Plitvicen kansallispuisto - Osa I - Ylemmät järvet

Lähes tyhjien Durmitorin ja Unan kansallispuistojen jälkeen eeppinen Balkanin road trip päätyi täysin toisenlaiseen kansallispuistoon, Plitvicen järville Kroatiaan. Plitvicen järvien kansallispuisto Kroatiassa on kaunis maailmanperintökohde, mutta myös hyvin ruuhkainen sellainen. Ainakin järvien osalta. Itse kansallispuistohan on paljon laajempi kuin kuuluisa järvialue. Tämä vierailu sijoittui kuivaan heinäkuuhun.

Kansallispuiston läheiset majoitukset ovat hinnoissaan, joten tämä oli yksi hyvä syy roudata telttaa mukana vuokracorsassa. 8 kilometrin päässä ykkösportista sijaitseva Kamp Korana alue palvelee edullisesti, hyvin ja kapasiteettia on niin paljon, etteivät tainneet ottaa edes varauksia vastaan. Tilaa on aina. Campingista menee ilmainen bussi kansallispuiston porteille aamulla ja takaisin illemmalla. Autolla liikkuvalle joustavampi vaihtoehto on mennä autolla. Porteilla oli 70 kunan pysäköintimaksu per päivä. Pysäköinnin lisäksi maksettavaa tuli kansallispuiston sisäänpääsymaksu eli 180 kunaa per naama. On näille maksuille toki katettakin. Todella upea paikka!

Päivän suunnitelmana oli mennä kävellen ylemmät järvet läpi ja jatkaa sitten alemmille järville. Ylämäkeen aamupäivällä edeten aurinko paistaa selän takaa ja putoukset hohtavat edessä. Ylhäältä pääsee shuttle bussilla takaisin alkupisteeseen, josta voi sitten jatkaa vesibusseilla kohti alempia järviä ja isoa vesiputousta. Vierailu kansallispuistoon alkoi kakkosportilta, jonka läheltä pääsee ylempien järvien polkujen alkuun vesibussilla noin 50 metrisen kapeikon yli.

Vesibussilla kapeikon toiselle puolelle reitin alkuun.

Vesibussin laiturilta lähtee kaksi polkua. Valinta osui sellaiselle, joka lähti suurinpiirtein välittömästi nousemaan puisia portaita alla kuohuvan virtauksen yli. Tyylikäs aloitus! Jo ensimmäistä järveä vesibussilla ylittäessä oli käynyt selväksi, että järvien vesi on todella kirkasta ja turkoosia. Sama linja jatkuu jokaisessa järvessä ja lammikossa! Järvien välillä on seinämiä, joissa useimmissa on useita pieniä vesiputouksia. Mikäli ymmärsin oikein sivukorvalla kuultuja erään oppaan kertomuksia niin nämä seinämät ovat perimmiltään mikrobien tuotoksia. Tästä syystä isoimpiinkaan järviin ei saa pulahtaa omia pöpöjä levittämään. Oli miten oli, en ole vastaavaa järvialuetta ennen nähnyt.

Tästä eteenpäin kertomus etenee kuvien voimalla...

 Reitin ensimmäiset portaat ja heti puron/putouksen päällä. Tyylikästä.

Juuret.

Täällä ei oikeasti saisi olla, mutta kieltoa rikottiin yleisesti.

Suurimpien nähtävyyksien kohdalla on ruuhkaista.

Veliki Prstavac (28 metriä korkea)

 Neidonkorento.

Seinämä täynnä vesiputouksia.

Sudenkorento.

Ruuhkassa lankkujen päällä on helppo saada tärähtäneitä kuvia. :)

Tukki lammessa.

Hauki ja neidonkorento muodostelmahengailussa.

 Pienehkö putous. Vain muutaman metrin korkuinen.

Sorsa uteliaana.

Poikkileikkaus järvialueesta. Vielä yksi matkaa ylöspäin.

Ylimmän järven reunalla kiermurtelevalla reitillä.

Valtava "jono" vesibussiin sekä ylhäältä rappusilta, että viereisen laiturin "ohituskaistalta"

Paattiin pääsi lopulta odotuksen jälkeen. Matka jatkuu viikon kuluttua kohti alempia järviä...

Bosnian maaseutua

Tässä oli alunperin tarkoitus olla jo Plitviceä, mutta päätin sittenkin heittää muutamat kuvat Sarajevon ja Plitvicen väliltä. Joku voisi sanoa, että tässä pelataan aikaa, mutta toinen voisi todeta benzinska pumpa! Jajcen putoukset ja Unan kansallispuisto olivat hienoja, vaikka niissä vierailu lyhyt olikin.

Jajcen putoukset tulivat matkan varrella vastaan täytenä yllätyksenä. Näkyivät valtatielle ja sitä näkyähän ei tutkimusmatkailija voinut vastustaa. Tutkimaan lähemmin! Putousten lähelle saa auton parkkiin nimellistä maksua vastaan. Olisikohan ollut bosnian markka (~50 centtiä) tai jotain sinne päin. Yläviistosta pääsee katsomaan ilmaiseksi. Alas pääsee polkua pitkin ja alhaalla pyysivät 4 bosnian markkaa tai kaksi euroa. Eurot kävivät tässä pisteessä maksuvälineenä ja lipuksi sai paikkaa esittävän tarran. Jajcen kaupunkiin tutustumiseen ei riittänyt aikaa, koska yöksi piti ehtiä Kroatian puolelle.

Benzinska pumpa!

Jajce sijaitsee mäellä.

Jajcen putoukset ylhäältä päin.

Plivsko Jezero polarisoivan suodattimen läpi kuvattuna.

M5 halki tasangon.

Unan kansallispuistossa oli etukäteen tarkoituskin käydä. Unajoen varrella olevassa kansallispuistossa on kahdet suuret putousalueet: Martin Brod ja Strbacki Buk. Näistä ensimmäisessä on eniten pudotusta, mutta se on jakautunut satojen metrien matkalle. Jälkimmäisessä on yhteensä vähemmän pudotusta, mutta siellä on suurin yksittäinen putous (18 metrinen). Jajcessa kului aikaa ja toisaalta Strbacki Bukille johtava tie oli kunnon perunapeltoa, joten Martin Brod piti kauempana olevana jättää käymättä. Puistoon pääsi autolla kolme euroa per naama. Portilla kävi eurot. Puistossa oli hiljaista, mutta eipä se tie liikennettä kestäisikään.

Unan kansallispuiston ja Plitvicen kansallispuiston välillä on 60 km ajamista. Kannattanee vierailla molemmissa kansallispuistoissa, mikäli siihen vaan on ajallisesti mahdollisuus. Joillain vuokra-autofirmoilla on rajoituksia Bosniaan ajamisen suhteen, joten se kannattaa selvittää etukäteen. Lisäksi autoon tarvitsee "green cardin", jotta sen voi viedä rajalta yli. Kroatian suuntaan mennessä rajalla asiointi sujui nopeasti kun alla oli slovenian kilvissä ollut auto ja kädessä EU-passi.

 Unan kansallispuiston kaksisuuntainen perunapelto tie.

Joki nimeltä Una - Unan kansallispuistossa Bosniassa.

 Strbacki Buk ja vanha myllyrakennus.

Strbacki Buk hieman kauempaa.

M5 jatkuu kohti vuoria.

Kroatian raja-asema.

Teltta pystyssä Plitvicessä.

Ensi viikolla sitten Plitvicen kansallispuistoa...

Sarajevo

Hautausmaa, vanha kaupunki ja uusi kaupunki laaksossa.

Eeppinen Balkanin road trip eteni Durmitorin kansallispuistosta Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunkiin Sarajevoon. 1461 perustetun kaupungin alueella ja lähistöllä on lähes puoli miljoonaa asukasta ja erittäin värikäs historia. Ottomaanit, Itävalta-Unkari, Jugoslavia ja nyt Bosnia ja Hertsegovina ovat jokainen jättäneet omat jälkensä kaupunkiin. Valta on vaihtunut sotaisissa merkeissä ja jälleenrakennus on sekoittanut tyylejä ja uskontoja. 

Ensimmäisen maailmansodan alkupisteeksi lasketaan vuonna 1914 (nykyisen) vanhan kaupungin latinalaisen sillan kupeessa tapahtunut Itävalta-Unkarin prinssin Frans Ferninandin murha. Iloisemmissa merkeissä vuonna 1984 kaupunki isännöi talviolympialaisia.

Jugoslavian hajoamisen aikaan Serbit piirittivät Sarajevoa vuosina 1992-95, aiheuttaen suurta tuhoa. Kaupunki on jälleenrakennettu, mutta jälkiä näkyy edelleen. Erittäin suositeltavana kohteena on mainittava tunnelimuseo. Vuonna 1993 valmistunut lentokentän alittava tunneli lopetti kiitoradan yli luotisateessa juoksemisen bosnialaisten hallussa olleen alueen ja Sarajevon kaupungin välillä. Sarajevo Insiderin kautta hankitulla opastetulla kierroksella oppaana ollut entinen poliisi oli itsekin roudannut tavaraa tunnelin läpi sekä virallisella roolilla kiskoilla kulkevien kärryjen avulla että henkilökohtaisesti repun kanssa. Joku oli kuulemma yrittänyt tuoda lehmää läpi, muttei onnistunut yhtenä kappaleena. Lihoista sai hyvän hinnan aikana jolloin kaikesta oli pulaa. Tunnelimuseo on lentokentän kupeessa siellä mistä tunneli alkoi vapaamman maailman puolelta.

Lyhyt parin yön vierailu kaupungissa kohdistui lähinnä vanhaan kaupunkiin. Uuden läpi tuli ajettua oppaan minibussilla tunnelimuseoon mennessä. Vanha kaupunki on matalasti rakennettu ja erilaisia uskonnollisia rakennuksia on runsaasti. Kävelykatuja reunustavat pienet liikkeet ja terassit. Hintataso on edullinen ja paikallinen Sarajevsko svijetlo lager pivo on ihan ok vaalea lager.

Kulkukoirat majapaikan edustalla.

Koira ottaa rennosti vanhan kaupungin keskeisellä Sebilj suihkulähteellä.

Gazi Husrev-beg moskeijaan pääsee pientä maksua vastaan sivuovesta. Aika perusmoskeija.

Kissalta ei ihan heti lopu ruoka kesken.

Pienten kauppojen reunustama katu vanhassa kaupungissa.

Mula Mustafe Baseskije - yksi vanhan kaupungin ohitusteistä.

Jalkakäytävälle pysäköinti näytti olevan yleinen tapa.

Katedraalin pysäkin seutu on sekoitus uutta ja vanhaa.

Katedraali.

Katettu tori.

Vaaleanpunainen ratikka.

Muhkeat viikset!

Rukousaika pienessä moskeijassa.

Latinalainen silta.

Kranaatti tappoi tässä.

Sarajevon tunneli

Vanhan kaupungin basaari.

Kulttuurien kohtaamispaikka.

Monikulttuurisuusmonumentti, jonka taustalla on ortodoksinen katedraali.

Käyttötarkoitus lienee selvä.

Ikuinen liekki.

Tämä kissa esiintyy ympäri kaupunkia... ja yhdestä aikaisemmasta kuvastakin.

Kaupunki valkoiselta linnoitukselta nähtynä.

Moskeijan torni.

Viihdyin Sarajevossa! Mielenkiintoisempi paikka kuin moni matkalla aiemmin nähty. Miellään olisi ollut pidempäänkin ja nähnyt myös kaupungin uudempaa puolta. Matkaseuran määrittämä aikataulu oli kuitenkin armoton ja matka jatkui Jajcen vesiputousten ja Unan kansallispuiston kautta Kroatiaan Plitvicen kansallispuistoon, josta seuraava osa jatkaa. Jajcesta ja Unasta jotain road tripin yhteenvedon kakkososassa.