Colorado National Monument

Colorado National Monument käsittää spektaakkelimaisia kanjoneita lähellä Grand Junctionin kaupunkia Coloradon laakioksi kutsutulla ylätasangolla. Samaan laakioon kuuluu lukuisia luontokohteita. Niistä kenties tunnetuimpina Grand Canyon ja Arches, joista molemmista näillä sivuilla myöhemmin. Aluetta yritettiin saada kansallispuistoksi ensimmäistä kertaa vuonna 1907.

Vuonna 1911 Presidentti Taft kyllästyi kongressin säätämiseen ja käytti korkeimpia voimiaan kanjonien suojelemiseksi. Oli ilmeisesti pitänyt näkemästään aiemmalla vierailullaan. Kansallispuiston status on presidentin ulottumattomissa, mutta myös kansalliseksi monumentiksi julistaminen tuottaa korkean tason suojelun. Aluetta on sittemmin yritetty useasti korottaa kansallispuistoksi siinä vielä onnistumatta. Aluetta hallinnoi jo nyt National Park Service, joten palvelutaso on korkealla. Samalla se tarkoittaa, että ns. interagency kausikortilla pääsee sisälle. Myös raha käy, mutta tuo kortti kannattaa hankkia jos käy useissa kohteissa.

Loma, Colorado.

Kanjonien reunalla mutkitteleva 37 kilometrin pituinen Rim Rock Drive on helpoin tapa nauttia mahtavista näkymistä. Fruitan puolen sisäänkäynti on 1430 metrin korkeudella merenpinnasta ja siitä lähdetään Fruita canyonin jälkeen ylämäkeen reilut 300 metriä, jolloin saavutaan jälleen tasaiselle. Vierailukeskus sijaitsee 1764 metrin korkeudessa. Rim Rock Driven korkein kohta on 2024 metrin korkeudessa, josta laskeudutaan mutkittelevalla noin 10 kilometrin pätkällä 1503 metrin korkeuteen Grand Junctionin sisäänkäynnille. Linnun tietä sisäänkäyntien välinen etäisyys on vain vajaat 13 kilometriä.

Tällä road tripillä saapuminen Dinosaur National Monumentin suunnasta kävi kätevimmin Fruitan puolen sisäänkäynnistä. Samalla pääsi ajamaan Fruitan vieressä sijaitsevan Loma nimisen pikkukaupungin tai kylän läpi. :)  Iltapäivä oli jo pitkällä, koska Dinosaurilla oli kivaa ja kun on kivaa niin menee aikaa. Ei yllätyksiä sillä osastolla. Mutta punaisella interagencykortilla sisään pääsisi myös seuraavana päivänä jos haluaisi. Auringonlasku jossain kanjoniylängöllä kuulosti suunnitelmalta ja näkymät olivat lopulta niin eeppiset että sain 9 kuvan postaukseen 5 panoraamakuvaa. Fruitan puolella sijaitsevat parhaat näkymät... käsittääkseni. Parhaassa valossa paikalla. Parhautta! Mitä nyt tuuli aivan julmetusti jalustan kanssa kuvaamisen iloksi.

Rim Rock Driven alkupää, saapuminen monumentille Fruitan puolelta.

Fruita Canyon ja Rim Rock Drive.

Independence monument (137 m).

Monument Canyon Grand Viewiltä nähtynä.

Monument Canyon Grand Viewiltä toiseen suuntaan.

Coke ovens -kivimuodostelma.

Grand Junctionin kaupungin valot.

Pimeä Rim Rock Drive.

Pimenevässä illassa yöksi Grand Junctioniin ja aamulla taas kohti uusia seikkailuja... Archesiin!

Loppuun voisi vielä lisätä, että tilastollisten lämpötilojen perusteella syyskuun loppupuoli on parasta aikaa vierailuun (keskimäärin syyskuussa päivän korkein 26,6°C). Tuonne haluaisi takaisin päiväretkeilemään. Hyvältä vaikuttavia haikkeja eeppisissä näkymissä. Leirintämahdollisuus löytyy läheltä vierailukeskusta. Tuulista voi olla. Ainakin tämän vierailun aikana oli kovia puuskia.

Dinosaur National Monument

Dinosaur National Monument sijaitsee Utahissa lähellä Vernalin pikkukaupunkia ja Coloradon rajaa. Puisto itsessään ulottuu molempien osavaltioiden alueelle, mutta dinosaurukset ovat Utahin puolella. Monumentiksi paikka julistettiin vuonna 1915, vain 6 vuotta sen jälkeen kun dinosauruksen luut sisältävä muinainen joenpohja löydettiin.

Löydön teki vuonna 1909 paleontologi Earl Douglass, joka oli alueella Pittsburghin Carnegie Museumin toimeksiannosta etsimässä dinosaurusten jäänteitä. Hän sattui huomaamaan kivestä törröttävän hyväkuntoisen häntäranganpätkän paikalla, jossa nyt seisoo Quarry exhibition hall. Kaivauksissa paikalta löytyi kokonaisia dinosauruksia ja runsaasti sekalaisia luita 67 asteen kulmaan kääntyneestä kivettyneestä maakerroksesta. Sekalaisesta kasautumisesta päätellen kyseessä oli muinainen joenuoma, jonne oli kuivan kauden aikaan kuollut dinosauruksia. Tulvavedet kuljettivat paikalle lisää luita ja maa-ainesta niitä hautaamaan. Kokonaiset dinosauruksen jäänteet olivat hautautuneet nopeasti hiekkaan ja pysyneet kasassa samalla kun muista tuli sekalainen kasa. Täydellistä läpileikkausta 149 miljoonaa vuotta sitten eläneisiin eläimiin paikka ei tarjoa sillä virtauksen vuoksi paikalla on pääasiassa suurten dinosaurusten jäänteitä. Pienemmät menivät virran mukana.

Dinosaurin vierailukeskus.

Vuonna 1923 kerroksen huvetessa paikalla edelleen kaivanut Douglass kirjoitti Smithsonian instituutille kirjeen, jossa pyydettiin että valtio jättäisi suuren luupinta-alan näkyviin ja rakentaisi ympärille rakennuksen suojelemaan mahtavaa ja opettavaista näkyä. Vuonna 1958 sellainen vihdoin rakennettiin. Maaperä on epävakaata savea, joten 2011 avattiin uudelleen rakennettu ja tällä kertaa kallioon saakka paalutettu Quarry exhibition hall -rakennus vanhan tilalle. Rakennus eristää 67 asteen kulmassa olevan luuseinän ympäristöstä, esittelee sitä kaikelle kansalle ja toteuttaa alkuperäisen löytäjän toiveen kirjaimellisesti. Alempana laaksossa sijaitsee vierailukeskus, josta on sesonkikaudella kuljetus ylös Quarrylle. Tämä vierailu sijoittui syyskuun loppupuoliskolle, joten Quarrylle sai ajaa omatoimisesti. Tai vaihtoehtoisesti kävellä helteessä tien vartta. Ylös johtava polku oli remontissa. Eli autolla ylös.

 Quarry exhibition hall on mäen päällä lähellä vierailukeskusta.

Kivettynyt ja pystyyn noussut muinainen joenpenkka - Luut reliefeiksi kaiverrettuina löytöpaikallaan.

 149 miljoonaa vuotta vanha ranka esiinkaivettuna löytöpaikallaan..

Muutamia lattiatasoa lähellä olevia luita pääsee myös koskemaan.

Tältä paikalta löydetty Allosauruksen kallo.

 Samassa kulmassa pystyyn kääntyneitä maankerroksia kuin Quarryssa, jonka edestä kuvattu.

Dinosaurissa on muutakin kuin dinosaurukset. Monumenttia laajennettiin vuonna 1938, jotta läheiset kanjonit petroglyfeineen saatiin suojelun piiriin. Niin pitkälle ei nyt ollut aikaa mennä, mutta edellinen päivä oli kulunut autossa istuen ja autoilua oli vielä päivälle ihan riittämiin edessä, joten kävelylle piti päästä. Quarryn lähellä on muutama merkattu paikka, josta lähtee merkattuja polkuja. Split mountain vaikutti vierailukeskuksella kuullun perusteella lupaavalta. Sinne siis.

Kannatti ajella paikalle jo ihan tienvarren näkymän vuoksi. Joen reunalla seisova nimensä veroisesti haljennut vuori on hieno ilmestys. Vuoren kupeesta löytyy parkkipaikka, leirintämahdollisuus, veneiden laskupaikka ja 2,5 kilometrin pituisen desert voices trailin lähtöpaikka. Desert voicesista on yhteys myös sound of silence -trailille, mutta se oli hetkeen liian pitkä. Reissun ensikosketus aavikoihin sujui mitä mainioimmin. Hienoja värikkäitä maisemia ja yllättävän paljon eläimiä tuli nähtyä.

 Split mountain - haljennut vuori.

Paksusarvilampaita (Ovis canadensis) joella.

Thamnophis elegans uimassa. Lievästi myrkyllinen pikkukäärme.

 Desert voices trailin vehreähköä alkupäätä.

 Jokin katajan tapainen puska. Näitä oli paljon.

 Polku vie ylemmäs.

Sceloporus tristichus kiipeilee kallion seinämässä.

 Lisää pystyyn kääntyneitä maakerroksia.

Paikalliset kaktukset olivat pieniä.

 Polku kukkulan harjanteella avaa näkymiä.

Näyttää jonkinlaisen vesieliön painaumalta puolentoista kilometrin korkeudessa aavikolla.

Polulla ei ollut ruuhkaa.

Heinäsirkka kiittää huomiosta omaan vaatimattomaan tyyliinsä.

Yellowstone - Osa 2/2 - Lunta

Yellowstonen toinen päivä valkeni kirjaimellisesti valkeampana. Kylmä rintama oli pyyhkäissyt yön aikana alueen yli ja lämpötila oli pudonnut noin kymmenellä asteella. Auton renkaat kiittivät tästä ja varoitusvalo syttyi iloisesti kojelautaan. Ei kun etsimään huoltista, jossa on ilmaa. Ensimmäisestä ei löytynyt, mutta sieltä osattiin kertoa mistä löytyisi. West Yellowstonessa on lukuisten vierailijoiden rahoista kilpailemassa monta huoltoasemaa. Yellowstone on valtava kansallispuisto ja paikalliset ekologiset autot ovat janoisia.

Lumella kuorrutettu "Vacationland" aamulla.

Renkaat paineistettuna kansallispuiston puolelle. Tie vaikutti sulalta, mutta maaston puolella oli valkeaa. Suunnitelmana oli ajaa Old Faithfulille ja palata sieltä sitten vähitellen samaa reittiä takaisin. Old Faithfulilta järvelle vievä Grant's Pass oli sään vuoksi suljettuna, joten Grand Tenonien ja Jacksonin suuntaan ei ollut asiaa, vaikka alun perin niin oli suunniteltu. Onneksi mitään ei ollut varattuna.

Kovin pitkälle ei kuitenkaan päässyt ennen kuin Fireholejoen varren niityllä tuli havaittua vapitilauma laiduntamassa. Pysäköinille soveltuva paikka (tien pientareelle ei saa jättää) oli onneksi hyvin kohdalla ja pääsi kasaamaan jalustaa ja käsitarkenteista teleobjektiivia kameraan. Kunnon kiikarit kannattaisi olla mukana, mutta teleputki ajaa välttävästi samaa asiaa ja saa kuvia siinä samalla.

Nättiä!

Vapitilauma lumisella niityllä.

Vapitilauman jälkeen pääsi jatkamaan matkaa kunnes autoletkan perä tuli vastaan ja seisottiin ruuhkassa. Tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: onnettomuus tai keskimääräistä näyttävämpää eläintä tien lähellä. Siinä tovi jos toinenkin madeltua alkoi suuri niitty avautua eteen. Mitään erikoista ei näkynyt, mutta päätin silti pysähtyä levennykselle ja poistua autosta sivummalle katsomaan näkyykö edessä päin mitään muuta kuin julmetun pitkä letka autoja. Näkyihän siellä. Muutama biisonilauma oli hajaantuneena niitylle. Paikalle rullasi horisontista myös sankkaa lumisadetta.

Takaisin autoon ja jonoon matelemaan. Lähempänä laumoja oli jälleen pysäköintiin soveltuvaa levennystä, joten siihen tuli pysähdyttyä uudelleen ihailemaan kesäloman valkeita näkymiä. Biisonilaumojen jälkeen liikenne maagisesti sujuvoitui ja päättyi Old Faithfulin vierailukeskuksen parkkipaikalle, josta jalkaisin oitis selvittämään seuraavan purkauksen ennustettua aikaa. Onni oli myötä sillä siihen olisi vain noin parikymmentä minuuttia ja näkyvyyskin oli hyvä. Samaan aikaan kaukaisuudessa näkyi suuri purkaus eräästä toisesta geyrisistä.

Biisonilaumoja näköpiirissä. Kilometrien pituinen ruuhka.

Biisonilauma laiduntaa lumisateessa.

Kesäloma.

Old Faithfulin purkautumista odotellessa... 13 minuuttia vasemmalta oikealle.

Se siitä näkyvyydestä. Yllä olevat kolme kuvaa on otettu 13 minuutin jaksolla. Viimeisen kuvan kohdalla purkauksen olisi pitänyt jo tapahtua. Lopulta lunta tuli niin paljon, että pakkasin lumeen hautautuvan kameran parempaan suojaan. Geysirille ei käytännössä enää nähnyt, joten osa yleisöstä päätti vetäytyä vierailijakeskuksen suojiin. Sinne tuli vähitellen mentyä itsekin. Puskaradion mukaan purkaus jäi vaatimattomaksi. Kaukaisuudessa näkynyt purkaus taisi viedä paineita maanalaisesta kammiosta.

Edellisen reissun kokemuksen perusteella Old Faihfulin purkaus ei ole tapahtumana niin maaginen kuin väkimääristä ja legendoista voisi odottaa. Vaikka siitä melkoisen korkea suihku, keskimäärin 40 metrinen, äänettömästi höyrypilven keskellä kohti taivasta lentää. Vierailukeskuksen ja kauppojen koluamisen jälkeen kohti viimeistä etappia - Midway geyser basinia.

Old Faithfulin yleisö peittyy vähitellen lumeen.

Old Faithfulin vierailukeskus.

 Jäätä ja animaaleja tiellä.

Midway geyser basin poikkeaa alueena muista basineista. Siellä on geysirien sijasta lähinnä kuumia lähteitä. Kirjaimellisesti suurimpana vetonaulana on Grand Prismatic Spring. Se on Yhdysvaltojen suurin kuuma lähde ja maailmanlaajuisesti kolmanneksi suurin. Erityisen hienon siitä tekee sen reunoilla olevat värikkäät bakteerimatot. Olen nyt käynyt kyseisen kuuman lähteen reunalla kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla varsin viileinä päivinä ja kuumasta vedestä nousevan höyryn takaa on oikeasti hankala hahmottaa lähteen hienoutta. Ekalla reissulla tuli kavuttua epämääräistä polkua pitkin läheisen mäen rinteeseen, josta on hyvät näkymät. Nyt oli liian ikävät kelit ja pikkasen kiire muutenkin.

Midwayn toisena suuruutena on Excelsior geysirin kraateri. Excelsior oli aikanaan (1800-luvun lopulla) maailman suurin geysir. Kiehuvaa vettä lensi parhaimmillaan yli 90 metrin korkeuteen yhtä suurelta leveydeltä. Geysir on nykyään hyvin tuottelias kraateri. Se pumppaa tunnissa yli 15000 litraa kiehuvaa vettä läheiseen Fireholejokeen.

 Kävelyreitti katoaa Excelsior geysirin kraaterin tuottamaan höyryyn.

 Aasialaisilla tädeillä on (aina) parhaat poseeraukset.

 Hienot kuviot.

Grand Prismatic Spring.

 Grand Prismatic Springin höyrypatsas.

 Käpyjä.

Midwayn jälkeen oli aika siirtyä lumisateista jonnekin, missä tiet olisivat ennustettavammin avoinna. Siispä ajo takaisin West Yellowstonen taajamaan, ruokaa naamaan ja kohti Idaho Fallsia...

 Hienon näköistä ajettavaa.

Firehole River.

Pilvi törmää lumiseen vuoreen.

Jäätelön myynti taisi romahtaa ja kahvin kääntyä nousuun.

Mikäli en ole aivan väärässä niin seuraavassa osassa on dinosauruksia... tai ainakin niiden jäänteitä pystyyn kääntyneessä kivettyneessä joenpohjassa.

Yellowstone - Osa 1/2 - +10

Yksi eeppisen road tripin kohokohdista: Maailman ensimmäinen kansallispuisto ja yksi omista suosikeistani - Yellowstone. Viime reissulla puistoa tuli koluttua useamman päivän ajan kesällä kun kaikki alueet olivat auki. Keltainen kivi julistetiin kansallispuistoksi vuonna 1872 ja UNESCOn maailmanperintökohteeksi heti ensimmäisten joukossa reilut sata vuotta myöhemmin eli 1978. Aktiivisen supertulivuoren päällä sijaitseva kansallispuisto sisältää paljon geotermistä ihmeteltävää ja myös julmetun nättiä luontoa. Kun geysirit alkavat kyllästyttää niin jostain päin puistoa löytyy erilaista ihmeteltävää.

Yellowstonessa voi sataa lunta kesälläkin. Nyt oli menossa syyskuun puoliväli. Alkuperäisessä reissusuunnitelmassa paikanpäälle olisi pitänyt saapua vasta seuraavana päivänä, mutta Portlandissa kahvin ääressä nähty sääennuste kylmästä rintamasta sai ajamaan pidempää siivua (1100 km edellisenä päivänä), jotta kansallispuistoon ehtisi päivää aikaisemmin. Lumisateet kun saattaisivat sulkea teitä, Yellowstonessa suljetaan hyvin helposti, ja auton "all weather" renkaat eivät ehkä riittäisi vuoristossa jos lunta tulisi paljon.

Läntinen sisäänkäynti oli keskipäivällä hiljainen.

Mukiteline oli kuin tehty pitämään Canonin FD 70-200 f4 L -telezoomia, joten se piti.

Majoitus oli West Yellowstonin pikkukaupungissa, kuten edelliselläkin reissulla. Se on kätevästi kansallispuiston läntisen portin vieressä ja siellä on tarpeelliset palvelut. Hotellille ehtisi illallakin, joten sukkana sisään puistoon punaista interagency korttia henkkarien ohessa vilauttamalla. Rahalla saatava lippu on voimassa viikon ja se kattaa myös viereisen Grand Tetonien kansallispuiston. Punaisella kortilla pääsee vaikka joka päivä.

Lämpötila oli noin +10°C eikä vesisadettakaan olisi tulossa vielä tunteihin. Puiston pohjoisosaan ei läntiseltä sisäänkäynniltä päässyt, koska yksi reitti oli tietöiden vuoksi poikki ja toinen oli säiden puolesta kiinni. Lumisena päivänä ehtisi kiertää sisäänkäynnin läheisiä paikkoja, joten suuntasin auton Gibbon Fallsin kautta Artist's Paintpotsille ja sieltä Norris basinin kautta toiselle puolelle puistoa kanjonille ja lopulta järvelle saakka.

Gibbon Falls.

Artist's Paintpots on pieni, nätti ja parin käyntikerran perusteella suhteellisen rauhallinen alue, jossa on pieniä värikkäitä lähteitä ja kupliva mutaa. Taiteilijan maalikippoja siis. Pienehköltä parkkipaikalta edestakaista matkaa kertyy noin kaksi kilometriä. Kierros kulkee hyvät näköalat tarjoavan mäen kautta.

Puro Artists' Paintpotsilta.

Artists' Paintpots aluetta.

Kuplivaa valkeaa mutaa. Taiteilijan valinta.

Norris basin on suuri geysiralue hieman Paintpotsilta eteenpäin. Kenties nimetty Chuckin mukaan, kenties ei. Virallisen totuuden mukaan ei. Norris on myös tärkeä risteys, josta voi kääntyä puiston pohjoisosaan tai itäosaan. Maamerkki siis ihan opasteidenkin puolesta. Norrisin geysiralue on puiston vanhin, kuumin ja puiston omien sivujen mukaan myös dynaamisin. Lähes kaikki thermaalit ovat kiehumislämpöisiä.

Norrisilla sijaitsee myös Maailman korkeimmalle purkautuva aktiivinen geyrir. Steamboat yltää yli 90 metriin silloin epäsäännöllisen harvoin kun se isosti purkautuu. Edellinen purkaus oli syksyllä 2014. Steamboat sijaitsee Norrisin metsäisellä Black basin puoliskolla. Norrisin toinen puolisko, Porcelain basin, on autiompi ja värikkäämpi. Väriloisto kertoo veden lämpötilasta, sillä värit ovat eri lämpötiloissa viihtyvien bakteerien aiheuttamia. Luonnon oma lämpömittari. Oma suosikkini on vihreän värinen puro alueen keskellä.

Kuollutta metsää Norris basinilla.

Steamboat on maailman korkeimmalle (90+ metriä) vettä syöksevä aktiivinen geysir. Tämä purkaus ylsi noin metriin.

Lumihuippuinen vuori kaukaisuudessa.

Vixen geyser purkautuu Norrisin alueella.

Porcelain basin on Norrisin toinen puolisko.

Vihreä puro Porcelain basinissa.

Turkooseja lähteitä Porcelain Basinissa.

Eteenpäin. Tähän väliin voisi myös mainita helpoimman tavan havaita eläimiä Yellowstonessa. Liikenneruuhkasta tietää, että jotain on tapahtumassa. Pysähtymällä ja kiikaroimalla voi myös tehdä jäynää. ;)

Yellowstonessa on Grand Canyon, joka on pienempi joskin värikkäämpi kuin Arizonassa sijaitseva kaimansa. Syvyyttä 39 km pituisella kanjonilla on noin 240-370 metrin väliltä. Kanjonin synnystä viralliset sivustot kertovat, että 14k-18k vuotta sitten jääkaudella Yellowstonejärven jääpatojen sulaessa uudestaan ja uudestaan Yellowstonejokeen tuli massiivisia tulvia, jotka aiheuttivat kovan eroosion ja sitä myötä kanjonin. Kanjonin värit kertovat alueen vulkaanisesta toiminnasta.

Kanjonin hienoimpana nähtävyytenä on mielestäni 94 metriä korkea Lower Falls -vesiputous. Vesiputouksen suulla on aitio ja lisäksi putousta pääsee ihailemaan lukuisista näköalapaikoista kummaltakin puolelta kanjonia. Pohjoispuolen mielestäni hienoin näkymä löytyy muutama kuva alaspäin. Kuvassa näkyy myös syvemmälle kanjoniin menevä polku, mutta mielestäni ylhäällä oli hienompi näkymä. Lower Fallsin nimestä voinee päätellä, että olemassa on myös Upper Falls. Se sijaitsee lyhyen matkaa ylävirtaan ja on 33 metriä korkea. Kuvaa molemmista putouksista kanjonin eteläpuolelta löytyy edellisen reissun legendasta (baby bisonin ohella!).

Vapitiuros tien varressa = välitön liikennejumi.

Yellowstonen kanjoni, jota Yellowstonejoki kaivertaa syvemmäksi.

Korppi tarkkailee tilannetta.

Lower Falls on kanjonin putouksista korkeampi (94 metriä).

Sukimista.

Tämän kraaterin nimi on oikeasti Mud Volcano eli mutatulivuori. Mmmm... kuplivaa kuumaa mutaa.

Laakson ja Mud Volcanon kautta tuli vielä ajettua järvelle. Vesisateet olivat jo alkaneet ja ennusteiden mukaan sadetta tulisi kiihtyvällä tahdilla. Fishing bridgen (kalastus kielletty) vierailukeskus osoittautui hyvin pieneksi ja vaatimattomaksi. 350 neliökilometrin laajuinen järvi 2357 metrin korkeudessa sen sijaan ei ole pieni ja vaatimaton. Ilta alkoi jo hämärtää, joten takaisin West Yellowstoneen ja hotellin kautta Buffalo Bariin. Crosswinds Inn oli kätevästi varattu parin korttelin päästä kyseisestä anniskeluravintolasta.

Olen monessa yhteydessä suositellut Buffalo baaria ja suosittelen sitä vielä viimeisen kerran tässä. Hyvät paikalliset oluet ja mielestäni mainiota pubiruokaa. Ei vaikuttanut tälläkään kertaa turistiselta paikalta. Oluen parissa sai samalla arvuutella paljonko lunta yön aikana tulisi.

Yellowstonejärvi on 2357 metrin korkeudella merenpinnasta.

Etenee nätisti omalla kaistallaan sateisessa illassa.

Crosswinds Innin tilava huone.

Buffalo bar. Hyviä paikallisia oluita ja ruokaa. Mahtipaikka!

Toisessa osassa on valkoisempaa...