J seikkailee ja valokuvaa: Eeppinen USA road trip II

Eeppistä road trippailua USAssa vol. 2. (linkki ekaan road trippiin)

Heitetään ensin peliin tilastot, joilla perustellaan eeppisyyttä.

23 vuorokautta
8212 km tien päällä
6,9 l/100km; 0,66€/l.
11 osavaltiota
6 kansallispuistoa
3 national monumenttia
2 state parkkia
1 state natural reserve
1 navajo nation park
0-40 °C
-85,5 m - ~2600 m

Suunnitelmana oli kiertää Floridaa ja etelävaltioita. Ajankohdaksi oli valittu syksy, koska kesällä tuolla suunnalla on liian kuuma ja talvi/kevät ei oikein sopinut kesälomakalentereihin. Syksy on hurrikaanikautta toki, mutta yhdysvaltoihin mantereelle saakka ulottuvat hurrikaanit ovat harvinaisia ja olisihan trooppinen myrskykin uusi kokemus.

Nooo, sitten tuli Irma. Yllätyksestä ei voi puhua, koska olin seurannut hurrikaanikeskuksen ennusteita jo pari viikkoa ennen reissua ja sain siten seurata Irman reittiä alusta saakka. Reittiä joka piinaavasti tarkentui ja tarkentui Floridaan ja Miamiin, jonne olisi Lontoon kautta lento edessä. Muutama päivä ennen lähtöä lentoyhtiöt alkoivat tarjota lentopäivien muutosta. Vuorokausi sen jälkeen tarjottiin myös mahdollisuutta siirtää määränpäätä muutamalla sadalla maililla, jolloin Floridan eteläkärjestä olisi käytännössä päässyt vain Orlandoon saakka. Lopulta vuorokausi ennen lennon lähtöä American airlinesilta soitettiin ja noh, soittivat aamuyöstä. Mutta aamulla soitettiin takaisin ja uusi määränpää irtosi helposti. Kannatti pelata odotuspeliä. Olin täyttänyt pelikirjaa edellisenä iltana paikoista, jonne AA lentää Lontoosta, joten puhelun hoitaneen neiti N:n oli helppo tehdä ehdotuksia, joista heti ensimmäinen meni läpi ja niin BBQ, Elvis & Horation aurinkolasit vaihtuivat toisenlaiseen reissuun.

Yhdysvaltojen kansallisen hurrikaanikeskuksen ennuste 24h ennen lennon lähtöä Miamiin.

Listan kärjessä oli Los Angeles, koska sieltä olisi alkuun aurinkoista rantaa kuten Miamissakin ja helppo järjestää eeppinen reissu lyhyellä varoitusajalla. Eli yhdessä päivässä, josta menisi iso siivu töissä. Oli muuten tuottelias työpäivä... onneksi liukuman puitteissa sai tehtyä lyhyen päivän. Merenrantaa lukuunottamatta reissun luonne muuttui melkoisesti. Yhdysvaltojen länsipuolisko on täynnä aivan tajuttoman hienoja luontokohteita kun taas etelävaltioissa niitä on selvästi vähemmän. Heti puhelun päätteeksi varattiin majoitus Hermosa Beachista, joka on rannalla LA:n kupeesta. Vuokra-autoksi irtosi Corolla (tai vastaava).

Tein töiden jälkeen noin tunnissa alustavan suunnitelman reitistä, jonka voisi kolmessa viikossa ehtiä ajaa jos valikoi parhaat paikat päältä ja joka ei liikaa menisi ensimmäisen USA road trippini päälle. Suureksi yllätyksekseni suunnitelma hyväksyttiin sellaisenaan. Paintilla tuherrettu screenshot kartasta on ilmeisen vakuuttavaa työkalu ja niin kasassa oli zö plän. Tarkoituksena oli varata majoitukset sitä mukaa kun matka etenee, jotta improvisoinnille jäisi varaa.

Lento laskeutui ajallaan Los Angelesin lentokentälle, josta autovuokraamon shuttle bus ajoi vuokrafirman pihaan. Täti tiskin takana selosti jotain economyluokan autosta ja SUV:sta. Corolla (tai vastaava) oli siinä välissä, mutta sitä ei selvästikään ollut saatavilla. Lopulta puumerkkiä paperiin, josta ei väsyneenä hirveästi ymmärtänyt ja valitsemaan SUV parkkipaikalta. Rivistö koostui käytännössä Nissan Rogueista. Sellainen lähti alle sinisenä ja Mainen kilvissä eli mahdollisimman kaukaa tulleena. Bonuksena Mainen kilvissä on kuvattuna pikkulintu, käpy ja "vacationland". Hinta kolmelle viikolle lopulta noin 800€ sisältäen kaikki vakuutukset ja lisäkuskin. Lisähintaa tuli siis noin 300€, mutta samalla parani vakuutuspaketitkin. Ihan OK. "Economical V6" sanoivat. Speksien mukaan siinä oli 2,5 litran neloskone, mutta liikkui se silläkin ihan iloisesti. Ajo motellille meni pienestä väsymyksestä huolimatta ihan hyvin ja kun siihen sai päälle rannalle johtavalla kävelykadulla olutta ja burgerin niin buenos buenos aiaiai!

Hermosa Beach on surffihenkinen pikkukaupunki rannalla LA:n kupeessa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä pyörähdys Hollywoodin kukkuloilla, jonne ei saanut autoa parkkiin mihinkään. Savusumuisia näkymiä näki kyllä liikkeestäkin ihan riittämiin, joten Citadel Outletsiin shoppailemaan ja takaisin Hermosa Beachille, jossa pääsi pulahtamalla ottamaan tuntumaa suuriin aaltoihin.

Koska matkan teemana oli olla juoksematta paikasta toiseen, lähdettiin heti toisena kokonaisena päivänä ajamaan kohti pohjoista. Camarillo Outletsin kautta Paso Roblesin viinialueelle. Camarillo Outletsin liikevalikoima on hyvin samankaltainen Citadelin kanssa. Samoin ulkoasu. Sama omistaja.

Los Angelesin suurin nähtävyys - moottoritieverkosto.

Camarillo Outlets on suuri ulkoilmaostoskeskus noin 70 kilometrin päässä LA:sta.

Valtatie 101 Tyynen valtameren reunalla Venturan ja Santa Barbaran välillä.

Allekirjoittanut sai päättää viinikohteen. Tämä on pieni, perinteikäs ja tuottaa erinomaisia viinejä... kohtuuhintainenkin.

13th street @ Paso Robles.

Paso Roblesin läheltä sain itse päättää viinikohteen. Rohkea valinta antaa se minun käsiini. Valitsin suurta tietämystäni käyttäen pienen ja perinteikkään tuottajan: Rotta Wineryn. Yksi maistelusetti maksoi kympin ja sen sai jakaa kahden kesken. Kuskina tuntuu turhalta maistella pidemmän kaavan kautta kun kuitenkin joutuu sylkemään hyvää kamaa pönttöön. Viinit olivat erinomaisia ja kun keskimääräinen pullohinta vaikutti olevan jossain 25 dollarin tuntumassa niin sanoisin hinnan olevan kohdallaan! Yksi pullo lähti mukaan.

Paso Robles itsessään on ihan kiva pikkukaupunki. Nätti ja matala ydinkeskusta, jossa oli ruokaa vähän joka lähtöön ja panimoitakin oli. Rotan viinihemmoilta tuli kuuma vinkki Fish Gauchosta ja parista muusta paikasta. Itselleni olisi kelvannut ihan pubiburger, mutta näistä mentiin tuohon ekaan, jossa hiilihapotonta vettä tilatessani pöytään tuotiin iso pullo Vossia, tuota norjalaista lähdevettä designer pullossa. Kuusi dollaria vedestä. Ei saatn... olueni maksoi vain hieman enemmän. Ruoka oli sentään kohtuuhintaisempaa ja hyvää. Onneksi paikallisen Silva Brewingin pubissa sai huuhdottua lompakosta lisää rahaa järkytyksen unohtamiseen.

Matkaa oli tarkoitus jatkaa Pacific coastal highwayta eli Kalifornian valtatie ykköstä pitkin pohjoiseen. Onneksi tuli vilkaistua nettiä ennen lähtöä sillä valtatie oli suljettuna maanvyöryjen takia. Harmi. Reitti oli viimeksi toiseen suuntaan ajaen suorastaan eeppinen. Eikun kiertotietä sitten Point Loboksen luonnonsuojelualueelle, jotta rantaviivaa näkisi edes hieman ja saisi reissun luontoteemaa käyntiin. Ihan ekaksi kuitenkin tankille. Janoinen auto.

Point Lobos State Natural Reserve.

Santa Cruz Wharfilla on ravintoloita ja äänekkäitä kalifornianmerileijonia.

Point Loboksesta kuten muistakin luontokohteista tulee legendaa vielä ihan erikseen. Hieno paikka, jossa näkyi valaiden vesisuihkuja, pelikaaneja ja kalifornianmerileijonat piti meteliä etäisellä kivellä. Lisää merileijonia löytyi Santa Cruzin Wharffilta, jonne ehdittiin auringonlaskuksi. Santa Cruz vaikutti tutustumisen arvoiselta paikalta, mutta eihän tässä pitänyt juosta paikkoja läpi, joten seuraavana aamuna kohti pohjoista ja lisää animaaleja putkeen.

Ykköstie oli auki Santa Cruzista San Franciscoon ja matkan varrella sijaitsee Ano Nuevo State Park, joka on yksi harvoista pohjanmerinorsujen vakinaisista lisääntymisalueista. Syyskuu on hiljaisempaa aikaa, mutta rannoilla oli silti isoja mölliäisiä. Yhdellä rannalla neljä valtavaa urosta ja toisella runsaammin pienempiä uroksia. Rannoilla oli vapaaehtoisia guruja kertomassa merinorsuista ja epäilemättä myös vahtimassa ettei rannalle lähdetä hortoilemaan mahdollisesti kuolemaksi koituvaa selfietä.

Nuoria pohjanmerinorsu (Mirounga angustirostris) uroksia @ Ano Nuevo State Park.

San Francisco on mäkinen ja matalasti rakennettu.

Alcatraz, jossa tuli vierailtua edellisellä reissulla.

Kalifornianmerileijonia (Zalophus californianus) laiturilla San Franciscossa.

San Franciscoon saavuttiin iltapäivällä ruuhka-aikaan, joten illaksi ehti seikkailemaan Fisherman's Wharffille. San Fran on kaupunki jonne palaa mielellään. Isoksi kaupungiksi tosi sympaattinen. Viime kerralla oli aurinkoa, nyt matalalla roikkuva sumupilvi peitti koko kaupungin. Toisaalta eipä se illan hämärtyessä haittaa ja merileijonatkin oli ihan ok asian kanssa.

Ei pitänyt juosta... joten matka jatkui heti seuraavana aamuna kohti pohjoista. Lähtiessä oli tehty päätös kiertää luontokohteissa kaupunkien sijaan ja se piti. Muir Woods National Monument tuli missattua viime reissulla. Nyt tilanteen pääsi korjaamaan. Iiisoja majesteettisia puita. Laakson pohjalla kasvaa suurimmat puut. Niiden halkaisija on mutulla yli 2 metriä ja korkeutta on öööö paljon. Helppokulkuisuudesta ja väenpaljoudesta pääsee eroon valitsemalla rinteessä kulkevan polun. Fern Creek trailia voin suositella. Pilvessä oli kiva taapertaa rinteen reunaa. Tästäkin lisää myöhemmin, jotta tämä postaus pysyisi edes jotenkin järkevissä mitoissa.

Muir Woods oli reissun ensimmäinen kohde, jossa sisäänpääsyyn kävi 80 dollarin arvoinen "interagency" vuosikortti. Sillä pääsee mm. National Park Servicen hallinnoimiin puistoihin, joihin tällä reissulla oli runsaasti asiaa. Kortin sai ostettua kassalta ja se alkoi välittömästi maksaa itseään takaisin.

Sumuinen Golden Gate -silta.

"Interagency" kausikortilla pääsee lukuisiin luonnonpuistoihin yhteensä $80 hintaan.

Pilvessä Fern Creek traililla @ Muir Woods National Monument.

Uuu jeah!

Muir Woodsissa meni paljon kauemmin kuin olin alunperin kuvitellut. Sonoman viinitilojen vierailuajat paukkuivat ja pelkkään läpiajoon oli tyytyminen. Ihan kiva, että tuli tehtyä edes se, sillä isot osat läpiajettua maastoa on nyttemmin palanut. Edellisen road tripin tunnelmia alueelta löytyy täältä. Yöpyminen oli varattu Santa Rosaan, josta tiesin eeppisen paikan juomalle ja ruualle.

3rd Street Aleworks vakuutti edellisellä käynnillä ja niin teki nytkin. Tuoppi paikanpäällä pantua palkintoja voittanutta olutta vitosen ja burgerikin irtoaa alle viiteentoista dollariin. Russian River Brewing tuli suosiolla jätettyä väliin, koska 3rd streetillä oli kivaa ja toisaalta seuraavana aamuna taas ratissa. Kovaa on lomailu. :)

Crispy jalapeno burger @ 3rd Street Aleworks, Santa Rosa.

Lyhyen kaavan kautta juominen tai siis vastuullisesti nauttiminen oli OK, koska seuraavan päivän ajo oli kohti suurempaa määränpäätä - olutmekka Portlandia, jonne ei tosin päivässä ehdi. Crater Laken kansallispuisto oli alkuperäisessä suunnitelmassa puolivälin etappina, mutta se piti jättää metsäpalojen vuoksi väliin. Puistossa ei palanut, mutta nettikameran mukaan savuja piisasi. Yösija löytyi lopulta Roseburgin pikkukaupungista. Onneksi ei tullut ajettua yleisurheilukaupunki Eugeneen saakka. Aivan hillitön sininen savu peitti kaupungin kun seuraavana päivänä siitä ajoi läpi ilmastointi suljettuna. Metsäpaloja vuorilla...

Edellisestä jorinasta huolimatta tämä (jäätävän pitkä) osa legendasta päättyy kuvien muodossa jo ennen Roseburgia.