Googlen kuvahaun perusteella Edinburghin kuvatuin kohta, joten piti sitä itsekin.
Viikon reissu Skotlannin alaville maille ja top-10 olutbaarilistauksiin. Edinburghissa olen käynyt konferenssissa vuonna 2008 ja nyt oli toukokuussa sopiva väli tehdä comeback sinne ja vähän muuallekin. Ilmoja piteli perinteisesti eli vettä tuli välillä enemmän ja välillä paljon enemmän, mutta myös aurinkoa näkyi. Vaihtelevaa siis. Reissuun lähti mukaan Sonyn a7ii sekä Sony 28mm f2 ja adapterin kanssa Leica-R 50mm f2 sekä 90mm f2.8 objektiivit. Etenkin nuo kaksi jälkimmäistä piti kirjoittaa tänne ylös, koska niitä ei näy missään kuvien tiedoissa.
Lento oli Edinburghiin, josta olin varannut POD hostellista kuuden hengen kapselihuoneesta kapselin kolmeksi yöksi ja loput neljä yötä oli Glasgowssa "edullisessa" keskustahotellissa. Päiväreissuiksi oli suunniteltuna UNESCOn listoilta Forth Bridge ja New Lanark, koska maailmanperintökohteissa pyrin vierailemaan jos lähelle sattuu. Lisäksi oli varattuna päivä tai pari villeihin kortteihin ja sellaiseksi valikoitui reissun aikana lopulta Stirling.
Käyttäytyä pitää.
Katumuusikko.
Edinburgh on
Skotlannin pääkaupunki ja sen vanha kaupunki sekä uusi kaupunki ovat
maailmanperintökohteiden listalla. Muuta huomattavaa huomasin uuden
kaupungin eräästä opasteesta: eräs uudessa kaupungissa toiminut leipomo
kehitti digestivekeksin. Kaupungissa on aivan julmetusti turisteja ja
paikallisten palveluammatissa toimivien puhetta jopa ymmärtää ehkä juuri
sen vuoksi. Olutpaikoista mieleen jäi erityisesti Hanging Bat, jossa laajaa
cask tarjonta pumpattiin lepakkokahvoilla lasiin ja kegitavaraakin oli hanakaupalla.
Keskusta on kohtuu pieni vaikkakin mäkinen. Helposti käveltävissä kuitenkin. Lähistöllä kohoaa 251 metrin korkuinen Arthur's Seat, jonne lähtee polkua Royal Milen alapäästä Skotlannin parlamentin kulmilta. Sinne teki mieli jo 2008, mutta jäi sateiden ja työkiireiden vuoksi väliin. Nyt tuli käytyä ekana iltapäivänä oikeastaan puolivahingossa. Olin kulmilla, joten lähdin kapuamaan. :)
Arthur's Seatin näkymissä keskittyminen kohdallaan.
Lasissa reissun paras olut - Jet Black Heart. Skotlannissa on lukuisia erinomaisia panimoita.
Hetken jopa harkitsin. :)
POD hostellin podit oli kuuden ryppäissä.
Edinburghin linna aurinkoisena kevätaamuna.
Junilla pääsee ympäri Skotlantia.
Forth Bridge on vuonna 1890 valmistunut 2,5 km pituinen massiivinen
teräksinen rautatiesilta Queensferryssä Edinburghin tuntumassa. UNESCO
lisäsi sen maailmanperintökohteiden listalle vuonna 2015. Otin junan
North Queensferryyn, jotta voisi ajella sillan yli ja käsittääkseni
näkymätkin olivat siellä puolen hieman paremmat. Ruuhka-aikaan sinne
pääsi todella monilla junilla, mutta takaisin päin jouduin odottamaan
asemalla tovin jos toisenkin kun melkein kaikki junat ajavat tuon pienen
aseman ohi.
Firth of Forthin ylittävä vuonna 1890 valmistunut ja 2,5 km pitkä Forth Bridge on UNESCOn maailmanperintökohde.
Edinburghista matka jatkui Glasgowiin, joka on Skotlannin suurin kaupunki ja Brittien kolmanneksi suurin. Edinburghin ja Glasgown välillä kulkee valtavasti junia ja busseja, joten sinne pääsee helposti ja nopeasti. Bussi lienee hieman halvempi, mutta junat on kivempia. Päätin ottaa paikallisjunan pikaisemman sijaan, koska kiirettä ei ollut.
Kaupunki on teollisuudesta ponnistanut ja siltä se oikeastaan näyttääkin. Sekalaista tiilitaloa ruutukaavassa ja suuria seinämaalauksia. Tuli itseasiassa New York paikoitellen mieleen jostain syystä. Viihdyin kaupungissa todella hyvin. Turisteja oli liikkeellä paljon vähemmän kuin Edinburghissa ja paikallisista oli paikoitellen hyvin vaikea ottaa selvää edes kun toistivat sanomaansa. Top 10 olutpaikkoja tuli jälleen googleteltua ja ne listat on ihan kultaa.
Juomapaikoista etenkin Inn Deep jäi mieleen tyylikkäällä joenrannan luolallaan ja sillä, että bussikuski kasteli ohi ajaessaan jalkani lätäköstä. Satoi kaatamalla kun tätä baarihyppelyä harrastin. Toisena voisi mainita WESTin, joka tekee paikan päällä vanhassa hienossa tiilisessä teollisuusrakennuksessa omat saksalaistyyliset oluensa.
Ihmiset tekevät Glasgown.
Etsintäkuulutus vastuuttomien koiran ulkoiluttajien narauttamiseksi.
Hyvää pubimättöä sai useasta pubista.
Palohälytys keskellä yötä sai korvat soimaan vielä seuraavanakin päivänä.
Glasgowsta tuli tehtyä junalla päivämatkat Lanarkiin ja Stirlingiin. Lanarkista löytyy New Lanarkin vanha puuvillatehdaskompleksi, joka on listattu maailmanperintökohteeksi. Suureksi osaksi aikanaan edistyksellisestä työntekijöiden etujen ja olojen parantamisesta, mutta onhan se hieno paikka muutenkin. Näiltä muuten löytyi suomenkielinen opaslehtinen. Tehdasalueen reunalta lähtee polku vesiputouksille, jotka putoavat yhteensä 26 metriä neljässä osassa.
Polut ovat käsittääkseni tehtaanjohtajan aikoinaan suunnittelemia. Pitihän työntekijöiden päästä metsään rentoutumaan ja heillä oli jopa siihen aikaa, koska poikkeuksellisesti heillä oli myös vapaa-aikaa. Vesiputousten ohi menee turistin näkökulmasta valitettavasti myös vesivoimala, jonne kanavoitiin mututuntumalla noin 90% vesimassasta. Milloinkohan olen viimeksi nähnyt kuivempia putouksia. Vehreää metsää kylläkin sekä pysykää poissa -varoitus vedenpinnan tason nopeista muutoksista vesivoimalan ajosta johtuen. Tämä varoituskyltti oli polun toisessa päässä ennen tervetuloa wildlife reserveen -opastekylttiä. :D
Falls of Clyden putouksia... vesi on ohjattu vesivoimalan kautta putousten ohi.
New Lanarkin entinen puuvillatehdas on UNESCOn maailmanperintökohteiden listalla.
Meniköhän suunnittelussa / toteutuksessa kaikki nyt putkeen jos tuollaista varoitustarraa tarvitaan.
Reissun viimeistä kokonaista päivää edeltävänä iltana arvoin nummilla olevan kansallispuiston ja Stirlingin kaupungin välillä. Viimeinen päivä oli sunnuntai ja nummille meni huonosti julkista liikennettä, reissu painoi jaloissa ja sadekuurojen riski oli olemassa, joten päädyin Stirlingiin, joka on ennen muinoin ollut Skotlannin pääkaupunki. Päätös oli hyvä. Nätti historiallinen pikkukaupunki ja kaunis puolipilvinen sää. Eikä tarvinnut kävellä niin paljon kuin nummilla.
Top 10 olutpaikkoja en päiväreissulla googlannut, mutta junaa oli hyvä odotella Brewdogin baarissa jääkiekon mm-kisoja wlanin kautta seuraten. Brewdogilla lienee baari suunnilleen jokaisessa skotlantilaisessa kaupungissa ja onhan niillä hyvät juomat. Jet Black Heartin arvioin reissun parhaaksi olueksi. Erinomaisen pehmeä ja maukas milk stout. Samaan hengenvetoon pitää tosin todeta, että tämän kuuluisan panimon lisäksi Skotlannista näyttäisi löytyvän monia erinomaisia pienpanimoita.
Stirlingin linna.
Eläimellinen kalukukkaro.
Näkymää nummille Stirlingin linnasta.
Kilttimatskun kasvattajat kiittävät huomiosta... tai jotain. :)
Hyvä reissu! Seuraavalle Skotlanninreissulle (kyllä, haluan takaisin) pitää ottaa teemaksi nummet. Kuten perinteistä on, mulla on hirveet kasat mielestäni julkaisukelposia kuvia, joten niitä alkaa tulla ripotellen ulos kunhan ehdin kasata niistä jotain järkevää.
Linkkejä eteenpäin:
Linkkejä eteenpäin:
