Yellowstonen toinen päivä valkeni kirjaimellisesti valkeampana. Kylmä rintama oli pyyhkäissyt yön aikana alueen yli ja lämpötila oli pudonnut noin kymmenellä asteella. Auton renkaat kiittivät tästä ja varoitusvalo syttyi iloisesti kojelautaan. Ei kun etsimään huoltista, jossa on ilmaa. Ensimmäisestä ei löytynyt, mutta sieltä osattiin kertoa mistä löytyisi. West Yellowstonessa on lukuisten vierailijoiden rahoista kilpailemassa monta huoltoasemaa. Yellowstone on valtava kansallispuisto ja paikalliset ekologiset autot ovat janoisia.
Lumella kuorrutettu "Vacationland" aamulla.
Renkaat paineistettuna kansallispuiston puolelle. Tie vaikutti sulalta, mutta maaston puolella oli valkeaa. Suunnitelmana oli ajaa Old Faithfulille ja palata sieltä sitten vähitellen samaa reittiä takaisin. Old Faithfulilta järvelle vievä Grant's Pass oli sään vuoksi suljettuna, joten Grand Tenonien ja Jacksonin suuntaan ei ollut asiaa, vaikka alun perin niin oli suunniteltu. Onneksi mitään ei ollut varattuna.
Kovin pitkälle ei kuitenkaan päässyt ennen kuin Fireholejoen varren niityllä tuli havaittua vapitilauma laiduntamassa. Pysäköinille soveltuva paikka (tien pientareelle ei saa jättää) oli onneksi hyvin kohdalla ja pääsi kasaamaan jalustaa ja käsitarkenteista teleobjektiivia kameraan. Kunnon kiikarit kannattaisi olla mukana, mutta teleputki ajaa välttävästi samaa asiaa ja saa kuvia siinä samalla.
Nättiä!
Vapitilauma lumisella niityllä.
Vapitilauman jälkeen pääsi jatkamaan matkaa kunnes autoletkan perä tuli vastaan ja seisottiin ruuhkassa. Tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: onnettomuus tai keskimääräistä näyttävämpää eläintä tien lähellä. Siinä tovi jos toinenkin madeltua alkoi suuri niitty avautua eteen. Mitään erikoista ei näkynyt, mutta päätin silti pysähtyä levennykselle ja poistua autosta sivummalle katsomaan näkyykö edessä päin mitään muuta kuin julmetun pitkä letka autoja. Näkyihän siellä. Muutama biisonilauma oli hajaantuneena niitylle. Paikalle rullasi horisontista myös sankkaa lumisadetta.
Takaisin autoon ja jonoon matelemaan. Lähempänä laumoja oli jälleen pysäköintiin soveltuvaa levennystä, joten siihen tuli pysähdyttyä uudelleen ihailemaan kesäloman valkeita näkymiä. Biisonilaumojen jälkeen liikenne maagisesti sujuvoitui ja päättyi Old Faithfulin vierailukeskuksen parkkipaikalle, josta jalkaisin oitis selvittämään seuraavan purkauksen ennustettua aikaa. Onni oli myötä sillä siihen olisi vain noin parikymmentä minuuttia ja näkyvyyskin oli hyvä. Samaan aikaan kaukaisuudessa näkyi suuri purkaus eräästä toisesta geyrisistä.
Biisonilaumoja näköpiirissä. Kilometrien pituinen ruuhka.
Biisonilauma laiduntaa lumisateessa.
Kesäloma.
Old Faithfulin purkautumista odotellessa... 13 minuuttia vasemmalta oikealle.
Se siitä näkyvyydestä. Yllä olevat kolme kuvaa on otettu 13 minuutin jaksolla. Viimeisen kuvan kohdalla purkauksen olisi pitänyt jo tapahtua. Lopulta lunta tuli niin paljon, että pakkasin lumeen hautautuvan kameran parempaan suojaan. Geysirille ei käytännössä enää nähnyt, joten osa yleisöstä päätti vetäytyä vierailijakeskuksen suojiin. Sinne tuli vähitellen mentyä itsekin. Puskaradion mukaan purkaus jäi vaatimattomaksi. Kaukaisuudessa näkynyt purkaus taisi viedä paineita maanalaisesta kammiosta.
Edellisen reissun kokemuksen perusteella Old Faihfulin purkaus ei ole tapahtumana niin maaginen kuin väkimääristä ja legendoista voisi odottaa. Vaikka siitä melkoisen korkea suihku, keskimäärin 40 metrinen, äänettömästi höyrypilven keskellä kohti taivasta lentää. Vierailukeskuksen ja kauppojen koluamisen jälkeen kohti viimeistä etappia - Midway geyser basinia.
Old Faithfulin yleisö peittyy vähitellen lumeen.
Old Faithfulin vierailukeskus.
Jäätä ja animaaleja tiellä.
Midway geyser basin poikkeaa alueena muista basineista. Siellä on geysirien sijasta lähinnä kuumia lähteitä. Kirjaimellisesti suurimpana vetonaulana on Grand Prismatic Spring. Se on Yhdysvaltojen suurin kuuma lähde ja maailmanlaajuisesti kolmanneksi suurin. Erityisen hienon siitä tekee sen reunoilla olevat värikkäät bakteerimatot. Olen nyt käynyt kyseisen kuuman lähteen reunalla kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla varsin viileinä päivinä ja kuumasta vedestä nousevan höyryn takaa on oikeasti hankala hahmottaa lähteen hienoutta. Ekalla reissulla tuli kavuttua epämääräistä polkua pitkin läheisen mäen rinteeseen, josta on hyvät näkymät. Nyt oli liian ikävät kelit ja pikkasen kiire muutenkin.
Midwayn toisena suuruutena on Excelsior geysirin kraateri. Excelsior oli aikanaan (1800-luvun lopulla) maailman suurin geysir. Kiehuvaa vettä lensi parhaimmillaan yli 90 metrin korkeuteen yhtä suurelta leveydeltä. Geysir on nykyään hyvin tuottelias kraateri. Se pumppaa tunnissa yli 15000 litraa kiehuvaa vettä läheiseen Fireholejokeen.
Kävelyreitti katoaa Excelsior geysirin kraaterin tuottamaan höyryyn.
Aasialaisilla tädeillä on (aina) parhaat poseeraukset.
Hienot kuviot.
Grand Prismatic Spring.
Grand Prismatic Springin höyrypatsas.
Käpyjä.
Midwayn jälkeen oli aika siirtyä lumisateista jonnekin, missä tiet olisivat ennustettavammin avoinna. Siispä ajo takaisin West Yellowstonen taajamaan, ruokaa naamaan ja kohti Idaho Fallsia...
Hienon näköistä ajettavaa.
Firehole River.
Pilvi törmää lumiseen vuoreen.
Jäätelön myynti taisi romahtaa ja kahvin kääntyä nousuun.
Mikäli en ole aivan väärässä niin seuraavassa osassa on dinosauruksia... tai ainakin niiden jäänteitä pystyyn kääntyneessä kivettyneessä joenpohjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti