Plitvicen kansallispuisto - Osa I - Ylemmät järvet

Lähes tyhjien Durmitorin ja Unan kansallispuistojen jälkeen eeppinen Balkanin road trip päätyi täysin toisenlaiseen kansallispuistoon, Plitvicen järville Kroatiaan. Plitvicen järvien kansallispuisto Kroatiassa on kaunis maailmanperintökohde, mutta myös hyvin ruuhkainen sellainen. Ainakin järvien osalta. Itse kansallispuistohan on paljon laajempi kuin kuuluisa järvialue. Tämä vierailu sijoittui kuivaan heinäkuuhun.

Kansallispuiston läheiset majoitukset ovat hinnoissaan, joten tämä oli yksi hyvä syy roudata telttaa mukana vuokracorsassa. 8 kilometrin päässä ykkösportista sijaitseva Kamp Korana alue palvelee edullisesti, hyvin ja kapasiteettia on niin paljon, etteivät tainneet ottaa edes varauksia vastaan. Tilaa on aina. Campingista menee ilmainen bussi kansallispuiston porteille aamulla ja takaisin illemmalla. Autolla liikkuvalle joustavampi vaihtoehto on mennä autolla. Porteilla oli 70 kunan pysäköintimaksu per päivä. Pysäköinnin lisäksi maksettavaa tuli kansallispuiston sisäänpääsymaksu eli 180 kunaa per naama. On näille maksuille toki katettakin. Todella upea paikka!

Päivän suunnitelmana oli mennä kävellen ylemmät järvet läpi ja jatkaa sitten alemmille järville. Ylämäkeen aamupäivällä edeten aurinko paistaa selän takaa ja putoukset hohtavat edessä. Ylhäältä pääsee shuttle bussilla takaisin alkupisteeseen, josta voi sitten jatkaa vesibusseilla kohti alempia järviä ja isoa vesiputousta. Vierailu kansallispuistoon alkoi kakkosportilta, jonka läheltä pääsee ylempien järvien polkujen alkuun vesibussilla noin 50 metrisen kapeikon yli.

Vesibussilla kapeikon toiselle puolelle reitin alkuun.

Vesibussin laiturilta lähtee kaksi polkua. Valinta osui sellaiselle, joka lähti suurinpiirtein välittömästi nousemaan puisia portaita alla kuohuvan virtauksen yli. Tyylikäs aloitus! Jo ensimmäistä järveä vesibussilla ylittäessä oli käynyt selväksi, että järvien vesi on todella kirkasta ja turkoosia. Sama linja jatkuu jokaisessa järvessä ja lammikossa! Järvien välillä on seinämiä, joissa useimmissa on useita pieniä vesiputouksia. Mikäli ymmärsin oikein sivukorvalla kuultuja erään oppaan kertomuksia niin nämä seinämät ovat perimmiltään mikrobien tuotoksia. Tästä syystä isoimpiinkaan järviin ei saa pulahtaa omia pöpöjä levittämään. Oli miten oli, en ole vastaavaa järvialuetta ennen nähnyt.

Tästä eteenpäin kertomus etenee kuvien voimalla...

 Reitin ensimmäiset portaat ja heti puron/putouksen päällä. Tyylikästä.

Juuret.

Täällä ei oikeasti saisi olla, mutta kieltoa rikottiin yleisesti.

Suurimpien nähtävyyksien kohdalla on ruuhkaista.

Veliki Prstavac (28 metriä korkea)

 Neidonkorento.

Seinämä täynnä vesiputouksia.

Sudenkorento.

Ruuhkassa lankkujen päällä on helppo saada tärähtäneitä kuvia. :)

Tukki lammessa.

Hauki ja neidonkorento muodostelmahengailussa.

 Pienehkö putous. Vain muutaman metrin korkuinen.

Sorsa uteliaana.

Poikkileikkaus järvialueesta. Vielä yksi matkaa ylöspäin.

Ylimmän järven reunalla kiermurtelevalla reitillä.

Valtava "jono" vesibussiin sekä ylhäältä rappusilta, että viereisen laiturin "ohituskaistalta"

Paattiin pääsi lopulta odotuksen jälkeen. Matka jatkuu viikon kuluttua kohti alempia järviä...