Plitvicen kansallispuisto - Osa II - Alemmat järvet

Edellinen osa jäi laiturin jonotusruuhkaan. Siinä vierähti tovi jos toinenkin vaikka jokaiseen vesibussiin mahtuu sata matkustajaa. Jonojen organisointi oli samaa luokkaa kuin paikan shuttle bussien kanssa. Eli ängetään sieltä mistä mahtuu ja kyynärpäätaktiikka saattaa tulla tarpeeseen. Paatti kuljetti pitkulaisen Kozjakjärven toiseen päätyyn, josta lähti kävelyreitti kolmelle alemmalle järvelle sekä lopulta suurelle vesiputoukselle.

Alemmat järvet olivat pitkälti samanlainen kokemus kuin ylemmätkin. Kirkasta vettä, vihreää kasvillisuutta ja putouksia järvien välissä. Putoukset tosin olivat paljon vaatimattomampia kuin ylemmillä järvillä, mutta senhän korvaa suuri vesiputous, josta lisää alempana.

Kyydissä!

Kozjakjärveä halkomassa.

Rantavedet ovat täynnä fisuja.

Tosi vehreää.

Korentoja piisaa.

Vedenalainen luola?

Kohti suurta vesiputousta.

Suuri vesiputous eli Veliki Slap on 78 metriä korkea. Tyhjien "urien" ja pikaisen kuvahaun perusteella putouksesta tuli vierailuhetkellä tavanomaista vähemmän vettä. Kuiva kesä. Järvien vartta kulkeva reitti saapuu putouksen pohjalle, koska putouksen vesi tulee eri uomasta kuin järvien vesi. Putouksella oli runsaasti väkeä poseeraamassa vaikka näkymä oli kansallispuiston standardeilla oikeastaan huono. Putousta vastapäätä lähti huonokuntoiset portaat seinämää ylös. Määränpäätä ei ollut mitenkään merkattu, mutta kartan mukaan siitä pääsi polulle, joka kulkee ylhäällä takaisin sinne minne paatti jätti. Veikkasin sieltä jostain näkevän myös putoukselle ja järville, joten ylöspäin! 

Ylempänä ei edelleenkään ollut mitään kylttejä, mutta polkuja "oikeaan" suuntaan niin lopulta löytyi näköalapaikka putoukselle. Paljon parempi näkymä kuin alhaalta! Järvien suuntaan ensimmäinen vastaan tullut näköalapaikka oli kasvanut umpeen. Ei muuta kuin portaat alas ja järvien toiselle puolelle ylös. Sieltä lähtisi lopulta myös shuttle bus kohti kakkosporttia ja sitä myötä parkkipaikkaa.

Ylös kallion seinämälle pääsi muun muassa kulkemalla läpi luolan, jonka katto oli perältä romahtanut. Luonnon muodostamaan yhdyskäytävään oli tehty rappuset. Samassa luolassa oli toinen, noin 20 metrinen, sivuluola. Siihen oli tehty kulkuväylä perälle, mutta valoa ei. Sitä sai kännykän taskulampusta. Kallion kielekkeen päällä oli osin sama ongelma kuin aiemmin toisella puolella. Kasvavat puut alkoivat peittää näkymää kuvaamista silmällä pitäen. Kävellen näki monta näkymää, joten kattavan kuvan sai päähänsä. Tunnistin puiston markkinointikuvissa käytetyn näkymän. Siinä ei näkynyt nykyistä kasvustoa. Vanha kuva. :)

Veliki Slap eli suuri vesiputous alhaalta.

Parhaat päivänsä nähdeinen portaiden määränpäätä ei kerrottu missään, mutta ylös vaan...

... pienellä etsimisellä ylhäältä löytyi parempi näkymä putoukselle.

Luola, jonka katto on perältä romahtanut, toimii yhdyskäytävänä ylös. Näkymä tulosuuntaan.

Noin  20 metrinen sivuluola. Hyvin pimeä.

Kasvustoa tunkee näkymän tielle.

Taisi olla viimeinen näkymä järville ennen shuttle bussia. Hieno paikka oli!

Plitvice... hieno mutta ruuhkainen. Menisin mieluummin keväällä tai syksyllä. Saattaa olla maaginen talvipakkasilla. Seuraavaksi vuorossa ilta Zagrebissa.