosuunnitelmissa ollut pub, koska hanavalikoiman erinomaisuus oli ennestään tiedossa. Oli siis luontevaa siirtyä sinne parille. London Prideä olin cask versiona nauttinut jo edellisenä iltana, mutta piti vielä toisella pintilla varmistaa, että se oli reissun paras olut. Seuraavassa korttelissa sijaitseva B Bakery sai perään hoitaa synttäreiden perinteisemmän osan eli kahvia ja jonkinlaista kakkua tai leivosta.

The Harpissa on erinomaiset hanavalikoimat.

Dark Star Hophead oli yksi reissun parhaista oluista.

London Priden cask versiota. Reissun paras olut.

Synttärikahvit B Bakeryssä.

Synttärikahvin jälkeen satoi jälleen räntää... mutta jatketaan siitä legendan toisessa puolikkaassa.