Jatkoa edelliseen osaan, joka pyöri ydinkeskustassa. Tässä osassa hypitään hieman kauempana ydinkeskustasta. Yksi kätevä tapa tämän toteuttamiseen on käyttää metroa.
Metro
Ensimmäisenä kurkistus aiheeseen onko Cimitero Monumentale monumentaalinen. Aukioloajat eivät ainakaan ole, sillä paikka menee kiinni jo iltapäivän aluksi, joten tästä tietämättömänä jouduin tulemaan toisena päivänä uudelleen. Hautuumaan sisäänkäynti on monumentaalinen, kuten myös sen edessä ollut tietyömaa.
Cimitero Monumentalen sisäänkäynti
Monumentaalisuus jatkuu myös sisäänkäynnin takana. Kuva on aivan edestä, jossa vielä on jotain pienempääkin esillä. Kuvan taustalla näkyviä suurempia on takamaastossa aivan julmetusti. Turistiryhmiä oppaineen on liikkeellä., Zombeja ei onneksi näy keskipäivän helteessä. Mutta siis joo, Cimitero Monumentale todellakin on monumentaalinen.
Cimitero Monumentalen vaatimattomin osasto
Seuraavaksi lähemmäs keskustaa. Via Dante johtaa Piazza Duomon lähistöltä Castello Sforzescolle, jonka rakennustyöt alkoivat 1300-luvulla ja joka oli 1400-1500 luvuilla yksi euroopan suurimmista linnoituksista. Aivan kaikkea ei linnoituksesta taida olla jäljellä sillä paikka vaihtoi "omistajaa" lukuisat kerrat historiansa aikana. Nykyään paikalla on sotilaiden ja hallitsijoiden sijaan useita museoita.
Via Dante kohti Castelloa
Castellon takana on suuri puisto, Parco Sempione.
Parco Sempione, riippumattoja ja kaupustelija
Hyppäys keskustan eteläpuolelle, josta mieleeni tulee ensimmäisenä graffitit ja tagit. In da ghettooo... Alla oleva kuva on muistaakseni Piazza XXIV Maggiolta, jonne kävelin Porta Genoan metroasemalta ja josta jatkoin kohti keskustaa.
Mercato Comunale
Milano oli, kuten ensimmäisessä osassa mainitsin, Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupunki. Näkyviä jälkiä ei ole paljoa, mutta tässä on yksi. Jesse lienee myöhempi lisäys.
Roomalaisia raunioita Ticinesellä
S. Ambrogio on paitsi metroasema, myös kirkko, jonka rakennutti 379-386 pyhä Ambrosius itse. Mies on näyttävästi esillä kryptan puolella. (Wikipedia-artikkelista löytyy kuva)
Basilica di Sant'Ambrogio
Samalla linjalla jatkaen. Toisaalta, muttei kovin kaukaa, löytyy Santa Maria Delle Grazie, jonka yhteydessä on Cenacolo Vinciano. Erikoisen näköinen rakennus on UNESCOn maailmanperintökohde eikä ehkä vähiten siksi, että siellä sijaitsee Leonardon seinämaalaus "pyhä ehtoollinen" (The Last Supper). Maalausta ihmettelemään tahtovien kannattaa tehdä ajoissa varaus sillä sisälle pääsee päivässä rajoitettu määrä ihmisiä ja raja on matala. Paikka on toisinsanoen helposti loppuunmyyty.
Santa Maria Delle Grazie, Cenacolo Vinciano
Sitten aivan toisiin tunnelmiin: San Sirolle, joka on parhaiten tunnettu (epävirallisesti) samannimisestä jalkapallostadionista (virallisesti Stadio Giuseppe Meazza). San Siron kaupunginosasta lötyy mm. kaksi rataa hevosurheiluun (Ippodromo). Radat on ohitettava metrolta stadionille kävellessä. Matka ei kuitenkaan pääse käymään tylsäksi, sillä pitkän radan betoniseen suoja-aitaan on tehty taidokkaita graffiteja.
San Siron Ippodromon aitaa
Ippodromo
Lopulta pitkän suoran päästä löytyy päämäärä. 85700 henkeä istumapaikoille vetävä San Siron stadion, jossa pyhää palloa potkivat sekä A.C. Milan että Inter. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin eri lähteistä, että stadion ei ole yleensä loppuunmyyty vaan vapaita paikkoja on keskimäärin yli 20000 per matsi.
San Siro
Loppuun vielä pari iltaista otosta.
Castello Sforzesco illalla
Suihkulähteitä Cadorna F.N. -aseman edustalla
Skootteri on katujen kuningas
