Grand Canyon - South Rim

Auringonlasku Hopi pointilla.

Grand Canyon on nimensä mukaisesti perkuleen iso kanjoni: 446 km pitkä ja paikoitellen jopa 28 km leveä ja 1,6 km syvä. Kansallispuisto kattaa pitkän pätkän kanjonia ja sinne pääsee sekä eteläiselle- että pohjoiselle reunalle. Pohjoinen puoli on palveluiltaan pieni ja talvet suljettuna. Siellä tuli vierailtua edellisellä road tripillä. Tällä road tripillä määränpäänä oli eteläinen puoli, joka on infraltaan suuri ja auki ympäri vuoden. Grand Canyon Villagessa on paljon majoituskapasiteettia, mutta hinnat olivat ainakin viime hetken varauksissa kovat. Siksi majoitus hankittiin 130 km päästä Flagstaffista, joka on lähin suurempi kaupunki. Bonuksena Flagstaffissa on runsaasti panimoita ravintoloineen.

Grand Canyonin vierailukeskuksen pysäköinnissä oli syyskuisena maanantaiaamupäivänä runsaasti tilaa. Vierailukeskukselta haettiin kuumimmat vinkit täydentämään edellisen illan nettihakuja. Lopputulemana oli taaperrus kanjoniin South Kaibab trailia pitkin. South Kaibab trail valikoitui Bright Angel trailin sijasta kohteeksi, koska sen pitäisi olla alkumatkasta sekä hienompi, että vähemmän ruuhkainen. Bright Angelille pääsee suoraan Grand Canyon Villagesta, mutta South Kaibabille pitää ottaa ilmainen shuttle bussi tai kävellä vajaat neljä kilometriä Rim trailia vierailijakeskukselta. Bussit kulkevat 10-15 minuutin vuorovälein.

South Kaibabin trailin lähtöpiste on 2195 metrin korkeudella merenpinnasta ja sieltä löytyy sekä vesipiste että WC. Traililla on kolme suositeltua kääntymispistettä:

• Ooh Aah Point - 1,5 km päässä, 1965 m merenpinnasta.
• Cedar Rigde - 2,4 km päässä, 1855 m merenpinnasta. WC.
• Skeleton Point - 4,8 km päässä, 1575 m merenpinnasta.

Skeleton Pointtia pidemmälle ei suositella päiväretkeä. Polku lähtee siitä jyrkästi alaspäin. Liikkeellä oltiin vasta keskipäivänä, koska matka Flagstaffista paikanpäälle oli vienyt aikaa. Siksi kääntöpisteeksi valikoitui Cedar Ridge.

 Ilmainen shuttle bus kuljettaa ympäriinsä eri värisillä linjoilla.

Vesipisteellä päivysti pikkulintuja.

Toimintaohjeet muulien varalta (2195 m korkeudessa).

South Kaibab trailin alku laskeutuu jyrkästi.

Oravat kyttäävät makupaloja polun varrella.

Ooh Aah Point on 1,5 km päässä polun alusta ja tulee nopeahkosti vastaan (1965 m korkeudessa).

 Polku eteenpäin Cedar Ridgelle.

Muulitiimi saapuu Cedar Ridgelle.

 Muulit tauolla Cedar Ridgellä (1855 m korkeudessa).

Muulitiimi tauolla.

 Näkymä Cedar Ridgeltä kanjonille.

Cedar Ridgelle saakka pääsi helposti. Olihan matka sentään alamäkeä. Cedar Ridgen näkymät ovat paljon Ooh Aah Pointtia näyttävämmät, joten kannatti tulla. Hieno oli myös polku kyseiselle ridgelle. Bonuksena paikan päälle osui kanjonin pohjalta tullut muulitiimi. Muulien lähtiessä nähtiin, että eräs turisti ei ollu lukenut tai ymmärtänyt lukemaansa polun alussa. Meni seisomaan kanjonin puolelle polkua ja sitten vielä juoksi toiselle puolelle kun muulikuski pyysi siirtymään sinne. Puoli muuliletkaa vauhkoontui siitä. Raatoja ei kuitenkaan sillä kertaa tullut. 

Matka Cedar Ridgeltä takaisin ylös oli hengästyttävämpi kuin matka alas. Matkaa 2,4 km ja nousua reilut 300 metriä. Lämpötilakin vain jossain 20 ja 25 välillä. Ei kovin paha, mutta kahden kilometrin korkeudessa hankalampi kuin omassa normaalissani merenpinnan tasolla.

Väriä pintaan.

 Kaktuksia kanjonin reunalla.

Yksi Ooh Aah pointin oravista paheksuu kun trail mixistä ei heru kyttääjille.

Bussilla takaisin vierailijakeskukselle väkijoukkoon. Yksi suuri vapitiuros laidunsi ihan muina eläiminä keskellä vierailijakeskuksen tungosta. Kansallispuiston eläimet ovat tottuneita ihmisiin. Ennen autolle vaatteidenvaihtoon suuntaamista käytiin vielä tarkastamassa ulos Mather Point, joka on suosituin näköalapaikka kanjonille ja sijaitsee suoraan vierailukeskuksen takana. Vierailijakeskusta ei ole satunnaisesti isketty kartalle. Mather Pointilta on keskimääräistä hienommat näkymät, mutta ei vedä vertoja Cedar Ridgellä käyntiin. 

Villagen puolelta löytyi ruokaa. Iso pizza erään hotellin ravintolasta. Paikan pubissa oli herkullisen näköiset hanaolutvalikoimat, mutta auringonlaskun ihmettely veti pidemmän korren ja pitihän se autokin myöhemmin ajaa Flagstaffiin, jotta pääsi nukkumaan. Auringonlaskun seuraamiseen hyviä paikkojat ovat ainakin Hopi-, Mohave- ja Pima Pointit. Niihin pääsee punaisella shuttle bussilinjalla. Liikkeellä oltiin sen verran myöhään, että kohdalle osunut bussi oli auringonlaskun express linja, joka ei erikseen pysähtynyt vähäisemmillä pysäkeillä ellei sitä erikseen pyytänyt. Parrakas kuski ei lähtenyt pysähdyksistä ellei bussin kyydissä ollut väkijoukko huutanut ensin giddy up. Näytti tykkäävän työstään. :)

Linjan ideana oli siis päästä pikana parhaille paikoille. Tai ainakin piti olla. Matkalla yksi iso vapitiuros ei halunnut päästää bussia itsensä ja naaraiden väliin. Bussin ja vapitin välinen tuijotuskilpailu kesti yli 10 minuuttia. Muistaakseni ei Hopi Pointtia pidemmälle ehditty, mutta hyvät oli näkymät sieltäkin. Yksi kuva oli heti jutun alussa ja toinen tuolla alla. Takaisin päin oli jonoa busseihin, mutta esimies kiersi autollaan tilaamassa lisäbusseja paikoille. Erinomaisesti järjestetty.

Suuri vapitiuros päätti hakea tuoreimmat ruohot vierailijakeskukselta.

Mather Pointin ruuhkaa.

Panda Mather Pointilla.

Tämä Vapiti haastoi bussia kunnes joutui taipumaan ja päästi ohittamaan. Kuvattu bussin ikkunasta laajakuvalla.

Punertavaa.

Tähtitaivas kaukana valosaasteesta. North Rim kuvassa alhaalla keskellä.

Pitää vielä mainita tähtitaivas. Grand Canyon on kaukana valosaasteesta, joten tähdet näkyvät todella nätisti. Alkuillasta lentokoneita kaarteli taivaalla, mutta lopulta iltaruuhka hellitti ja taivaalla lensi lähinnä tähdenlentoja. Automatka Flagstaffiin oli jännä. Isoa ja pientä sorkkaeläintä laidunsi tien laidassa niin useasti, että sormet loppuivat laskuissa kesken. Sama oli viimeksi North Rimmiltä pimeässä Kanabin pikkukaupunkiin ajaessa.