Savonlinna - Oopperoimassa

Legendaa parin päivän Oopperareissusta Savonlinnaan. Mainittakoon heti alkuun, että oopperan päälle en ymmärtänyt ennen reissua mitään enkä ole yhtään valaistuneempi reissun jälkeenkään. Sähkökitaraa ja leveä haara-asento, kiitos. Eli tässä postauksessa ei tulla syvemmin analysoimaan oopperaa. Sen sijaan voisi aloittaa vaikka oluesta. Panimoita kaupungissa on!

Kaupungin majapaikat ovat oopperajuhlien aikaan kovista hinnoista huolimatta pullollaan, joten huoneita joutuu improvisoimaan yleisempien listausten ulkopuolelta. Tässä kävi niin onnellisesti, että Waahto Breweryn Huvilan yläkerrassa on kaksi vierashuonetta, joita ei isommin mainosteta. Mahtia! Huone panimon yläkerrasta eikä ollut hämärien muistikuvien mukaan edes törkeän kallis. Kamojen huoneeseen pudottamisen jälkeen oitis alakertaan panimobaariin ottamaan yhdet.

Waahdon huvilan majoitushuone.
(Otettu ihan oman huoneen sisäpuolelta vaikka ovisilmästä kyylätyltä näyttääkin. APS-C sensorikoon kalansilmä jättää isommalle sensorille kehykset) :)

Waahdon hanat Huvilassa - Yhdet alle ennen kaupunkiin suuntaamista.

Oluen jälkeen raikastuneena kohti kaupunkia ja sen ohi! Iltapäivän lettukahvit odottivat neljän saaren päässä, eli Sulosaaressa sijaitsevassa Lettukahvila Kalliolinnassa. Savonlinna on pieni kaupunki, joten matkaa Huvilalta kertyi vain 1,5 km. Vaaleanpunainen kalliolinna sijaitsee heti saaren etuosassa, joten siitä ei voi erehtyä. Lisäksi se taitaa olla saaren ainoa rakennus ellei laavua lasketa. Loput Sulosaaresta on vehreää ulkoilualuetta.

Lettukahvila on persoonallinen ja kotikutoisen oloinen. Rakennus on wanha ja vaaleanpunainen puutalo, kalustus etenkin ulkosalla on kokoelma sieltä täältä haalittua ja kaikki kahvikupit ovat erilaisia. Letuntuunauslistalta laskin pikaisesti 32 täytevaihtoehtoa. Vaikuttavaa. Olin aiemmin kesällä vetänyt Viipurissa ompulla täytettyä lettua ja se maistui eeppiseltä, joten päätin ottaa yksinkertaisesti letun omppuhillolla. Hyvää se oli lettukahvilassakin.

Kasino.

Sillat Sulosaareen.

Kalliolinnan lettukahvilassa.

Lettu omppuhillolla tuunattuna.

Turistipaatti järvellä.

Kirkasta.

Kisa.

Satamapuistonkadun varren paatteja.

Sulosaaren kiertämisen jälkeen takaisin keskustaan etsimään linna, ruokaa ja Mustan virran panimon baari. Savonlinnan keskustasaaren viihtyisää etelärantaa kävellen näistä ensimmäisenä vastaan tuli viimeksi mainittu baari. Tai oikeammin ruohoisen mäen päällä parkissa oleva hieno wanha modattu pakettiauto ja sen eteen rakennettu keskiaikahenkinen terassi. Näytti todella kutsuvalta, mutta ensin vilkaisemaan sitä linnaa, jonne muuten on hyvät näkymät terassilta.

Olavinlinna on Maailman pohjoisin edelleen pystyssä oleva keskiaikainen linna. Sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1475 ja valmista tuli ennen vuosisadan vaihdetta. Linnan tarkoitus oli suojata Ruotsin rajaa itäisiä tunkeutujia vastaan ja kansallismuseon historiapaketin mukaan linna näki runsaasti toimintaa.  Alkaen jo rakennusvaiheesta, jolloin rakentajille piti rakentaa puiset suojat kun venäläiset eivät linnan rakentamisesta innostuneet... tai innostuivat liikaa.

Olavinlinna.

Linnan omistaja vaihtui vuosina 1714, 1721 ja 1743, jolloin se jäi venäläisille Suomen itsenäistymiseen saakka. Linnan ulkoasun viimeisin merkittävä muutostyö on käsittääkseni tehty 1800-luvun vaihteessa kun Paksun tornin ruutivarasto räjähti. Nykyään tilalla on tornin sijasta Paksu bastioni. Parhaimmillaan linnassa oli viisi tornia. Nykyisin kolme.

Sivistyksen kannalta täysin puskaan rakennetun linnan suojissa viereisille saarille (Ruotsin puolelle) kasvoi Savonlinna, joka sai vuonna 1639 kaupunkioikeudet ja jossa vuonna 2017 alkoi jo olla nälkä. Eli oli aika etsiä ruokaa ennen mustan virran juomia. Ravintola Valon listassa oli burgeria, hanassa Waahdon juomia ja terassilla tilaa. Voittoisa yhdistelmä, josta oli hyvä jatkaa (linnan kuvaamisen jälkeen) parkkipaikan toiselle puolelle juomaan kilpailevan panimon tuotteita. Illan parhaimmaksi kohosi erittäin ajankohtainen Opera Festival Saison. Iso käsi panimolle myös vilteistä, jotka tulivat viilenevässä illassa tarpeeseen.

Isänmaa, Uskonto ja Koti -muistomerkki Tallisaaressa.

 Ravintola Valon burger ja jotain Waahdon vaaleaa.
Waahdon majoitusasiakkaana burgerista taisi saada alennuksen ellen aivan väärin muista.

Olavinlinna auringonlaskun aikaan.

Mustan Virran Panimon Opera Festival Saison. Hyvää!

Mustan Virran Panimobaari.

Seuraava päivä koitti vähäkrapulaisena, mikä on aina vastuullisen nauttimisen jälkeen positiivinen ilmiö. Etenkin kun iltapäivällä pitäisi oopperoida klo 15:00 Jolantaa Olavinlinnan katetulla sisäpihalla. Iltapäiväkahvien jälkeen ehti vielä nauttia yhdet Mustan virran panimobaarissa ja suunnata ennen esityksen alkua tutkailemaan linnaa niiltä osin kuin se oli oopperavieraille varattu. Tarjolla oli sisäpihaa ja bastionin päälle pääsi ihailemaan maisemia. Juomatiskejä löytyi molemmista ja niistä sai muun muassa tuota hyväksi todettua oopperasaisonia. :)

Oopperan ja illallisen jälkeen ilmestynyt liekehtivä auringonlasku ja sosiaalinen ähky vetivät terassin, ja sosialisoinnin jatkamisen, sijasta takaisin kaupungille ihmettelemään Olavinpäivän menoa. Kaupungilla oli moninkertaisesti väkeä verrattuna edelliseen iltaan ja illan päätti ilotulitus, jota oli hyvä seurata Kauppatorin päädystä.

Joku tuli vesitasolla asioimaan huvilalle.

Torilla.

Linnankatu vie yllättäen linnalle.

On aika siirtyä linnaan.

Pulu seuraa oopperavieraiden marssia.

Oopperan loppukumarrukset.

Eeppinen auringonlasku.

Pyhän Olavin päivän ilotulitus.