(linkki osaan I) Durmitorin kansallispuiston toinen päivä valkeni pilvettömän aurinkoisena. Illaksi oli ennustettu sateen mahdollisuutta, mutta silloinhan pitäisi jo olla Zabljakin kylässä hyvässä ravintolassa syömässä ansaittua ruokaa palkkioksi päivän vaelluksista. Päivän tavoitteena oli tehdä noin 20 kilometrin lenkki Planinican huipulle ja takaisin. Netin ihmemaailmasta löytyy suosituksia tuolle reitille eikä ruohikkoiselle Planinican huipulle vaeltaminen vaadi erityistä varustusta tai taitoa vaan ainoastaan kuntoa ja korkeiden paikkojen pelkäämättömyyttä.
Camp Ivan Do:n lähellä sijaitseva Musta järvi eli Crno Jezero on 1406 metrin korkeudessa merenpinnasta. Planinica kohoaa 2330 metriin merenpinnasta eli nousua tulee vajaa kilometri... jos ei lasketa, että välillä reitti kulkee myös alamäkeen. Pyöreesti siis kilometri nousua tuon noin kymmenen kilometrin pituisen reitin aikana. Ei siis mitään ylös ja huippujen välissä reippaasti myös alas menneisiin Hua Shanin portaisiin verrattuna. :)
Toisaalta Hua Shanilta pääsi takaisin alas Cable carilla ja ruokaa & juomaa sai ostettua matkan varrelta. Planinican valloituksen jälkeen oli vielä 10 km takaisin ja siihen tarvittavat eväät piti kantaa alusta lähtien. Tästä huolimatta sanoisin, että Hua Shan oli kovempi rutistus.
Vaellukselle suosittelen ottamaan riittävästi juotavaa ja syötävää, hyvät kengät ja pitkät housut, tehokasta hyttyskarkotetta ja aurinkovoidetta. Metsissä on runsaasti hyttysiä. Ylempänä vuorilla on paljon isoja paarmoja ja ärsyttäviä kärpäsiä sekä hyvin vähän suojaa porottavalta auringolta. Polku on kivikkoinen, joten hyvät kengät tulevat tarpeeseen. Housut, koska lähellä Planinican huippua on tiheitä mäntykasvustoja, joiden läpi pitää änkeä. Siitepölyä lensi kaikkialle ja olisi saattanut raapia ikävästi ellei olisi ollut housut jalassa. Lisäksi ne ötökät ja aurinko. Karttakin on kätevä. Niitä saa ainakin Zabljakin kylän keskustan lehtikioskista vitosella. Ehkä myös Crno Jezerolla sijaitsevalta vierailijakeskukselta, mutta siellä ei tullut käytyä.
Reitillä taisi näkyä enemmän lehmiä kuin ihmisiä. Tämä siis heinäkuussa eli kun pitäisi olla täysi sesonki päällä. Mahtia! Takaisin tullessa ripotteli satunnaisesti hieman vettä, mutta kuivan aikana ehti onneksi jyrkimmät kohdat alas. Yöllä vuoristossa ykkosti ihan kunnolla.
Vaellukselle suosittelen ottamaan riittävästi juotavaa ja syötävää, hyvät kengät ja pitkät housut, tehokasta hyttyskarkotetta ja aurinkovoidetta. Metsissä on runsaasti hyttysiä. Ylempänä vuorilla on paljon isoja paarmoja ja ärsyttäviä kärpäsiä sekä hyvin vähän suojaa porottavalta auringolta. Polku on kivikkoinen, joten hyvät kengät tulevat tarpeeseen. Housut, koska lähellä Planinican huippua on tiheitä mäntykasvustoja, joiden läpi pitää änkeä. Siitepölyä lensi kaikkialle ja olisi saattanut raapia ikävästi ellei olisi ollut housut jalassa. Lisäksi ne ötökät ja aurinko. Karttakin on kätevä. Niitä saa ainakin Zabljakin kylän keskustan lehtikioskista vitosella. Ehkä myös Crno Jezerolla sijaitsevalta vierailijakeskukselta, mutta siellä ei tullut käytyä.
Reitillä taisi näkyä enemmän lehmiä kuin ihmisiä. Tämä siis heinäkuussa eli kun pitäisi olla täysi sesonki päällä. Mahtia! Takaisin tullessa ripotteli satunnaisesti hieman vettä, mutta kuivan aikana ehti onneksi jyrkimmät kohdat alas. Yöllä vuoristossa ykkosti ihan kunnolla.
Musta järvi eli Crno Jezero.
Polku läpi havumetsän. Kuin Suomessa olisi.
Rinteessä on myös lehtipuita.
Harakankelloja polun varrella.
Vanhoja ränsistyneitä mökkejä niityllä.
Nousu on jyrkkä.
Suunta on oikea!
Opaskyltti vuoristoylängön alussa.
Tämän ylänkölaakson ensisilmäys oli reissun kenties suurin yksittäinen Wau.
Tuhoutunut rakennelma ylängöllä.
Ylängöllä vapaana olevat hevoset uteliaina ötököiden torjuntamuodostelmassa.
Merkkipaalu.
Ylänkö on täynnä liukumiinoja.
Karjaa vapaana ylängöllä.
Polku etenee kivien lomassa.
Tabanus bovinus tjsp... näitä on runsaasti.
Rinteillä on vielä heinäkuussa lumitaskuja.
Lunta!
Rinteen kukkaloistoa.
Käpyjä.
Polku menee tästä läpi.
Planinica 2330 m
Sama kartalla.
V. Skrcko jezero 600 metriä alempana.
Näkymä huipulta luoteeseen.
Aaltoilevia muotoja.
Durmitorin korkein huippu: Bobotov Kuk (2522 m)
Woooooooooooooooooo! (10 km takaisin taapertamista edessä...)
Todella hieno kansallispuisto, jota massat eivät ole vielä löytäneet. Ilmainenkin vielä kaiken lisäksi. Tämä legenda eeppisestä Balkanin road tripistä jatkaa viikon kuluttua Sarajevosta.
