Viipuri - Osa 1 - Pyörähdys linnan kautta

Venäjälle pääsee kätevästi junalla, mutta matkustamisen suurimpana esteenä on ollut paperityöt viisumin saamiseksi. Leimattua ja allekirjoitettua vakuutuspaperia tietyille päivämäärille, maahan kutsujan hommaaminen jne. Jopa Kiinaan pääsi vähemmällä paperien kanssa taistelulla.

Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten kesällä passiini ilmestyi ylähuulta ohuesti halaavilla "pencil" viiksillä koristeltu venäjän viisumi. Jos paperien kanssa nähdään vaivaa niin miksei sitten naamakarvojen trimmauksen kanssakin. Normaalissa passikuvassani on ns. hevosenkenkäviikset eli horseshoe tuossa edellisessä linkissä. :)

Se naamakarvoista. Kertaviisumi maksoi matkatoimiston kautta hankittuna noin 85€ eli hieman enemmän kuin Allegrojunan liput reitille Helsinki - Viipuri ja Pietari-Helsinki. Viipurista saa hotelleita edullisesti. Pietarista ei, mutta se on erillinen juttu se.

Allegro lähtövalmiina Helsingin rautatieasemalla.

Junamatka Viipuriin kesti noin kolme tuntia. Venäjän rajatarkastukset suoritettiin Viipurin rautatieasemalla ja niistä pääsi jouhevasti läpi. Rautatieasema on nätiksi kunnostettu rakennus. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi mainita pääoven metallinpaljastimet. Kaikki sisään tulijat astuvat porttien läpi ja joka kerta piippaa. Vieressä on kaksi vartijaa, jotka eivät tee mitään, mutta voivat halutessaan suorittaa tutkinnan koska laite piippasi. Ulospäin mennessä laitteita ei luonnollisestikaan ole eli piippaamatta kohti hotellia.

 Rautatieasema on rempattu hyvään kuntoon myös sisältä.

Metallinpaljastimet ovella piippaa jokaisen kohdalla. Mahdollistaa satunnaistarkastukset.

 Lepakkohotelli Bat saa suositukseni. Hyvä sijainti ja huone. Suihku pikkasen homeessa.

Bat hotelli osoittautui hyväksi valinnaksi. Mainio sijainti ja vessaa lukuunottamatta hyväkuntoinen sisustus. Sijaitsee rauhallisella paikalla keskellä sisäpihaa, joten ei ollut edes liikennemelua. Parin korttelin päästä oli bongattu Champion sporttibaari. Etukäteen oli tiedossa, että sieltä saisi Wiborg oluita ja tieto oli oikea. 

Wiborg vehnäolut on hyvin samean keltainen. Banaanisin koskaan juomani vehnis. Ulkonäön ja maun perusteella voisi jopa epäillä banaanimehun kanssa leikkimistä. Paha sanoo. Voisin ostaa uudelleen. Puolen litran tuoppi maksoi 170 ruplaa eli noin 2,5€. Samaan hintaan irtosi myös Pilsner, josta ei jäänyt mieleen mitään erikoista. Ihan jees. Menun mukaan molemmat ovat "live beer" eli hiiva on vielä elossa. Ruokakin oli kohtuuhintaista ja maistuvaa.

 Wiborg vehnäolut ja pilsner Champion baarissa.

Samea venhis oli hyvin banaaninen ja pilsnerkin maistui.

Aika siirtyä kohti linnaa. Kaupungi kävellessä on jotenkin tuttu fiilis. Talot ovat samalta aikakaudelta ja pitkälti kait samojen arkkitehtien jälkeä kuin esimerkiksi Helsingissä. Julkisivuremppaa kaipaisivat, mutta yleisesti ottaen Leninakadun vierus on ihan hyvässä hapessa. Katua on helppo seurata sen vieressä pitkulaisena kulkevasta Torkkelinpuistosta. Kadun päässä on kauppatori ja kauppahalli, josta enemmän seuraavassa osassa. Toria hallitsee vuosina 1547-1550 muurinportin tykkitorniksi rakennettu Pyöreä torni. Nykyisin tornissa on ravintola.

 Leninakatu näyttää kulahtaneelta Helsingiltä. Vihreän talon vieressä on keskeytynyt raksatyömaa.

 Torkkelin puisto vanhan kaupungin keskellä on pitkä.

 Pyöreä torni tihkusateessa.

Tornin ohi kohti linnaa. Ränsistyneiden ja suorastaan vaarallisilta näyttävien parvekkeiden lomasta paistaa vaalean vihreä puutalo. Jotkut sentään yrittävät, vaikka rännit ovat ruosteessa. Parin kulman takaa eteen ilmestyi tori, jonka reunalla on paraatipaikalla vanha raatihuone 1650-luvulta. Nykymuotoinen julkisivu on vuodelta 1895.

Pirteästi maalattu talo. Ruosteisia rännejä ei viititty samalla.

 Keskimmäinen kivetys on parhaassa kunnossa.

 Vanha kaupungintalo kohoaa torin takana.

 Paikallisbussi siltaa ylittämässä.

Linnalle pääsee siltaa pitkin. Linnan torni oli rakennustelineiden peitossa ja poikkeuksellisesti näillä telineillä oli jopa työmiehiä. Tornia lukuunottamatta linna oli auki. Kaccalla eli kassalla kaikki teksti oli vain venäjäksi ja myös täti puhui vain venäjää. Lippu irtosi kuitenkin johonkin, joten ei kun oville kokeilemaan. Kävi lopulta linnan päämuseoon. Linnassa oli neljä näyttelyä: linnasta (vain venäjäksi), Suomen vallan aikaisesta Viipurista (neljällä kielellä), Karjalan luonnosta (vain venäjäksi) ja toisesta maailmansodasta (vain venäjäksi ja punaisten lasien läpi).

 Linnan sisäänkäynti. Kassalla eli Kaccalla kaikki vain venäjäksi.

 Suomen vallan ajasta kertova näyttely on ainoa monikielinen näyttely linnassa.

Sotanäyttely linnan museossa on puolensa valinnut.

 Viipurin linna remontin keskellä.

Linnan jälkeen edessä odotti vähemmän kiillotettu puoli Viipurista. Linnan ohi kulkeva silta jatkuu vanhan kaupungin läpi Krepostnaya ul. nimellä. Seuraavat kuvat näyttävät kadun torilta Torkkelinpuiston kulmille.

Astetta järeämpi lukko sillan kaiteessa.

Vesitorni paketoituna.

 Vanhaa kaupunkia halkova Krepostnaya ul. on karua nähtävää.

Pankilla on varaa pitää julkisivu kunnossa.

Ladat repsottavien rakennusten keskellä yhdellä Viipurin pääkaduista.

Luin ennen matkaa ideoita kerätessäni matkablogeja ja eräs niistä palautui mieleen Viipurissa ollessani. "Unohda mielikuvat rapistuneesta Viipurista – kaupunki on vihdoin remontoitu kauniiksi." Vähemmän runollisella kirjoitusasullani totean tuon lausahduksen häränpaskaksi. Suurin osa vanhasta kaupungista on akuutin peruskorjauksen tarpeessa ja osa taloista on täysin autioita. Maksettu mainos vai vain vaaleanpunaiset lasit päässä? Hmmm...

Jatkuu...