sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Milano, part I

Aloitetaanpa jollakin mitä en tiennyt aikaisemmin. Milano on perustettu kelttien toimesta noin 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua nimellä Medhlan. Roomalaiset valtasivat pitäjän 222 ennen ajanlaskun alkua ja antoivat sille nimen Mediolanum. Rooman valtakunnan jakautuessa kahtia vuonna 285, tuli Mediolanumista Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupunki 286. Roomalaisten loisto on tuhoutunut Milanosta jo kauan sitten, mutta tässä on kaksiosainen katsaus siihen mitä kaupungista nykyään voi löytää.

Saavuin kaupunkiin paikallisjunalla Bresciasta. Päätepysäkkinä toimi Milano Centrale, joka on valtavan kokoinen rautatieasema Milanon bisnesalueella.

Milano Centrale - rautatieasema

Yksi Milano Centralen uloskäynneistä

Centralesta on suora metroyhteys mm. Piazza Duomolle, joka on kaupungin keskusaukio. Metrolippuja (otin päivälipun) sai kätevästi automaatista, mutta ruuhkaisina aikoina voi joutua jonottamaan hetkisen.

Piazza Duomon kulmassa

Turististen paikkojen ongelmana ovat kaupustelijat. Milanon ahdistavimmaksi paikaksi osoittautui Piazza Duomo iholle tunkevien afrikkalaisten onnennauhojen kaupustelijoiden vuoksi. Pimeään aikaan siellä myytiin samoja propellihärveleitä kuin Venetsiassakin.

Onnennauhojen kaupustelijoita

Piazza Duomon päänähtävyys on tietenkin itse Duomo. Pitkään ja hartaasti (1386-1965) rakennettu katedraali on wikipedian mukaan maailman neljänneksi suurin. Duomon ovella oli poliiseja ja sotilaita ovimiehinä. Pukukoodista oltiin tarkkana ja valokuvaus oli kielletty. Valokuvauskieltoa ei tosin valvottu vaan vierailijat ottivat kuvia kaksi metriä pääoven takana ilman, että ketään tuntui kiinnostavan. Pitihän sitä sitten itsekin napata pari kuvaa. Duomon sisällä on hyvin valaistuissa vitriineissä näytillä kaksi kuivahtanutta kardinaalia. Lienee jokaisen kristityn unelma? Niistä en viitsinyt ottaa kuvaa. Alla on yksi otos keskikäytävältä.

Duomo sisältä

Piazza Duomon toinen spektaakkeli on Galleria Vittorio Emanuele. Kaksi lasikattoista arkadia risteää rakennelman keskellä. Galleriassa on kauppoja ja ravintoloita, joiden hintataso näytti korkealta. Risteyksestä tosin löytyy mäkkäri, jonka hinnat lienevät ihan normaalit. Paha sanoo, koska hintoja ei ollut ulkopuolella kuten muissa ravintoloissa ja Duomon vieressä on Burger King, joka on roskaruokasuosikkini.

Galleria Vittorio Emanuelen kattorakenteita

Härät eivät ole Gallerian kävijöiden suosikkieläimiä. Reikä on aikojen saatossa tehty kantapäätä kiertämällä.

Auts!

Ferrari Storen ulkopuolella oli formulasimulaattori. Todennäköisesti siksi, että kyseisenä viikonloppuna oli Monzan GP ja Monzahan on lähistöllä. Joku kurvasi paikalle Ferrarillaan, joka keräsi oitis yleisöä.

Ferrari parkissa Ferrari Storen ulkopuolella

Ihmeiden aika ei ole ohi.

Vuokrapyöräparkki

Miracolo!

Leonardo

Milano on muodista tunnettu. Ostosmahdollisuuksia piisaa ja olihan mm. rautatieasemalta poistuessa vastassa alaston mies mainostamassa jotain... kenties vaatteita? En ole moista nähnyt millään muulla rautatieasemalla ja olen nähnyt runsaasti asemia.

Piazza S. Babila

Muotia

Piazza Duomon kulmassa

Onnennauhakauppiaskuvan taustalla saatoitte huomata roudausta. Siellä roudattiin konserttia varten. Italian gospelkuoro keräsi paikalle yleisöä. Ihan hyvin vetivät, mutta ei hallelujaahh jaksa itseäni kiinnostaa kovin pitkään.

Gospelkonsertti Duomolla... Halleluja-h!

Duomon kattohahmot pallottelevat


Seuraava osa poistuu ydinkeskustasta...


lauantai 19. marraskuuta 2011

Brescia


Syyskuisen Grande lomamatkani perkaaminen jatkuu...

Keskellä Pohjois-Italiaa sijaitseva Brescia on noin 200k asukkaallaan Lombardian toiseksi suurin kaupunki. Kaupungin juuret ovat syvällä sillä Brixia (Brescian latinankielinen nimi) perustettiin vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua ja oli tärkeä jo ennen kuin roomalaiset valtasivat sen pari vuosisataa ennen ajanlaskun alkua. Roomalaisten ajoista ei kuitenkaan muistuta kuin pari rauniota ja katuverkoston muoto.

Saavuin kaupunkiin edullisella ja täyteen ahdetulla regionale veloc -junalla Mestrestä. Rautatieasema on italialaiseksi asemaksi hieno ja sopii kaupungin historialliseen taustaan.

Rautatieasema

Piazza della Repubbica

Monumentaalista

Keskustassa oleva valtava katedraali oli keskellä päivää suljettuna, joten palataan siihen myöhemmin. Jatkoin matkaa keskustan toisella puolella sijaitsevalle linnoitetulle mäelle. Italialaisissa kaupungeissa sijaitsevat julkiset vesipisteet saavat jälleen kerran suuren kiitoksen helteessä taapertaneelta matkaajalta.

Vesipiste

Linnoitus on puistomaista aluetta, josta näkee hyvin ympäristöön. Puut peittivät näkymää aivan ydinkeskustaan, mutta kuvan vasemmassa laidassa näkyvä kupu on Piazza della Loggian päädyssä sijaitsevan 1492 valmistuneen Palazzo della Loggian katto. Rakennus toimii kaupungintalona.

Panorama vanhan kaupungin katoista

Korkeammalla mäen päällä sijaitsee linnoituksen varsinainen linna. Keskiaikainen ja hyvin säilynyt. Linnassa on museo ja lisää puistoa.

Castello della Brescia

Linnan portilla

Myöhemmin päivällä katedraalikompleksi oli jälleen avattuna. Kompleksi koostuu vanhasta harmaatiilisestä (Vecchio) sekä uudesta valkeasta (Nuovo). Jännän sylinterimäinen vanha osa on 1000-luvulla rakennettu paikalla aiemmin olleen kirkon raunioille. Uudempi osa rakennettiin 1604-1825.

Duomo Vecchio & Duomo Nuovo

Duomo Nuovon kupu

Uusi katedraali on massiivinen sekä ulkoa, että sisältä. Sisäpuolen ongelmana oli, että näitä oli matkan aikana tullut jo nähtyä riittävästi. Vanha katedraali sen sijaan oli jotain tuoretta: outo pohjaratkaisu ja hämyiset sisätilat.

Duomo Vecchio

Duomo Vecchio

Kaapumies jalustallaan

Kirkot voisi muuten jättää jo sikseen, mutta yllä olevan kaapumiehen taustalla olevan kirkon vahtimestari bongasi ovelta sisälle kurkistaneen matkaajan ja halusi välttämättä esitellä kirkkonsa hienouksia. Mies ei puhunut englantia ollenkaan, mutta pyysi mukaansa, laittoi kattomaalaukseen valot päälle ja kehotti ottamaan kuvan.

Vahtimestarin erikoinen

Katumarkkinaa vanhassa kaupungissa

Vanhaa kaupunkia

Duomo Nuovo

Ilta hämärtyi spektaakkelimaisen punaisen taivaan kera.

Ilta hämärtyy punaisena

Pitihän sen kunniaksi sitten ottaa punaista pizzan kaveriksi sen sijaan, että olisi lähtenyt vaalean keltaiselle qualita e tradizione -linjalle.

Punaista pizzan kyytipojaksi

Brescia on ihan jees yhden päivän pyörimiseen.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Trieste

Trieste on noin 205000 asukkaan satamakaupunki Italian koilliskulmassa ja sitä ympäröi Slovenian raja etelässä, idässä ja osittain myös pohjoisessa. Historia on pitkä, mutta erikoisuutena mainittakoon, että vuodesta 1947 vuoteen 1954 Triestestä yritettiin YK:n johdolla tehdä itsenäistä kaupunkivaltiota.

Triesteen pääsee paikallisjunalla Venetsiasta parissa tunnissa. Ainakin hämärien muistikuvieni perusteella, totuus lienee +-0,5 tuntia marginaalin sisällä.

Trieste Centrale -rautatieasema

Asemalta on lyhyt matka keskustaan, joka on rannan tuntumassa.

Vaaleanpunainen satamarakennus

Monumentti pitkän laiturin päässä

Rannalle aukeaa kaupungin pääaukio Piazza Unità d'Italia, jota ympäröi monta tyylikästä palatsia.

Palazzo del Governo

Palazzo del Comune (kaupungintalo)

Kenties slovenialaisten vaikutuksesta johtuen, kaupungissa on italialaiseksi kaupungiksi hyvin kattava olutvalikoima. Supermarketissa en käynyt (keskustasta ei löytynyt), joten arvio perustuu ravintoloiden kyltteihin. Erään pikkukaupan ulkopuolella oli näyttävästi esillä paikallista tuotantoa. Päätin tukea paikallista ja ostin IPAn, jonka roudasin Braunschweigiin saakka maisteltavaksi. Maistelu on suoritettu ja valitettavasti täytyy todeta, ettei vakuuttanut. Humalia olisi kaivannut runsaasti enemmän. En olisi IPAksi tunnistanut.

Paikallista tuotantoa esillä


Siesta

Kaupunki on mäkinen. Jätin rannan tasaisuuden taakseni ja lähdin kapuamaan ylös.

Normiasuntoja

Osservatorio astronomico

Normikatu

Mäeltä löytyy kaupunkia aikoinaan suojellut, vanhojen linnojen jäännösten päälle rakennettu Castello di San Giusto. Linnan rakentaminen aloitettiin 1470 ja viimeinen laajennus valmistui 1630. Linnan vieressä on monumenttia ja vanhoja raunioita mm. roomalaisten jäljiltä.

Suihkulähde linnan vieressä

Lokit tahrattoman(!!) muistomerkin päällä

Castello di San Giusto ja muinaisia raunioita

Linnaan on pieni sisäänpääsymaksu. Sisällä on pari pienehköä museota ja hyvät näkymät muureilta. Näkymiä päässee ihmettelemään myös aukioloajan jälkeen, sillä linnassa on erillinen sisäänpääsy muurin päälle, jossa on ravintola / baari ja isohko terassi.

Linnan asemuseon portaikossa

Näkymä linnalta merelle

Välittömästi linnan vieressä sijaitsee Triesten tuomiokirkko, Cattedrale di San Giusto. Ulkoisesti vaatimaton eikä sisälläkään ole valtavasti bling blingiä lukuunottamatta paraatipaikan mystisesti hohtavaa mosaiikkia, jonka venetsialaiset mestarit loihtivat 1100-1200 luvuilla.

Cattedrale di San Giusto

Cattedrale di San Giusto sisältä

Takaisin rannan tasamaalle...

Pörssiaukio

Kaupungin Grande Canalella on pituutta parin korttelin verran. En tiedä mistä ovat Grandensa keksineet.

Grande Canale

Trieste on ihan jees. Turisteja ei parveile kaikkialla ja rannan tuntumassa oleva keskusta on viihtyisän oloinen.