Loma
oli ja meni, joten on aika vetää yhteen mietteitä alkaen nähdyistä kaupungeista, italialaisesta olutkulttuurista sekä muusta ihmeellisestä päätyen lopulta italialaisen TV:n
yhtäläisyyksiin legendaarisen Fast Shown Channel 9 kanssa.
Como (lisää...)
Kaupunki,
jonka mukaan on nimetty yksi Euroopan syvimmistä järvistä: yli 400 metrin
syvyinen Lago di Como. Parasta antia on näkymä järvelle, josta kohoaa jyrkät
rinteet. Kuvassa kuitenkin näkymä toisinpäin.
Bergamo (lisää...)
Koostuu
oikeastaan kahdesta osasta: UNESCOn perintökohteita sisältävästä Citta Altasta,
jonka Venetsialaiset muurittivat mäen päälle sekä uudemmasta kaupungista mäen
alla. Citta Altan Duomossa (tuomiokirkko) on yhden paavin arkku näytillä ja
oheistilpehöörit esillä.
Yksi
Lago di Garda –järven suurimmista kaupungeista. Perustuu vanhaan joen suussa
saarella olevaan linnoitukseen. Nykyään viihtyisä lomakohde, jonka lähistöllä
on mm. Euroopan kolmanneksi suosituin huvipuisto Gardaland, jonkinlainen
elokuvamaailma sekä safaripuisto. Biitsi ei ollut uskomaton, mutta vesi oli 30 asteen helteessä mukavan viileää.
Verona (lisää...)
Kahdeksan
nunnaa ja minä… liikennevaloissa. Verona on historian täyttämä kaupunki, jossa
on jopa aidattu katuihin aukkoja, jotta ikiwanhoja roomalaisten rakennusten
jäännöksiä näkyisi kaikelle kansalle. Areena on kuin Colosseum, mutta hieman
matalampi ja aktiivisessa teatteri/ooppera käytössä.
Bolzano (lisää...)
Erittäin
viihtyisä kaupunki laaksossa vuorten välissä. Ei näytä italialaiselta, mikä
johtunee siitä, että alle 100 vuotta sitten alue oli osa Itävaltaa. Alue on
virallisesti kaksikielinen ja pärjäsin saksalla oikein mainiosti.
Valitettavasti jäämies Ötzi on lomalla maanantaisin. En tiennyt, että jäämies
on kyseisessä kaupungissa kun matkoja suunnittelin. Kyseessä oli improvisoitu
päivämatka Veronasta.
Venetsia (lisää...)
Hotellini
oli Mestressä ja respa informoi saapuessani, että Venetsiaan vievät kulkuneuvot
ovat lakossa. Hienoa. Päätin improvisoida ja yritin pitkänmatkan junilla. Ei
onnistunut, mutta onnea oli matkassa ja pääsin australialaisen(?) pariskunnan
ranskalaisen vuokra-auton kyydissä perille. Toivottavasti löysivät parkkipaikan,
koska eivät olleet ainoita yrittäjiä. Itse kaupungissa on valtavasti turisteja,
rihkamaa sekä siirtolaisia myymässä järjestäytyneesti väärennettyjä(?) laukkuja
ja muuta tilpehööriä. Paikka on suurempi kuin miltä kartasta katsomalla
näyttäisi, koska suoraa linjaa ei pääse mihinkään ja sokkelossa on enemmän kuin
helppo kiertää pitkää reittiä. Ei niin kallis kuin olin etukäteen kuullut.
Kieltämättä ainutlaatuinen paikka, mutta yksi päivä riitti tällä kertaa.
Improvisoitu
päivämatka Venetsian turistisokkelon alkaessa ahdistaa. Trieste on rannikkokaupunki
Slovenian rajan tuntumassa. Mäkistä maastoa ja merenkulun tuomien rikkauksien
avulla rakennettuja tyylikkäitä rakennuksia. Kohtuullisen vähän turisteja.
Historiallisen
oloinen paikka, jossa on laajahko vanha kaupunki sekä muutamia monumentaalisen
näköisiä rakennuksia ja kukkulan päällä oleva linna. Loppupeleissä kyseessä on aika
nopeasti nähty paikka.
Muodin
mainostaminen iskee silmille jo rautatieasemalla ja jatkuu oikeastaan
kaikkialla. Jopa kuuluisan Duomon seinäremontteja peittävissä suojissa. Päätin
olla muodikas ja ostaa H&M:ltä sukkia, koska viimeinen mukaan otettu pari
oli jalassa ja halusin H&M t-paitojeni kanssa yhteensopivat sukat. Duomossa
oli muutamalla ovella sotilaita portsareina ja pari kuivahtanutta kardinaalin
raatoa hyvin valaistuissa vitriineissä. Iholle tunkevia katukaupustelijoita piisaa.
Sekalaisia havaintoja
Uskonnollista porukkaa tosiaan. Kirkkojen pukukoodista ollaan paikoitellen hyvin tarkkoja ja nunnia on kaikkialla raportoimassa inkvisiitiolle synnintekijöistä.
Sitten
muihin aiheisiin. Italialainen ja olutkulttuuri eivät perinteisen(?) käsityksen…
…mukaan
mahdu samaan lauseeseen, koska:
Kyseessä
on hyvin pitkälti totuus, mutta poikkeuksiakin havaittiin…
Bolzanon
keskustassa on Brauhaus, jonka Bozner Bier on todella hyvää. Vehnis oli
mielestäni ihan perusesitys ja tumma olut heikko. Nokkelimmat jo varmaan
huomasivatkin, että panimo oli kirjoitettu saksaksi. Se siitä italialaisesta,
mutta sijaitsee nykyisten Italian rajojen sisäpuolella.
Seuraavan
bongasin Triestessä erään pienen liikkeen edustalla.
Päätin
ostaa *köh* kannatuksen vuoksi *köh* yhden India Pale Alen, jonka roudasin Braunschweigiin testattavaksi. Odottaa toistaiseksi vielä kaapissa hetkeään. Triestestä löytyi kattavan oloista, pääosin
ulkomaista, valikoimaa muutenkin, mutta kenties se johtuu siitä, että slovenialaiset ovat ilkkuneet rajan yli, että mammanpojat juovat viiniä ja
tosimiehet olutta.
Supermarketeissa,
ainakin osassa, on tarjolla muun muassa trappistiolutta ja näinpä Samichlausiakin
yhdessä brescialaisessa marketissa. Viiniä on silti tarjolla valtavasti
enemmän.
Juomalinjalla
jatkaen. Kaupungeissa oli ilahduttavan paljon vesipisteitä tarjolla
sammuttamaan helteessä kulkijan janoa tai täyttämään vesipulloa. Saksassa näkyy
aina välillä jotain vastaavaa, mutta ne on aina varustettu ”ei juomavettä”
–kyltillä. Roomalaisten vesijohtoperinne näkyy. Hyvä Italia!
Italialainen jätski on erinomaista ellei paikoitellen jopa hekumallista. Suunnilleen samaa italialaiseksi mainostettua itse tehtyä jätskiä saa tosin Saksastakin, jossa normihinta on noin 80-90c per pallo. Sanoisin, että Italian perushintataso liikkuu samoilla seuduilla, mutta esimerkiksi Milanon keskustasta on turha odottaa saavansa mitään tuohon hintaan. Kaksi palloa maksoi 3,20€. Kuvan jätski on Peschieran keskustasta. Hintaa en muista.
Liskoja
on kaikkialla. Vikkeliä otuksia.
Myös
töhertäjiä on kaikkialla. Veikkaisin, että ovat myöskin vikkeliä otuksia.
Omatoimimatkaajan ihanaa arkea on kamojen roudaus paikasta toiseen. Se oli Italian +30 asteisessa säässä todella antoisaa puuhaa. Laukussani ei ole renkaita vaan se piti ihan oikeasti kantaa. Kantamisen välissä ehti toki istua junissa. Alla olevan kuvan pinkka maksoi 85 euroa. Ei paha! Kuvasta puuttuu kaksi lippua, koska lippu lentokentälle oli vielä ostamatta ja yksi oli unohtunut selkärepun taskuun. Kuumana vinkkinä todettakoon, että regionale junat ovat merkittävästi halvempia kuin nopeammat eurostar ym. junat, joten jos ei ole aivan hirveä kiire niin kannattanee käyttää. Kahden tunnin matka Veronasta Venetsiaan maksoi alle 8 euroa kun tunnissa saman matkan ajava juna olisi ollut 20 euroa. Edullisuuden vuoksi varsinkin pitkää matkaa ajavat regionale velocit ovat usein täynnä. Toisena vinkkinä sanottakoon, että käyttäkää itsepalveluautomaatteja. Kielen saa valittua useasta vaihtoehdosta, käteinen ja kortit kelpaavat ja mikä tärkeintä: ei tarvitse käyttää puolta päivää tiskille jonottamiseen.
Liput on ennen käyttöä leimattava keltaiseen boksiin tökkäämällä. Muuten tulee penalttia! Ei kannata jättää ihan viimeiseen hetkeen, koska ne boksit ei aina toimi.
Lopuksi
vielä katsaus italialaiseen televisioon. Comossa aamiaista syödessäni näin
ykköskanavan säätiedotuksen. Ilmavoimien tyyppi univormu päällä selostamassa
mitä taivaalta tuleman pitää. Eikä siinä vielä kaikki. Peschierassa vilkaisin pikaisesti mitä telkkarista tulee niin sieltä tuli joko dubbaamalla tuhottuja ulkomaisia
tai kotimaista tuotantoa, joka näytti tältä:
Kun lisäksi ottaa huomioon miltä paikallinen kieli kuulostaa. Ei voinut välttyä legendaariselta Channel 9 (youtubelinkki) vaikutelmalta.
Kaiken kaikkiaan hieno, mutta piinaavan kuuma ja hikinen reissu. Kuvia tiedossa lisää kunhan joudan koostamaan.