Muir Woods

Muir Woods on lähellä San Franciscoa oleva kansallismonumentti, jossa kasvaa erittäin uhanalaisiksi luokiteltuja punapuita (Sequoia sempervirens). Punapuut olivat massiivisen runkonsa vuoksi himoittuja hakkuukohteita ja Muir Woods oli vuonna 1908 monumentiksi julistamisen aikaan alueen viimeisiä vanhoja punapuumetsiä. Lähinnä, koska laakso on vaikeakulkuinen.

Vaikeakulkuisuuden huomaa helposti ajaessaan paikalle. Reittivaihtoehtoja on kaksi ja molemmat ovat mutkittelevia vuoristoteitä. Alueelle tyypillinen ja punapuiden rakastama sateinen sumu teki matkanteosta vielä mielenkiintoisempaa. Parkkitilaa on rajallisesti, joten kannattanee olla ajoissa liikkeellä. Puiston sisäänpääsyyn käy "interagency" kausikortti ja sellaisen saa myös sieltä ostettua mikäli aikoo vierailla useissa korttikohteissa.

Laakson pohjalla kulkeva Main trail on helppokulkuinen. Laakson pohjalla on eniten vettä, joten siellä kasvaa suurimmat puut. Muir Woodsin korkein puu on hieman alle 80 metriä korkea. Pohjoisempana on tavattu 115 metrisiä. Normaalin Suomessa  kasvavan kuusen (pisin puulaji) maksimikorkeus on noin 40 metriä. Täysikokoisen punapuun halkaisija on tyypillisesti kolmesta viiteen metriin. Rinteillä kasvavat ovat pienempiä.

Main trailin ruuhkat voi jättää taakseen kääntymällä esimerkiksi Fern Creek trailille, jota voin lämpimästi suositella. Polku kulkee alkumatkan Fern creekin vartta ja nousee kääntöpaikalla mutkitellen rinteeseen. Pilvessä oli tunnelmallista vaeltaa. Muir Woods on melko pieni, mutta se on saumattomasti kiinni Mount Tamalpais State Parkissa. Polun varressa oli käytännössä vain kyltti, jossa sanottiin puiston vaihtuvan. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut aikaa kävellä pidemmälle.

Sumuinen, märkä ja mutkitteleva vuoristotie.

Puiston sisäänkäynti.

Kahvila ja kauppa.

Vältyin tartunnalta.

 Main trail kulkee laakson pohjalla ja siellä kasvaa suurimmat puut.

Näyttää palovauriolta.

 Kaatunut keskikokoinen runko ja 183 senttinen mittatikku.

Fern creek

Fern creek trail on hyvä valinta kun haluaa jättää main trailin ihmismassat taakseen.

Fern creek trailin sillan ylitys vaatii hieman huolellisuutta.

 Fern creek trail kohoaa kääntöpisteen jälkeen rinteeseen.

 Hetkeä aiemmin ylitetty silta.

Matalalla roikkuvat pilvet.

 Pilvessä.

Camp Eastwood trail on leveämpi huoltoreitti.

Kellastunut lehti.

San Francisco - Kalamiehen laituri

Kalamiehen laituri eli Fisherman's Wharf on kaupunginosa San Franciscon kaupungin pohjoisrannalla. Kalastus ja kala on edelleen paikalla läsnä, mutta turismi on selvä ykkönen. Henkilökohtaisesti yritän välttää turistiansoja, mutta matkan teemana oli luonto ja fisumiehen laiturilla on villejä kalifornianmerileijonia.

Viimeksi San Franciscossa tuli kierrettyä isommin. Kaupunki on kenties länsirannikon viihtyisin, mutta nyt oli käytettävissä vain yksi ilta, koska teemana kansallispuistot. Majoitus oli hankittu läheltä rantaa helpon kaupungin läpiajon sekä pysäköinnin kannalta. Kävely kukkulan kautta Wharffille vei Lombard streetin mutkien ohi sekä avasi näkymiä pidemmälle naapurustojen yli.

Keskustan tornit moottoritieltä nähtynä.

Jyrkkä mäki... rappuset jalkakäytävällä ja sivuttaisparkki.

Coit Tower (64 m) kohoaa seuraavan kukkulan päällä.

Mitäs nyt...

 Kalamiehen laiturin kyltti.

Syökää rapua.

Ratikka.

Kalastusveneitä laiturissa.

Boudin bakeryn krokotiililla on kilpikonna selässään.

Pier 39 on turistiansa, mutta siellä olevat kalifornianmerileijonat tulivat käsittääkseni ensin. Niitä vain alkoi kerääntyä enemmän ja enemmän köllimään laitureille. Puinen laituri lienee mukavampi alusta kuin kivinen. Merileijonille on sittemmin rakennettu omia laitureitaan ja näyttävät viihtyvän hyvin. Otuksia ja niiden satunnaisia naapurikärhämiä tuli katseltua pimenevässä illassa varmasti yli puolen tunnin ajan. Hienoja eläimiä.

Alueen ruokapaikat menevät kiinni yllättävän aikaisin, joten piti tyytyä In-n-Outin burgeriin. Ketjun listalla on vain muutama annos, mutta yksinkertaisesta saa ihan hyvää aikaiseksi. Illan finaalina vielä niin'ikään alueelta löytyvä Jack's Cannery ja sen pitkä seinä täynnä hanoja. Hyvä paikka. Tuli käytyä viimeksikin pari kertaa.

Pier 39:n sivulaiturit ja Alcatraz.

Yöhaikara (Nycticorax nycticorax)

Kalifornianmerileijonilla (Zalophus californianus) naapuruston välienselvittely käynnissä.

Pier 39 on erittäin turistihenkinen.

 In-n-Out on yksinkertainen mutta hyvä burgerketju.

 Jacks Cannery ja 50+ oluen hanalista.

Old school ratikka - Cable car.

Seuraavaksi taas luontoon. Kirjaimellisesti halaamaan puita.

Año Nuevo State Park

Año Nuevo State Park sijaitsee Tyynen valtameren rannalla Kaliforniassa valtatie 1:n varrella hieman Santa Cruzin kaupungista pohjoiseen. Puisto on tunnettu yhtenä suurimmista pohjanmerinorsujen (Mirounga angustirostris) vakinaisista lisääntymisalueista. Niemen edustalla olevalla saarella on lisäksi kalifornianmerileijonia, joten merimöllyköitä riittää.

Sisäänpääsy on $10 per auto ja portilta parkkipaikalle on lyhyt ajo. Parkkipaikan vieressä on historiallisia rakennuksia, joista yhteen on rakennettu sisälle pieni vierailukeskus, joka kertoo alueen luonnosta. Hyljerantojen, merinorsu on hylje, näköalapaikoille kulkemiseen tarvitsee luvan. Sen saa portilta samalla kun tulee sisälle. Lisääntymiskaudella näköalapaikoille pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Tämä syyskuussa tapahtunut vierailu osui hiljaiselle kaudelle, joten näköalapaikoilla oli vierailijoiden sijasta vain dosentit, jotka mielellään kertoivat harvalukuisesti paikalla olleista merinorsuista.

Rannoille kulkee vierailukeskukselta alkuun helppokulkuinen polku, joka vaihtuu myöhemmin pehmeäksi hiekkadyyniksi. Yhteensä edestakaista käveltävää kertyy noin 5-6 km. Aidatut näköalapaikat ovat suoraan hiekkarannan reunalla luonnollisen penkereen päällä.

Tyhjää parkkitilaa riitti aamulla.

Historiallista rakennuskantaa.
 

Polku vierailukeskukselta puistoon.

Aallot piiskaavat rantaa.

Puu ja sumuinen tausta.

Näkymää kallioiselta rannalta takaisin tulosuuntaan.

Tasainen ja kova alusta vaihtui hiekkadyyniksi.

Ei ehkä paras kenkävalinta, mutta kipeä varvas ei kestänyt vaelluskenkää.

Muinainen majakanhoitajan asumus Ano Nuevon saarella näkyy rannalta.

Ano Nuevon kärjestä näkyy läheiselle saman nimiselle saarelle, jolla lukuisten merileijonien keskellä seisoo muutama rakennus. Saaren miehitetty toiminta alkoi useiden laivojen karille ajojen jälkeen sumusignaalilla vuonna 1872 ja kasvoi siitä vähitellen majakkasaareksi. Majakanhoitajan edelleen pystyssä seisova talo rakennettiin vuonna 1906. Miehitetty majakkatoiminta korvattiin poijulla vuonna 1948 ja majakka purettiin vuonna 1976.

Saari on nykyään vierailijoilta suljettu eläinsuojelualue, joka on täynnä äänekkäitä kalifornianmerileijonia. Saaren edustan vedet ovat hyljerannalla olleen dosentin mukaan täynnä haita. Vain idiootit kuulemma surffaavat Ano Nuevossa ja niitäkin riittää.

Ensimmäisellä näköalapaikalla oli näkyvissä neljä suurta urosmerinorsua. Naaraat olivat vielä merellä ja palaavat vasta lisääntymiskaudella. Paikalla olleen vapaaehtoisen mukaan isot urokset lepäilevät rannalla noin kuukauden syömättä mitään. Pienemmät merinorsut eivät halua olla samalla rannalla isojen kanssa, joten ne olivat kauempana sekä lepäilemässä että harjoittelemassa. Sinne siis seuraavaksi.

Suurimpien merinorsujen ranta. Pienemmät ovat kauempana.

Pelikaanien muodostelma.

Pienempien merinorsujen ranta siitää edessä.

Western fence lizard on yleinen näky.

Hiekkainen polku rantapenkereellä.

Harjoittelevia nuorempia uroksia. Toinen kuva samasta paikasta oli jutun alussa.

Rannalla oli tuulista ja viileää, mutta varmaan puolisen tuntia siinä tuli silti seurattua merinorsujen touhuja. Sitten oli aika palata takaisin autolle.

Tasainen polku niityn halki.

Kaliforniantupsuviiriäinen (Callipepla californica)

Pelikaani ja sumuinen kukkula.