Como

Italianlomani ensimmäinen kohde. Comoon pääsee kätevästi Milano-Malpensan lentokentältä junalla yhden vaihdon kautta. Germanwingsin lentokone saapui lentokentälle noin 45 minuuttia myöhässä. Syynä ylioptimoitu aikataulutus, joka ei kestä minkäänlaisia häiriöitä. Etukäteen katsottuun, kätevimpään, junayhteyteen oli alunperin reilun tunnin vara, mutta 45 min + laukun odotus sai jo katsomaan seuraavia yhteyksiä. Lopulta sain laukun noin 5 minuuttia ennen junan lähtöä. Reitti asemalle oli esimerkillisesti merkattu lattiaan, joten pääsin etenemään sinne ongelmitta. 

Lippujono oli onneksi olematon, joten sain lopulta junaliput kaksi minuuttia ennen junan lähtöä ja ehdin kyytiin. Stressitön alku lomalle, mutta pääsin sentään määränpäähäni suunnitellusti iltaseiskalta.

Como sijaitsee Pohjois-Italiassa Comojärven lounaisessa kärjessä Sveitsin rajan tuntumassa. Väkiluku on 85000, joten ihan kohtalaisen kokoinen taajama on kyseessä. Kaupunki on roomalaisten peruja ajalta 196 ennen ajanlaskun alkua. Keskusta siirtyi järven rannalle hieman myöhemmin kun Julius Caesar päätti kuivatuttaa siellä olleen suon ja rakennuttaa kunnollisen roomalaisen ruutukaavallisen keskustan sinne.

Kaupungin parasta antia on mielestäni järven ranta, joten pyörin ensimmäisen illan sillä suunnalla. Ilmasto on subtrooppinen, vaikka Alppien ensimmäiset kukkulat kohoavat välittömästi kaupungin tuntumassa. Kasvillisuus eroaa merkittävästi siitä mitä Alppien pohjoispuolelta löytyy. Lämpöä oli elokuun viimeisessä illassa yli 25 astetta vielä auringonlaskun jälkeenkin.

Rannalla olevasta puistosta löytyy paikalliselle suurmiehelle, Alessandro Voltalle, omistettu museo/temppeli Tempio Voltiano. Voltan nimi saattaa kuulostaa tutulta sillä SI-järjestelmän jännitteen yksikkö, voltti, on nimetty miehen mukaan. Volta kehitti vuonna 1800 Maailman ensimmäisen pariston.

Tempio Voltiano

Antonio Sant'Elia -monumentti

Tempio Voltianon vierestä löytyy korkea monumentti Comossa syntyneen arkkitehdin muistoksi. Monumentti lienee samaa futuristista paljasta tyyliä kuin miehen piirrokset, joista lähestulkoon mitään ei koskaan rakennettu, koska niiden toteuttamisen sijaan nuori nationalistinen arkkitehti päätti mennä kuolemaan ensimmäisessä maailmansodassa.

Puiston rannasta löytyy penkkien lisäksi mm. huvivenepaikkoja ja joitakin satoja metrejä pitkä laituri, jonka kaiteet ovat tupaten täynnä hämähäkkejä. Laiturin pääty oli suljettu verkkoaidalla ja poliisiteipeillä. Hmmmmm... No, joka tapauksessa pelottavin asia, joka hämärällä laiturilla vaani oli järkyttävän kokoinen hämähäkkipopulaatio. Gorillapod kun piti saada kaiteeseen kiinni parin kuvan ottamiseksi.

Laiturilla piisaa pituutta

Keskustaa, taustalla Duomo

Rannan tolppia

Seuraava päivä koitti. Harmillisesti näkyvyys oli yhtä huono kuin edellisenä iltana. Kummallista sinistä hämyä. Siitä huolimatta päivän päätavoitteena oli kiipeillä kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla.

Käsi

Como

Keskustan läpi kävelemisen jälkeen suuntasin kohti Brunaten kylään kulkevaa funikulaaria, jonka radan valoja näkyy rinteessä parissa yllä olevassa kuvassa. Kartta, jonka olin valokuvannut kaupunkiin saavuttuani Nord Lago -rautatieaseman ulkopuolella, näytti funikulaarin lähtöpaikan väärin, joten löysin itseni rinteestä väärässä paikassa. Pitkään ei tarvinnut miettiä, vaan lähdin taapertamaan eteenpäin etsimään näköalapaikkoja keskustaan.

Kaksisuuntainen tie, Via Torno, oli todella kapea ja jalankulkijoille oli varattu olemattomasti tilaa. Tosi turvallisen oloista. Autoille kannattaa antaa tilaa siten, että on itse kokoajan selkeästi näkyvissä. Väistin erästä autoa liiankin hyvin ja lopputuloksena sivupeili meni noin 10 sentin päästä mahasta kun kuski ei tainnut huomata mitään. Lopulta päädyin "niemen" kärkeen, josta avautui sinertävän hämyn täyttämä näkymä yli järven. 

Funikulaariasema

Takaisin palasin alakautta ja päädyin sattumalta funikulaarin asemalle. Edestakainen lippu Brunaten kylään maksoi hämärien muistikuvieni perusteella 5,20€. Härveliin mahtuu kerralla 14 henkilöä. Raiteita on yksi ja vaunuja kaksi. Toinen on ylhäällä ja toinen alhaalla. Vaunut lähtevät liikkeelle saman aikaisesti ja kohtaavat keskellä, jossa on lyhyen matkan ajan kahdet raiteet.

Noin 500 metriä Comoa korkeammalla sijaitsevassa Brunaten kylässä on kaikkitietävän wikipedian mukaan 1800 asukasta. Pääsevät nauttimaan hienoista näkymistä. Ylös kylään pääsee myös autolla, joten eristyksissä se ei ole.

Como Brunatesta nähtynä

 Chiesa Parrocchtale

Lähdin suuntaamaan kylän halki kohti korkeammalla sijaitsevaa A. Voltan mukaan nimettyä majakkaa, josta oletin avautuvan hulppeat, joskin sinertävän usvaiset näkymät. Ohitin matkalla mm. kirkon.

Faro Voltiano

Majakan takana on kolme korkeaa ristiä. En tiedä miksi, mutta kaikkitietävä wikipedia kertoilee, että 29 metriä korkea majakka rakennettiin vuonna 1929 kolmen ristin mäelle, joten ristit olivat siellä ensin. 

Ristit mäellä

Kohti korkeuksia

Kaiteelta avautui ihan ok näkymät, mutta majakkaan pääsi eurolla, joten pitihän sinne mennä, koska sieltä näkisi todennäköisesti lähistön puiden yli. Totta tosiaan näki. Näkymät olivat huomattavasti hienommat kuin ristien takaa. Ilman mystistä sinertävää häiriötä sieltä olisi nähnyt todella pitkälle.

Panorama kohti Brunatea ja Comoa

Panorama järvelle

Väliin parit sekalaiset kuvat keskustasta ennen kuin siirrytään seuraavan kukkulan valloitukseen.

Nunnat rantapuistossa

Duomo sisältä

Normiaukio vanhassa kaupungissa

Pericolo!

Kaupungin "takana" mäen päällä sijaitsee linnoituksen rauniot. Käytännössä siellä törröttää torni, jota päätin mennä vilkaisemaan lähemmin. Pääsihän siinä samalla kävelemään kaupungin halki ja ylhäältä saattaisi avautua hyvät näkymät. Kaupungin läpi käveleminen oli ihan jees. Pizzaa tankkiin puolivälissä ja taas piisasi energiaa tutkimusmatkailuun. Itse mäen valloitus ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Ylös menevä tie kiersi ja kiersi kukkulaa. Nousua oli reippaasti koko matkalla, mutta toiveissa oli jotain lyhyempää ja jyrkempää.

Eteenpäin tarpominen palkittiin lopulta huipulle pääsemisenä, mutta matkan aikana ei voinut välttyä ajatukselta, että olisin ehkä kuitenkin mieluummin vetänyt jätskiä rannalla. Näkymä ei ollut vaivan arvoinen. Ihan jees, mutta Brunatesta oli jo nähnyt ilmavaa maisemaa.

Como Castello Baradellolta nähtynä

Castello Baradello

Itse linnoitus, vuonna 1151 rakennettu Castello Baradello, oli tuohon aikaan jo suljettu. Portin ovi oli lukossa ja valvontakamera seurasi porttia. Noh, tänne asti oli tultu ja kamera ei seurannut muuria, joten lähdin seuraamaan muurin vierustaa kiertävää polkua. Tarkoitus ei ollut hajottaa mitään, joten ei haitannut vaikka olin kameralle pääoven vieressä tallentunut. Muuria seurannut polku päätyi lopulta linnoituksen "pihalle", eli sinne minne lukittu pääovi olisi johtanut ja jossa ei ollut oikeastaan mitään erityistä nähtävää. Paikka oli tornia lukuunottamatta raunioina ja kivet oli ilmeisesti käytetty toisaalla. Näkymiäkään ei puiden vuoksi ollut sen vertaa mitä hieman alempaa mäeltä.

Koska olin alueella luvatta, en lähtenyt kokeilemaan pääseekö torniin vaan päätin poistua. Löysin merkatun, haastavan jyrkän, reitin alas. Hienoa. En ollut tullessa bongannut, joten ei ollut tietoa mihin siitä päätyy, mutta kyltti kertoi siitä pääsevän keskustaan ja Comon keskusta oli kyseisessä suunnassa. Reitti päätyi lopulta noin 200 metriä alemmas hyvin nopeasti. Paikasta ei ollut tietoa, mutta kyseessä oli saman näköinen tie kuin mitä olin ylös mennessä käyttänyt. Alaspäin menevä suunta oli tukittu suurella kasalla kiviä, mutta sen ohitti epämääräinen merkkaamaton polunpätkä, joka vei minut reitille, jota käytin ylös mennessä. Mahtia!

Loppuun vielä kuva matkalta keskustaan. Rantaan päästyäni ostin päivän saavutuksista palkinnoksi suurimman jätskin mitä löysin. Oli kooltaan noin neljä suurehkoa pallollista ja maksoi 2,80€.

Como on hieno paikka. Suosittelen! Hieman turistinen, mutta ei liian. Kaikkitietävä wikipedia kertoilee, että mm. Madonna ja George Clooney omistavat taikka ovat omistaneet kiinteistöjä kaupungissa. Tarjolla on hienoja kartanoita hienossa ympäristössä, joten en ihmettele.