Viipuri - Osa 1 - Pyörähdys linnan kautta

Venäjälle pääsee kätevästi junalla, mutta matkustamisen suurimpana esteenä on ollut paperityöt viisumin saamiseksi. Leimattua ja allekirjoitettua vakuutuspaperia tietyille päivämäärille, maahan kutsujan hommaaminen jne. Jopa Kiinaan pääsi vähemmällä paperien kanssa taistelulla.

Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten kesällä passiini ilmestyi ylähuulta ohuesti halaavilla "pencil" viiksillä koristeltu venäjän viisumi. Jos paperien kanssa nähdään vaivaa niin miksei sitten naamakarvojen trimmauksen kanssakin. Normaalissa passikuvassani on ns. hevosenkenkäviikset eli horseshoe tuossa edellisessä linkissä. :)

Se naamakarvoista. Kertaviisumi maksoi matkatoimiston kautta hankittuna noin 85€ eli hieman enemmän kuin Allegrojunan liput reitille Helsinki - Viipuri ja Pietari-Helsinki. Viipurista saa hotelleita edullisesti. Pietarista ei, mutta se on erillinen juttu se.

Allegro lähtövalmiina Helsingin rautatieasemalla.

Junamatka Viipuriin kesti noin kolme tuntia. Venäjän rajatarkastukset suoritettiin Viipurin rautatieasemalla ja niistä pääsi jouhevasti läpi. Rautatieasema on nätiksi kunnostettu rakennus. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi mainita pääoven metallinpaljastimet. Kaikki sisään tulijat astuvat porttien läpi ja joka kerta piippaa. Vieressä on kaksi vartijaa, jotka eivät tee mitään, mutta voivat halutessaan suorittaa tutkinnan koska laite piippasi. Ulospäin mennessä laitteita ei luonnollisestikaan ole eli piippaamatta kohti hotellia.

 Rautatieasema on rempattu hyvään kuntoon myös sisältä.

Metallinpaljastimet ovella piippaa jokaisen kohdalla. Mahdollistaa satunnaistarkastukset.

 Lepakkohotelli Bat saa suositukseni. Hyvä sijainti ja huone. Suihku pikkasen homeessa.

Bat hotelli osoittautui hyväksi valinnaksi. Mainio sijainti ja vessaa lukuunottamatta hyväkuntoinen sisustus. Sijaitsee rauhallisella paikalla keskellä sisäpihaa, joten ei ollut edes liikennemelua. Parin korttelin päästä oli bongattu Champion sporttibaari. Etukäteen oli tiedossa, että sieltä saisi Wiborg oluita ja tieto oli oikea. 

Wiborg vehnäolut on hyvin samean keltainen. Banaanisin koskaan juomani vehnis. Ulkonäön ja maun perusteella voisi jopa epäillä banaanimehun kanssa leikkimistä. Paha sanoo. Voisin ostaa uudelleen. Puolen litran tuoppi maksoi 170 ruplaa eli noin 2,5€. Samaan hintaan irtosi myös Pilsner, josta ei jäänyt mieleen mitään erikoista. Ihan jees. Menun mukaan molemmat ovat "live beer" eli hiiva on vielä elossa. Ruokakin oli kohtuuhintaista ja maistuvaa.

 Wiborg vehnäolut ja pilsner Champion baarissa.

Samea venhis oli hyvin banaaninen ja pilsnerkin maistui.

Aika siirtyä kohti linnaa. Kaupungi kävellessä on jotenkin tuttu fiilis. Talot ovat samalta aikakaudelta ja pitkälti kait samojen arkkitehtien jälkeä kuin esimerkiksi Helsingissä. Julkisivuremppaa kaipaisivat, mutta yleisesti ottaen Leninakadun vierus on ihan hyvässä hapessa. Katua on helppo seurata sen vieressä pitkulaisena kulkevasta Torkkelinpuistosta. Kadun päässä on kauppatori ja kauppahalli, josta enemmän seuraavassa osassa. Toria hallitsee vuosina 1547-1550 muurinportin tykkitorniksi rakennettu Pyöreä torni. Nykyisin tornissa on ravintola.

 Leninakatu näyttää kulahtaneelta Helsingiltä. Vihreän talon vieressä on keskeytynyt raksatyömaa.

 Torkkelin puisto vanhan kaupungin keskellä on pitkä.

 Pyöreä torni tihkusateessa.

Tornin ohi kohti linnaa. Ränsistyneiden ja suorastaan vaarallisilta näyttävien parvekkeiden lomasta paistaa vaalean vihreä puutalo. Jotkut sentään yrittävät, vaikka rännit ovat ruosteessa. Parin kulman takaa eteen ilmestyi tori, jonka reunalla on paraatipaikalla vanha raatihuone 1650-luvulta. Nykymuotoinen julkisivu on vuodelta 1895.

Pirteästi maalattu talo. Ruosteisia rännejä ei viititty samalla.

 Keskimmäinen kivetys on parhaassa kunnossa.

 Vanha kaupungintalo kohoaa torin takana.

 Paikallisbussi siltaa ylittämässä.

Linnalle pääsee siltaa pitkin. Linnan torni oli rakennustelineiden peitossa ja poikkeuksellisesti näillä telineillä oli jopa työmiehiä. Tornia lukuunottamatta linna oli auki. Kaccalla eli kassalla kaikki teksti oli vain venäjäksi ja myös täti puhui vain venäjää. Lippu irtosi kuitenkin johonkin, joten ei kun oville kokeilemaan. Kävi lopulta linnan päämuseoon. Linnassa oli neljä näyttelyä: linnasta (vain venäjäksi), Suomen vallan aikaisesta Viipurista (neljällä kielellä), Karjalan luonnosta (vain venäjäksi) ja toisesta maailmansodasta (vain venäjäksi ja punaisten lasien läpi).

 Linnan sisäänkäynti. Kassalla eli Kaccalla kaikki vain venäjäksi.

 Suomen vallan ajasta kertova näyttely on ainoa monikielinen näyttely linnassa.

Sotanäyttely linnan museossa on puolensa valinnut.

 Viipurin linna remontin keskellä.

Linnan jälkeen edessä odotti vähemmän kiillotettu puoli Viipurista. Linnan ohi kulkeva silta jatkuu vanhan kaupungin läpi Krepostnaya ul. nimellä. Seuraavat kuvat näyttävät kadun torilta Torkkelinpuiston kulmille.

Astetta järeämpi lukko sillan kaiteessa.

Vesitorni paketoituna.

 Vanhaa kaupunkia halkova Krepostnaya ul. on karua nähtävää.

Pankilla on varaa pitää julkisivu kunnossa.

Ladat repsottavien rakennusten keskellä yhdellä Viipurin pääkaduista.

Luin ennen matkaa ideoita kerätessäni matkablogeja ja eräs niistä palautui mieleen Viipurissa ollessani. "Unohda mielikuvat rapistuneesta Viipurista – kaupunki on vihdoin remontoitu kauniiksi." Vähemmän runollisella kirjoitusasullani totean tuon lausahduksen häränpaskaksi. Suurin osa vanhasta kaupungista on akuutin peruskorjauksen tarpeessa ja osa taloista on täysin autioita. Maksettu mainos vai vain vaaleanpunaiset lasit päässä? Hmmm...

Jatkuu...

Tukholma - Osa 3 - Djurgården

Edellinen osa jäi Djurgårdeniin epäilyttävän kyltin juurelle. Tarkoituksena oli käydä Wasa museossa, mutta sinne oli aivan jäätävä jono. Kaupungin ykkösnähtävyys ja kesä. Turistibussia silmänkantamattomiin. Ei kannattanut vaivautua etenkään aurinkoisena kesäpäivänä. Tilalle päiväkävely Djurgårdenin vehreydessä.

Polku pusikkoon Djurgårdenissa.

Mehiläinen lentämässä valtavaan kukkaan asioimaan.

Suihkulähde Rosendahlin puutarhassa Djurgårdenissa.

Värikkäitä puskia Djurgårdenissa.

Djurgårdenin sininen portti... ulospäin mennessä.

Nordiska Museet Djurgårdenissa.

Nordiska Museetissa tuli käytyä kääntymässä. Pohjoismaisuuteen keskittyvä museo vaikutti omakohtaisen pohjoismaissa asumisen kokemuksen kautta turhalta kokemukselta, joten matka jatkui aurinkoista rantaa pitkin kohti vanhaa kaupunkia ja viikkarin terminaalia. Keskipäivän aurinko jätti omalle puolelleen nahkaan merkkiä.

Utelias sorsa puistossa.

Karvainen sika vei makkarat.

Järntorgetin täydet terassit vanhassa kaupungissa.

Vanhasta kaupungista viimeisenä suuntana oli Gondolen. Tuo Södermalmin rinteestä törröttävä näköalapaikka. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Gondolenissa on iso terassi, joka oli keskipäivällä aivan tyhjä. Terassin läpi vaan valui porukkaa näköaloja katsomaan. Näköalapaikka on maksuton.

Ylämäkeen Södermalmilla (Urvädersgränd)

Näkymä Gondolenista Slussenin työmaan yli vanhaan kaupunkiin.

 Maalausnosturien perusteella erittäin tuore seinämaalaus.

Viking Gabriella Tukholman satamassa. Ei kun peremmälle.

Takaisin Helsinkiin seilaaminen hoitui Gabriellan kyydissä. Laiva on hieman Mariellaa uudempi ja myös kivempi. Peräpään diskosta pääsee rappuset ylös pubiin jossa oli ihan kohtalainen olutvalikoima. Sinne ilmestynyt karaoke pakotti siirtymään alakertaan rauhallisemmille paikoille. Lisää hyvää olutta oli onneksi helppo noutaa yläkerrasta alas. Siellä oli vähemmän jonoakin.

Aamulla seikkaillessa tuli huomattua, että Gabriellassa pääsee ulkoa keulaan komentosillan alle. Auringon paistaessa keulassa oli mukavan lämmintä, mutta varjo siirtyi kohdalle laivan kääntyessä Helsinkiä kohti. Melko jäätävät olosuhteet, mutta kyllä mies sen kestää jos näiltä paikoilta näkee mm. Kustaanmiekan kapeikon läpiajon.

Lähtö Maarianhaminan satamasta.

Laiva horisontissa.

Lokki laivan yllä.

Viking Gabriella lähestyy Kustaanmiekkaa.

Tukholmaan jäi vielä koluttavaa. Esimerkiksi linnan kupeessa tuli mieleen, etten ole koskaan käynyt linnassa sisällä. Mikään kiire takaisin menolla ei kuitenkaan ole. Kaupungista tulee yleisesti sellanen nähty fiilis.

Seuraava episodi lähtee raiteita pitkin rajan yli täysin päinvastaiseen suuntaan.

Tukholma - Osa 2 - Lagerien ottelu etelämalmilla

Edellinen osa jäi Swedish Brewing Companyn pubiin Norrmalmille. Koneisto oli IPAlla voideltu, joten taas pääsi rullaamaan kohti eteläisen malmin pubeja. Reitin piti tietysti olla eri kuin terminaalilta hotellille tullessa, joten tie vei remontissa olevalle Sergelin torille, josta pääsisi kävelykatua pitkin vanhan kaupungin eteläpuolelle saakka. Vanhassa kaupungissa jäätelöä myyvät kahvilat kävivät liian houkutteleviksi, joten jädeä tarttui mukaan.

Sergelin tori remontissa. Alikulku toimii.

Jätskiä! Vanhassa kaupungissa on useita jädenmyyjiä.

Mårten Trotzigs Gränd eli kapea kuja vanhassa kaupungissa.

Ytimekäs rekkari.

Sekavilta miehiltä kulku tunneliin kielletty.

Määränpäänä oli Akkurat (ja ne simpukat), mutta koska ilta oli vielä nuori niin tuli käytyä ensin Oliver Twistissä yhdellä. Valitsemani hanasta kaadettu Nynäshamnin Landsort Lager oli omaan makuuni suorastaan erinomainen tuhdilla rungolla varustettu vaalea lager. Ratebeerissa ei olla ihan samaa  mieltä. 

Akkuratissa tuli tehtyä rinnakkaisvertailu tuon ja Nils Oscarin paneman Södermalmspilsnerin välillä. Ihan samasta tyylistä ei ole kyse - pilsnerit ovat humalapainotteisempia ja se yleensä tarkoittaa kevyttä ja kuivaa runkoa.  Tämän huomaa etenkin tässä kaksintaistelussa, jossa rapsakka Södermalspilsner tuntuu jopa jotenkin vetiseltä tuhdin haastajan vierellä. Ratebeerissä ollaan jälleen kanssani eri mieltä. Pitänee vielä joskus antaa södermalmspilsnerille uusi mahdollisuus ihan illan ensipuraisuna.

Vertailun suurin oivallus on kuitenkin se että parin korttelin päässä olevassa Oliver Twistissä tuo Landsort oli kymmeniä kruunuja kalliimpi. Olihan se lageriksi ylihintainen, mutta niinhän kaikki täällä pohjolassa, joten en silloin asiaa sen enempää miettinyt. Niin, ja ne Akkuratin simpukat oli kuulemma taas aivan eeppiset. Itse syömäni rannarit oli ihan perus ok. Auringonlasku tuli seurattua Södermalmin kukkulalta.

Oliver Twist tarjoilee terassin vieressä koirille kirkasta.

Akkuratissa Landsort Lager vs. Södermalms Pilsner. Ensin mainittu vei vaaleiden voiton.

Strömmingiä ja Gondolenia.

Slussen on isossa rempassa.

Auringonlasku vanhan kaupungin taakse.

Punainen katos Norrmalmilla.

Seuraavana päivänä suuntana oli Djurgårdenin museot. Laiva lähtisi alkuillasta, joten suurin osa päivästä oli käytettävissä palloiluun. Norrmalmilta Djurgårdenin suuntaan mennessä matkan varrelle osuu Östermalmin tori ja sen kulmassa vanha kauppahalli. Tai niin oli suunnitelmana. Kauppahalli on remontissa ja väliaikainen rakennus on tehty itse torille. Kauppahallista tarttui mukaan verkkokalvolle palaneen merihirviön lisäksi take away kahvit ja matka jatkui...

Toinen merenelävä väijyi Storgatanilla erään rännin takana. Siitäkin selvittiin elossa.

Humlegårdenin eli humalapuutarhan kulmassa oleva vehreä kahvila.

Östermalmin kauppahalli on väliaikaisessa rakennuksessa remontin vuoksi.

Kauppahallin fisualtaasta bongattua merihirviötä.

Hai väijyy Storgatanilla.

ABBAmuseon edustalla Djurgårdenissa. Sisällä ei tullut käytyä.

Tässä kyltissä on jotain häiritsevää.

Kolmas ja viimeinen osa jatkuu Djurgårdenista.