Omituinen Portland

Skyline ja pilvetön taivas. Metsäpaloista katkuisa ilma siivitti matkantekoa.

Portland on Oregonin osavaltion suurin kaupunki. Sen metropolialueella asuu reilut 2,4 miljoonaa asukasta, mikä on noin 60% Oregonin väkiluvusta. Se on paljon se. "Keep Portland weird" on parin päivän kokemukseni mukaan Portlandiin hyvin sopiva slogan. Saavuin kaupunkiin moottoritietä pitkin tietäen ainoastaan olut- ja kahvimaineen. Olutta, hyvää sellaista, toki löytyi mutta ei niin helposti kuin olin kuvitellut. Matkaseura tiesi kertoa, että kaupungissa on panostettu julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn. Sitä oli ruuhkassa pientä ikuisuutta istuessa hankala uskoa.

Päivälippu julkiseen liikenteeseen -selvisin hengissä ja ostin toisenkin.

Viking Motel oli valikoitunut majapaikaksi, koska keskustasta ei löytynyt edellisenä iltana viikonlopulle mitään järkevän hintaista majoitusta, jossa olisi samalla pysäköintimahdollisuus. Viikingin edestä kulkevalla MAX kevytraitiolinjalla pääsisi keskustaan kätevästi. Pääsikin. Pysäkin automaatista sai helposti ostettua lipun ja ratikkakin saapui noin viisi minuuttia sen jälkeen. Kyydissä oli sekalaista seurakuntaa ja matkan varrella näkyi koditon jos toinenkin. Niin sanotut normaalit kansalaiset olivat ömmmmm jossain. Kenties savujen vuoksi kotonaan, kenties tämä vain oli normaalia perjantai-iltaa näillä hoodeilla. Linjan varrella ei sijainnut panimoravintolaa, joten kyydistä jäätiin vasta aivan ydinkeskustassa. Ruokapaikat olivat yllättävän vähissä. Normityyppejä sentään liikkui kadulla ja maittava burger löytyi The Independent sporttibaarista, jonka kahdessakymmenessä hanassa oli kiitettävästi suurten nimien ohella myös paikallisia oluita. Deschutesin Fresh squeezed IPA... aiiai. :)

Deschutesista puheenollen se oli seuraava paikka. Olin katsonut kartasta missä ne panimoravintolat sijaitsevat ja löytänyt keskittymän läheiseltä Pearl Districtiltä. Deschutes oli ensimmäinen kohdalle osunut. Paikka oli melkoisen täynnä. Ravintolapuolelle oli jonoa ja baarin puolella sai hetken katsella paikkaa. Ulkona oli tilaa, mutta siellä oli viileää ja hieman haiskahti metsäpaloilta. Kenties se on syy miksi ulkona ei kaduillakaan näkynyt juuri ketään. Olin kuvitellut hieman railakkaampaa menoa perjantai-iltaan alueella, jonka pitäisi olla oluen mekka. Deschutes on Bendin pikkukaupungista samasta osavaltiosta, mutta avasi panimoravintolan Portlandiin vuonna 2008. Päätin ottaa listalta paikanpäällä pantua. Lisäpisteitä siitä, että olivat kehystäneet panimon puolelle näkymiä avaavat ikkunat. :)

Takaisin motellille mennäkseen piti kävellä korttelikaupalla ratikkalinjan varteen. Vuoroväli oli siihen aikaan puolisen tuntia, joten vartti piti odotella pysäkillä. Kadunmiehiä oli hämmentävän paljon. Eivät aiheuttaneet minkäänlaista häiriötä, mutta pisti vilkuilemaan tavanomaista enemmän ympärilleen. Ravintola oli ollut täynnä, mutta ainoat kadulla liikkujat olivat siellä asuvia. Ilmeisesti muut paikalliset ottivat taksin tai asuivat vieressä.

Deschutesin Portlandin panimoravintola.

Ikkunat kuin taulut.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus tutkimusmatkailla kaupunkia enemmän. Tuulet toivat vuorilta kunnon savuannosta, mutta siitä huolimatta suuntana oli Arbor Lodgen kahvilassa vedetyn paikallisen aamukahvin jälkeen ratikka vei Chinatownin reunalle, josta kävellen läpi kaupungin kuuluille lauantaimarkkinoille. Matkan varrelle osunut Voodoo Doughnut oli kerännyt valtavat jonot. Hyvät asiat tulevat pinkeissä laatikoissa, kuulemma, mutta jonoa oli niin paljon, että mieluummin jatkoi matkaa kohti markkinoita.

Markkinat olivat täynnä paikallisten taiteilijoiden tuotteita. Ostohousut eivät olleet jalassa vaikka muutamien t-paitojen kohdalla oli lähellä. Rogue Alesin kioskin kohdalla ei voinut kieltäytyä aamupäivän huurteisesta. 7 dollarin tuoppi ei ollut varsinaisesti halpa, mutta ei kalliskaan. Alueella olleen lavan edustalla oli alue ruokien ja juomien nauttimiseen. Niin vapaamielisiä ei olla, että tuopin kanssa saisi kiertää markkinoita. Onneksi lavalla oli bändi.

Chinatownin portti.

Pinkit laatikot vetivät puoleensa valtavat jonot.

Vaaleanpunainen pilvenpiirtäjä - 163 metrinen Bancorp tower.

Punainen MAX linja.

Stop... nuuhkimisaika.

Lauantaimarkkinat on täynnä omituisuuksia.

Lauantaimarkkinoiden juomatarjontaa. Ei tosin saanut poistua rajatulta alueelta kiertämään markkinoita.

Lauantaimarkkinoiden lavalla oli musiikkia.

Oluen jälkeen kävelylle Riverside Parkkia pitkin aerial tramille, joka vie mäen päällä olevalle sairaalalle. Mäeltä pitäisi näkyä vuorille, mutta koska metsäpalot juurikin kyseisillä vuorilla niin eihän sieltä paljoa nähnyt. Ilma oli marginaalisesti raikkaampi kuin alhaalla. Tässä tapauksessa matka oli tärkeämpi kuin määränpää. Kaupunkia halkovan Williamettejoen ylittää historiallinen silta jos toinenkin. Tai ainakin ne näyttävät siltä. Riverplace Marinan kohdalla puisto kapenee ja raitin varrella on kahvila jos toinenkin. Maistuvan salaatin kylkeen tuoppi paikallista ja matka pääsi jatkumaan. Sisätilojen suurena plussana oli myös ilmastoinnin kautta tuleva raikas ilma.

Nostosilta ja Riverside Parkin kävelyraittia.

Päiväkävelyllä Riverside Parkissa.

Wanha jokilaiva ja wanhaa on myös nostosilta.

Päällikkö.

Kirkasotsaisten kuoro Riverside Parkissa.

Rantaraittia Riverplace Marinan kohdalla.

Interstatet 5 ja 405 yhtyvät.

Aerial tram. Täältä pitäisi näkyä vuoria... savuttomana päivänä.

Takaisin alas päästyä raideliikenteen avulla keskustaan. Savut sakenivat ja kävely alkoi mennä entistä epäterveellisemmäksi harrastukseksi. Pearl Districtin kahvilat, panimoravintolat ja REI retkeilykauppa kuluttivat lopun illasta (ei ihan tuossa järjestyksessä). Baarikierros pitkän kaavan mukaan kiinnosti, mutta toisaalta siinä samalla tuli katseltua sääennustuksia joissa meedioitiin kylmän rintaman pyyhkivän yli. Ennustivat lumisadetta Yellowstoneen juuri sille päivälle kun sinne piti alunperin saapua. Herätys aamu kuudelta seuraavana aamuna, eeppinen 1100 km ajopäivä ja saapuminen Yellowstoneen päivää aikaisemmin voittivat pitkän baarikierroksen.

Mummo seinässä.

NW 13th Ave lähellä useita panimoravintoloita ja kahviloita.

Taivaan väri on sama kuin kaupunkipyörillä, koska metsäpalot. Oi sitä katkua.

10 Barrel Brewingin listaa. Herrasmiehenä otin vaaleaa... muun muassa. Ruokakin oli hyvää.

Washingtonin osavaltio alkaa kaupungin rajalta joen toiselta puolelta.

Oregonissa on runsaasti savujen vuoksi ohi mennyttä luontoa eikä ollenkaan arvonlisäveroa, joten saattaapi olla että Portlandissa tulee vielä joskus käytyä. Asiakseen ei tarvitse tulla. Kotipanijalle tai muuten vaan humaliin tutustuneelle nämä seudut ovat siitä hauskat, että humalalajikkeiden nimisiä paikkoja vilisee. Täällähän niitä laaksoissa kasvaa.

Jatkuu viikon kuluttua Yellowstonesta...