Kuuma ja kostea Guangzhoun tutkimusmatkailu jatkuu kaupungin vanhasta osasta Liwanin alueella. Suuntana Liwan Lake Park, josta siirtyminen Enning Roadin ja sen jatkumoiden kautta lähemmäs Shamian Islandia, joka oli aikoinaan Ison-Britannian ja Ranskan oma hiekkalaatikko Kiinan kaupankäyntiin. Sen jälkeen erittäin hikinen tutkimusmatkailija tahtoo suihkuun, jotta voisi olla sivistyneesti Canton Towerin korkeuksissa. Suihkuun suuntaaminen osuu sattumalta suoraan metron ruuhka-aikaan, joten tulipahan sekin koettua: kaupungin hikisin mies täyteen pakatussa ruuhkametrossa. :D
Liwan Lake Parkista jäi mieleen kaksi muistoa. Ensimmäisenä lava, jossa vedettiin aivan karmeata laulua tai oikeammin sen yritystä. Paikallinen eläkeläiskerho lieni asialla... brrrrrrrr. Karmeaa! Toisena, että puistossa oli oikeasti hienoja näkymiä ja varsin rauhallista kunhan eteni lavan äänentoiston tavoittamattomiin.
Kanaali Liwanin alueella
Maskeja puskassa
Silta lienee erinomainen
Liwanin järvipuistossa tulvii (Liwan Lake Park)
Vauhdikas patsas puiston saaressa
Liwanin järvipuiston kenties hienoin näkymä
Puistosta siirtyminen Enning Roadille, jonka sivukadulla sijaitsee Lonely Planetin oppaan mukaan Bruce Leen esi-isien koti tai miten ancestral homen nyt suomentaisi. En tosin käynyt sitä hökkeliä katsomassa. Enning Road kuten edellisessä osassa vilahtanut samaan katuketjuun kuuluva Longjin West Road koostuu yli sata vuotiaista rakennuksista, joihin on otettu vaikutteita Shamian Islandin länsimaalaisesta arkkitehtuurista. Perinteiseen Kiinalaiseen tapaan kyseiset rakennukset ovat jääneet melko vähäiselle kunnossapidolle. Sivukaduilla näkyi purku- ja rakennustyömaita. Vanhaa kaupunkia ollaan modernisoimassa. Katujen ketjua eteenpäin siirryttäessä rakennukset alkavat "eheytyä" rahakkaamman kävelykadun lähestyessä.
Jossakin ahtailla kaduilla
Amerikkalaiset roskaruuat vastakkain Dishifu roadilla
Shangxiajiu pedestrian street näyttäisi olevan vanhan kaupungin shoppailukatu
Lepotauko
Sivussa rahakkailta kaduilta
Shamian Island on pieni kanaalilla mantereesta erotettu saari, joka annettiin 1800-luvulla Isolle-Britannialle ja Ranskalle ulkomaan kauppaa varten. Maat rakensivat saarelle paikallisiin olosuhteisiin muokatut eurooppalaiset rakennukset. Kiinalle saari siirtyi vuonna 1949 eli samana vuonna ja samasta vallankumouksellisesta syystä kuin Shanghain vastaavat. Eurooppalaiset rakennukset ovat onneksi edelleen paikoillaan. Enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa, mutta kuitenkin. Saarella on rauhallista kävellä ja siellä oleva kasvillisuus rönsyilee melko villin oloisesti.
Shamian Islandin itäisen puolen loistokkuutta
Vaunut puutarhassa
Shamian Streetin keskellä on rönsyilevä puisto
Parien kuvauksia kirkon edustalla
Shamian Islandin valokuvaajia
Illan lähestyessä tuli mieleen käydä suihkussa ja tankkaamassa ennen päivän odotetuinta hetkeä: Canton Toweriin menoa. Sattui olemaan ruuhka-aika, joten metrossa oli ruuhkaa... lievästi sanottuna. Pari pysäkkiä ennen hotellia oli metrolinjan vaihto. Hirveässä tungoksessa päädyin lopulta kävelemään ruuhkassa matelemisen sijasta.
Ruuhka-aika metrossa
Ruuhka aikaan tieliikenne ei ole yhtä tukossa kuin metro
Canton Towerin sisäänpääsymaksut on porrastettu tasolle, jossa jouduin oikeasti kysymään hinnaston lähellä partioivalta henkilökunnalta mitä ihmettä millekin tasolle kuuluu. Päädyin ottamaan paketin, jossa pääsee 450 metrin korkeuteen tornin ulkopuolella kiertävälle kävelysillalle. 488 metrissä on katto, mutta siellä sijaitseva näköalatasanne oli hinnoiteltu pilviin.
Kävelysillalta, tai tasanteelta, miksi sitä nyt kutsuisi kun se ei ihan tasainen ollut, näki salamointia horisontissa. Näköalojen lisäksi siellä oli vapaa pudotus -huvipuistolaite sekä tornia kiertävä rata, jota pallomaiset kärryt ajavat. Nämä näköalapallot samalla taktisesti estävät näkyvyyden moderniin keskustaan. Noh, näkihän sinne kerrosta alempaa lasien läpi. Yleisesti ottaen näkymät eivät olleet yhtä huikeat kuin Shanghain pilvenpiirtäjästä vaikka melkein yhtä korkealla oltiin.
Tornin juurella
New Town tornin ikkunan läpi
Kiskoilla kulkevat pallot blokkaavat taktisesti näkymän keskustaan ulkona
Tasanteen korkein kohta on 450 metrissä
Tornissa käynnin jälkeen olikin vähitellen aika siirtyä hotellille nukkumaan. Tornilta kulkee moderniin keskustaan automatisoitu metronpätkä, jonka avulla voi siirtyä lähemmäs oikeaa metroa. Junalipun Hong Kongiin olin käynyt ostamassa jo aamulla, joten seuraavan päivän ohjelma oli yksinkertainen. Junaan ja kohti vapaampaa maailmaa... ainakin internetin osalta. Eihän turisteja Kiinassa kyylätä mitenkään erityisesti.
Automatisoitu minimetronpätkä
Värikäs kävelykatu sekä valoshowta pyörittävä Canton Tower
Tipu!
Persoonallinen terassi
Junalippu Hong Kongiin
Rullaportaat kohti rajamuodollisuuksia ja junaa Kowlooniin
Seuraavana vuorossa Hong Kong. Matkan pisin pysähdys ja näin jälkeenpäin sanottuna tällä hetkellä maailman suosikkikaupunkini.
